Ostos Lahden pihapiirimessuilta

Olin tänään Lahden pihapiiri-messuilla (ovat vielä la 23.4 ja su 24.4). Kävi perinteiset, nappasin aamulla kameran viime tipassa mukaan, kun menin suoraan töistä messuille. No messuilla sitten kamera alkoi vilkuttaa akku-valoa. Muutaman kuvan otin sieltä.

Tällä kertaa ilahduin siitä, että sisääntulossa oli kasvimyyjiä, tuntui oikeasti puutarhamessuille eikä konemessuilta.

Ja paikalla oli ensimmäistä kertaa Lammilta Porkkalan kartanon puisto ihanine perennoineen.

Perennojen ostajille mukana oli myös Perennapuutarha Pönttinen (myös pieniä puita ja pensaita), perennataimisto Ekman ja Vihertalo Varpulalla oli myös puita mukana. Omenapuita oli tarjolla, ja yrttimyyjäkin oli paikalla. Pioni ja Piironki on mukana, joka myy Pionien Kodin pioneja.
(Käteistä tarvitaan Ekmanilla. Porkkalalla käteinen tai lasku.)

Myös ihmekukkien ja muiden sipuleiden ja juurakoiden myyjä hollannista oli paikalla. Näistä en ole pitkään aikaan uskaltanut ostoksia tehdä, kun niistä arpajaisista voi lopulta saada vähän toista lajiketta, kuin on alun perin luullut ostavansa.

Yleiskoristelualue oli mukava, mutta itse olisi ehkä kaivannut vielä enemmän tai tiheämpään sinne kasveja. En taida olla minimalisti.

Itse en harrasta Pelargoneja. (vielä) Pelargoniharrastajille saattoi löytyä jotain ostettavaa Saaren kartanon osastolta. Oli siinä vieressä toinenkin pelargonimyyjä.

Näitä koristeita ehdin jopa kuvata ennen akun simahtamista.

Näin messuilla ihanan Cherin Autuaasta olosta. Piristi reissua, kun voi keskustella kasveista. Tein sen verran kasviostoksia, että taidan kuitenkin nyt esitellä erään toisen ostoksen.

Lahden puutarhaseuran osastolta ostin 110 vuotta vanhan lehden vuosikerran. Lehteä ei kai ole kukaan lukenut, sillä lehden sivut olivat vielä yhdessä, niitä kukaan ei ollut aukaissut. Eli neljä sivua aina niputettu yhteen.

Avasin lehden maaliskuun numeron kohdalta.

 

Huvitti ihan vain tämä artikkeli. Yritin ottaa kuvia, joissa teksti näkyisi. Jos kuitenkin avaa tämän puhelimella, ei tuosta tekstistä saa kyllä ehkä selvää.

Otsikko siis menee:
Punainen auringonruusu

Ja teksti:
Noin 10-12 vuotta sitte ovat mykerökukkaisiin kuuluvat kukkaiskasvit tulleet puutarhan avomaan korkeimmiksi muotikukkasiksi.
Niinhyvin iso- kuin pienikukkaset, yksi ja monivuotiset mykerökukkaset on äkkiä huomattu kainiiksi, olivat ne sitte noita aina suosittuja painaisia tahi sinisiä tahi neitseellistä valkoväriä, tahi ennen niin halveksittua keltaväriä. Seuraus on ollut se, että joukko vanhanaikuisia kukkia, kuten auringonruusut, asterit, päiväkukat, pyrethrum y.m., jotka melkeen unhotettuina jo kokonaan olivat hävinneet meidän tavallisista puutarhoistamme ja säilyneet vaan kasvitieteellisissä puutarhoissa tahi muissa suuremmissa kasvikokoelmissa, nyt on haettu esille ja äkkiä päässeet kunniasijalle ja viljellään joukottain tarhojen kaunistuksen ja myytäväksi kukkaiskaupoissa. Näille (jatkuu seuraavalla sivulla, joten en ole vielä raaskinut leikata auki.)

Mukavasti minulla on nyt kasvamassa punaista auringonkukkaa.

Ihan kuin puutarhoissa olisi aina ollut jotain trendivärejä tai kukkia. Ja keltaista väriä taidetaan halveksia vähän väliä.

Minulle tällä hetkellä ilahduttavinta on värit. Vaikka ilahdun kaikista kukkivista tähän aikaan vuodesta, on tässä penkissä kyllä liian valjut värit minulle. Tässä kuvia kotipihalta parin päivän takaa.

Sen sijaan tässä menee vähän räväkämmin.

Tai tässä. Värinälkä on nimittäin juuri nyt olemassa suurimmillaan.

Nyt mentiin myös postauksen suhteen rönsyävällä ja runsaalla tyylillä. Mukavaa viikonloppua!