Äkämäpunkkeja ja muita vitsauksia

Kylläpä tuntuu taas, jopa ihan sormissa, tämän päiväiset urakat. Eilen oli täydellisen lämmin ilma, joka meni minulta aika ohi. Tänään tihkusateisena päivänä ehdin aamulla kuvailla vähän kukkia, kunnes aloin takapihalla tekemään suunnitelmia takapihalle tulevaa kasvimaata varten. Tätä varten kaksi mustaviinimarjapuskaa täytyy siirtää. Ja samalla huomasin, että  äkämäpunkit ovat olleet asialla.
(Tarinan kuvitus on etupihan kuivan ja lämpimämmän alueen kukista, jotka kuvattu, kun aurinko vähän pilkahti. Kuvien kasvit eivät ole vitsauksia.)

Vaaleat taitavat olla Miss Vain - krookuksia. Muiden nimiä en nyt muista.

Siinä sitten tihkusateessa piti viritellä (pallogrilliin) tulia, että saan punkit tapettua. Käry oli sen verran mahtava tuoreista oksista, että oli pakko illalla pestä myös ulkovaatteet, kun haju tuskin olisi lähtenyt tuulettamalla. Joistain oksista nappasin vain viottuneet nuput, jos niitä oli enemmän, leikkasin koko oksan. Toivottavasti ne punkit ovat nyt tuhottu.

Pikkuiset krookukset ja minilumikello.

Tuho-operaation jälkeen vasta pääsin hommiin, mutta vanhempien istutuslaatikoiden mullat olivatkin vielä osittain jäässä. Jään kanssa en lähde taistelemaan. Kaivoin pois siirtoa vaativat puskat, ja savessakin törmäsin osittain jäähän. Tämän operaation jälkeen jaksoin hädin tuskin nostaa lapiota tai saappaitani: savimaa (jota ei ole paranneltu) tarttuu todella tiukasta ja painavasti lapioon ja saappaisiin. Oli pakko välillä käydä vesiletkulla putsailemassa työkalut ja saappaat.

Samat kasvit auringossa vastavaloon toisesta suunnasta.

Tulevan kasvimaan alueen vieressä on toinen projekti: mansikat pois ja kahden perennapenkin yhdistäminen yhdeksi suureksi siten, että entinen mansikkamaa muuttuu perennapenkiksi. Homma näyttää ja kuulostaa ihan helpolta. Mutta joko meidän tai naapurin pihalle on joku joskus istuttanut hyvin leviävää vattupuskaa, joka on meidän rajallamme ja orapihlaja-aidan seassa. Mikä riesa. Aina sitä jää ja se ei tykkää kasvaa juuri missään muualla. Jos sallisi sen viihtyvän tuolla, sen sadon kerääminen on pikkasen piikkistä.

Tämän pihan ekat krookukset alkavat olla tiensä päässä. Ja aina näitä sinivuokko kuvia. Skillat nousevat vauhdilla.

Samalla löytyy paljon lehtokotiloita. Ja myös riesan elämänlangan tai karhunköynnöksen juuria. Niitä juuria on järkyttävän määrä. Ja niitä juuri kerätessä mietin, että on kyllä todella, todella pöljää tehdä tuollaiselle alueelle perennapenkkiä. Kukaan muu ei varmaan olisi niin tyhmä. Mutta vaihtoehdot ovat kuitenkin tylsät. Joko asvaltti koko pihalle. Tai villinä versovat orapihlaja-vattu-elämänlankapöheikkö muutamilla muilla rikkakasveilla.

Lopputulos on kuitenkin sellainen, että nyt tuntuu samalta, kuin jonkun jumpan jälkeen. Tosin sormiin sattuu siten, että tietää kiskoneensa juuria. Ja nenässä haisee yhä savu, vaikka kukaan muu ei perheestä sitä enää haistakaan. Päivän asu kuva olisi ollut tänään upea: kauhtuneet vanhat vaatteet yltä päältä savessa.

Jos ensi syksynä muistaisin, että pienet kasvit voivat jäädä tulppaanien lehtien taakse. Toisaalta näitäkin katselen aika paljon suoraan ylhäältä.