Muitakin kuin tulppaaneja

Vaikka kyllä tässä postauksessa on myös tulppaaneja. En oikein ymmärrä tätä nopeaa tahtia. Viime vuoteen verrattuna mennään nyt pikakelauksella. Kaikki tulppaanit ovat kukassa melkein samaan aikaan, aikaiset jaksoivat kukkia lähes siihen, kun myöhäiset aloittelevat.

Olin niin onnellinen viikonloppuna, kun kerrankin puutarha oli keväisesti kauneimmillaan, kun meillä vietettiin juhlia. On vaikea kuvata sitä olotilaa, kun saa paljon tärkeitä läheisiä omaan pihaan pikkasen suurempien muutosten jälkeen ja vieraat sattuvat tulemaan kauniina keväisenä tai kesäisenä päivänä, kun omaan silmään puutarha antaa parastaan. Vierailta kuulin kehuja. Vaikka itse tietää monta asiaa, joita on tekemättä ja jotka ovat rempallaan, ei tuolloin mieti niitä asioita ollenkaan. Näkee oman puutarhan tulppaanitykityksen, kukkivat puut, ja kielon ja norjan angervon tuoksu täyttää ilman.

Etupihalla varjopenkin aikaiset tulppaanit lopettelevat, kun myöhäisemmät ovat keskiaikaisten kanssa vielä vauhdissa. Meidän hevoskastanja kukkii vuosien tauon jälkeen (sai aikaisemmin toisen puun kaadossa osumaa). Se tuo jo penkkiin varjoa.

Tummakurjenpolvi on suuri ja kukkii parhaillaan pienin tummin kukin.

Lehdistö on tässä kasvissa kuitenkin se juttu.

Tähän penkkiin siirsin meille yllätyksenä tullutta luhtaesikkoa, se kukkii matalaksi taantuvien Angeliquen seurana.

Toisaalla etupihalla naapuri juuri tänään ihmetteli tämän kukkapenkin aikaista vauhtia. Kukkapenkin toisessa laidassa on meidän pihan likakaivot, joista viemärit menevät kunnan verkkoon. Kukkapenkki on todella lähellä näitä ja kakkakaivojen lämpö sulattaa tietystä kohdin tämän penkin kaikkein ensimmäisenä. Päättelimme yhdessä tämän lisälämmön voivan auttaa tiettyjen kasvien säilymisessä. Tässä penkissä ainoa talvimenetys oli yksi syysvuokko. Kuva on kuitenkin otettu pionin (mahdollisesti tarhapionin) takia. Viime vuonna tuo tarhapioni kukki juhannuksen jälkeen, tänä vuonna yksi nuppu on jo todella suuri, eikä se ole edes lähellä sitä maanalaista lämmön lähdettä.

Samassa penkissä lähellä maan tasaa kukkii jo ensimmäiset akileijat. Tänä vuonna Japanin akileijat tuntuvat vielä matalammilta kuin yleensä. Punainen patjarikko taustanaan.

Toisessa tai kolmannessa etupihan penkissä, kubistisessa kukkapenkissä, on nyt avautuneet tummat ja vaaleat tulppaanit. Tummia ovat Paul Schererit, jotka ovat aika lähellä samaa lähes mustaa tummanpunaa kuin Queen of Night. Muodossa on hieman eroa ja värissä vähän.

Valkoiset tulppaanit ovat Silver Dollareita.

Tässä penkissä on toisaalta tummalehtisiä kasveja.

Toisaalla taas herkkiksiä, kuten juuri avautumassa olevat unelmatädykkeet. Avautumassa jo toukokuussa.

Näiden vieressä on taas tuuhea kasvi, jota pitkään ihmettelin. Kerran käsi jo kävi tosi lähellä, kun ajattelin sen olevan rikkakasvi. No, ei se ollutkaan. Vaan morsiusleinikki äskeistä tummaa tulppaania vasten kuvattuna. Ihan itse omin pikku kätösin siihen istutettu. Mutta sen kasvutapa on tänä vuonna vähän erilainen kuin viime vuonna. Viime vuonna kukinnot olivat pitkän varren päässä, nyt kukinnosta seuraavat lehdet eivät ole kovin kaukana ja lehdistöä on vaikka kuinka paljon.

Saman penkin matalassa ja kapeassa päässä alkoivat kukkia omaksi yllätyksekseni Little Beauty-tulppaanit. Unohdin, että siirsin niitä sinne suurempien kasvien joukosta viime vuonna. Ohotanmaruna vierellä voi joskus kasvaa korkeutta, joten sitten täytyy taas siirtää jotain kasvia.

Takapihalla Brow Sugar tulppaanit alkavat muuttaa keltaista sävyään enemmän ruskeaksi ja nyt todella ymmärrän tuon nimen. Hapan kirsikkakin on jaksanut kukkia yli viikon. Ihan kohta se kyllä tiputtaa lehdet. Viimeistään ylihuomiseksi luvatussa sateessa. Onneksi täällä on ollut myös pari ahkeraa pölyttäjää liikenteessä.

Omenapuu Huvituksesa ei ole ollut ikinä näin monia kauniita kukkia. Naapureilla on sellaisia kukkapilviä omissa omenpuissaan, että uskon pölytyksen onnistuvan, jos ei tule mitään raakileita uhkaavaa kylmyyttä.  Tässä penkissä vihdoin on nuppuja kahdessa kiinanpionissa, jotka olen istuttanut tähän penkkiin kaksi vuotta sitten. Nyt vain pitää kaivaa muistiinpanot esiin ja kaivaa muistista toisen pionin nimen. Minulla on nyt tiedossa, mitä värimaailmaa tähän penkkiin haen ja se voi olla eri, mitä kaksi vuotta sitten ajattelin.

Ostin syksyllä punaisia (Rococo) ja valkoisia (Super Parrot) papukaijatulppaaneja, joiden kuvaaminen auringossa on haastavaa. Ne ovat silloin aivan apposenauki ja hyvin epämääräisen muotoisia ja menevät toisensa kanssa sikin sokin. Väriyhdistelmä on vain nyt minulle pikkaisen liian väärä, joten en taida jatkossa suosia ihan tätä samaa yhdistelmää. Jouluna suosin sitten puna-valkoista yhdistelmää seuraavan kerran.

Hätäpäissään liian varjoon istutetut kerrotut lilat Abigaile tulppaanit kasvavat valon vuoksi vinoon. Ja ovat kuvassa liian vaaleita. En millään saanut valotusta onnistumaan.

Nyt tapahtuu puutarhassa paljon. Ja olen ehkä nyt liian optimistinen, mutta laitoin jo osan aroista kasveista ruukkuun. Joudun jatkossa sitten turvautumaan harsoihin, jos kesäkuussa säät ovat perinteisen jäätävät.

Kuvista aina tajuan, että penkkini ovat aikamoisia sillisalaatteja. Hankin kasveja ehkä yhden tai pari kerrallaan. Jaan niitä ehkä joskus. Istutan ajoittain hyvin tiheästi kaikkea sekaisin tai sitten liian väljästi. Vielä se ei ole häirinnyt, mutta nyt saatan jopa istuttaa jonkin alueen hieman eri tavalla. Sekamelskatyyli on sopinut toisaalta minulle hyvin, kuvastaa luonnettani. Toisaalta olisi hienoa, että saisin joihinkin kohteeseen myös silmääni selkeän alueen. Katsotaan, miten käy.

Kotipuutarhureilla tuntuu kaikilla olevan kiire omissa pihoissaan, ei meinaa itsekään aina ehtiä toisten juttuja lukea, saatikka kommentoida. Jos seuraava postaus olisi hieman lyhyempi.