Vihreää

Erilaisia vihreän sävyjä on nyt niin paljon. Olin ulkona tihkusateessa ja sateen alkaessa. Värit vain tulivat hienommin esille. Tunsin niin suurta onnea taas tästä kaikesta vihreästä ja vehreästä. Kaikkea sitä, mitä näkee itse, on vaikea saada näkyviin minun taidoillani kuviin. Ja vaikea on tuoda kuviin pakahduttavaa iloa, kun saa puuhailla vihreyden keskellä. Istutin jo joitain hallan arkoja kesäkukkia, koska tila sisältä vain loppui kesken. Kaikkea en istuttanut, sillä viime vuonna halla ehti vähän tehdä tuhoja vielä kesäkuussa.

Tässä penkissä on ollut viime talven ja tämän kevään menetyksiä jonkin verran. Omenapuu on hengissä ja kohta kukkii. Tulppaaneista osa on minikasvuisia ja osa menehtyneet. Itse kasvatettu laventeli näyttää kuolleelta. Timjami taisi menehtyä vasta keväällä. Mutta itse kitkiessä vetäisin vahingossa poikki alppikärhön. Kylläpä otti päähän. Vähän liian tehokasta toimintaa. Kaikkea pitää opetella kantapään kautta.

Talvi on tehnyt monien pihalla kovin suurtakin tuhoa. Se on aina kurjaa, kun menetykset ovat rakkaita itselle tai laajuudeltaan suuria. Meidän pihalta on kokonaan kadonneet bellikset, jotka usein ovat tähän aikaan jo kukkineet siellä täällä. Parsa on kadonnut. Kaikkea muita menetyksiä en tiedä vielä, joistakin kasveista odotan vielä merkkiä. Japaninsara kuoli, mutta se olikin tehnyt pienet poikaset, jotka saattavat vielä nousta kasvuun, vaikka ovatkin vielä kovin pieniä.

Meillä on etupiha kuivempaa aluetta kuin takapiha ja siellä taas on moni kasvi selvinnyt. Kuivemmat penkit olivat varmaan etu. En tiedä, oliko sillä mitään väliä, että varsinkin etupihan penkkeihin haravoin paljon lehtiä kasvien peitoksi. Takapihalla en vastaavaa tehnyt.

Sen sijaan voikukka, elämänlanka, vuohenputki, maitohorsma ja korte voivat erittäin hyvin. Ja juolavehnä kukoistaa. Eivätkä kotilotkaan mitenkään vähissä ole.