keskiviikko 30. elokuuta 2017

Puutarha ei katoa

Viime kerralla kirjottaessani olin tekemässä itselleni pientä työlistaa hommista. Nyt voin todeta, että mitään en ole tehnyt. Nurmikko on leikattu jossain vaiheessa ja sitä pitäisi taas leikata. Kitkemistä olisi ihan riittävästi tiedossa. Ja kaikkea muutakin voisi tehdä. Arki alkoi rytinällä, menoja on ollut paljon. On alkanut lasten koulu, osa harrastuksista ja flunssakausi.


Olen nyt kuitenkin kuukauden ottanut takaisin sitä kaikkea, mitä puutarha on ajoittain ottanut. On ollut kiirettä paljon, joten olen ajatellut puutarhan saavansa nyt hoitaa minua. Olen tehnyt pakollisia hommia osin puutarhassa lämpimällä säällä. Kylmällä säällä varautunut syksyn tuloon ja antanut kasvien olla ihan rauhassa ja yrittää kestää ihan omillaan. Olen sulkenut silmät rikkaruohoilta ajanpuutteen vuoksi. Olen käynyt välillä tuoksuttelemassa ja vähän miettimässä sipuliasioita.

Punatähkä
Ja puutarha on pärjännyt ilman minua. Se pärjäisi oikein hyvin ilman minua. Mutta pian siellä näyttäisi vähän toisenlaiselta kuin haluaisin. Nyt alkaa jo ehkä olla kiinnostustakin nyppimiseen.

Talvivalkosipulin itusilmuja

Vähän aikaa sitten kiroilin tätä kesää. Esikasvatuista kasveistakaan kaikki eivät kuki, jotkut yleensä heinäkuun lopulla kukkivat kasvit ovat kukassa jotenkin juuri nyt.

Esikasvatettujen astereiden hyvin hidas avautuminen. Lämpölamppu ei taida korvata aurinkoa?
Kun taas osa kasveista, kuten tummalehtinen syyskimikki jatkaa kukkavarsien kasvattelua vähän entiseen malliin. Niin hitaasti, että epäilen niiden kukintaa.


Olen epäillyt ennenkin. Mutta jos talvi ei tule ennen lokakuuta, saatan päästä tänäkin vuonna näkemään tämän rimpulan muodostavan paksun ja tanakan valkean ja tuoksuvan kukan.


Kaikenlaista tapahtuu elämässäni vielä elokuun jälkeenkin, mutta tämä elokuu on ollut pitkästä aikaa sen verran täynnä kaikkea, että kiitän itseäni siitä, että en vaatinut repeämään enää puutarhatöihin. Ne olisivat olleet liikaa. Tänään kuvia ottaessa tunsin jo hieman sellaista syttyvää intoa puutarhaan ja tekemiseen. Annan sen kuitenkin hieman vielä kasvaa, jotta Into ei hyydy heti alkumetreille.


18 kommenttia:

  1. Kuten Arno kasvi viime viikonloppuna sanoi: " Älä kasvata niitä vaan anna niiden kasvaa". Vaikka Muumimamman mielestä kaikkein tärkeintä elämässä onkin puutarhan hoito, oikeasti elämässä on paljon kaikkea muuta tärkeämpää! Ja on hienoa, että osaa jättää puutarhahommat silloin, kun on muuta tärkeää. Kaikelle on aikansa. Ja tämän pitäisi olla se iloinen osa elämää eikä taakka! Tsemppiä arkeesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tämän harrastuksen voi laittaa joskus jäähylle. Ja talvella se on itsestään jäähyllä. Onneksi puutarha on myös muuta kuin työtä, sitäkin saa kokea, kun ei liikoja suorita.

      Kiitos tsemppitoivotuksista. Niille voi olla vielä jossain vaiheessa käyttöä.

      Poista
  2. Hiukan samanlaisissa mietteistä täällä. Tosin minulla koko kesä on mennyt valtaosin toisin, mitä keväällä suunnittelun ja kuvittelin. Ehkä on ihan terveellistä välillä ottaa etäisyyttä myös puutarhaan. Vaikka se tapahtuisi vastoin omaa tahtoa. Terveellistä siinäkin mielessä, ettei se puutarha todellakaan mihinkään karkaa. No, ehkä sentään rupsahtaa, mutta tilanteen saa kohtalaisen helposti kuntoon, kun taas on aikaa puutarhalle. Tai sitten yritän näin tässä samalla itselleni vakuuttaa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla onkin ollut asioita, joita et ole tilannut saatikka suunnittellut. Onneksi sen rupsahtamisen tulee saamaan kuntoon. Ja se rupsahtaminen voi itse asiassa luoda jotain sellaisia oivalluksia, jota ei muuten tulisi ajatelleeksi.

      Kaikelle on aikansa ja puutarha on enää harvalle pakollinen hengissä pysymisen väline. Joten rennomminkin voi ottaa.

      Poista
  3. Elokuinen arki on aina jotenkin kiireistä. Paljon puuhaa ilman puutarhaakin. Se ei onneksi katoa, odottaa tekijäänsä. Jotenkin tämä ennätyskalsea kesä vei puhdin puutarhatöiltä, melkein jo odottaa talvea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennätyskalsea keli sai minut jo melkein vihaiseksi, kun osa perennoista on aivan jäljessä kukinnasta. Puhtiin se myös vaikutti. Jäätävä sää ei houkuta näpertelmään näpit jäässä kesäkuukausina.

      Kun talvi tulee, alkaa odottamaan uutta kevättä. Onneksi kukkasipuleissa on taas paljon odotusta.

      Poista
  4. Totta, syyskimikin kukinto tuoksuu ihanalle. Aina ei ole ehtinyt mökillä kukkia se. Kotona sitä on ollut vasta pari vuotta.
    Mietin juuri, että millainenhan kaaos on vastassa mökkipuutarhassa. Emme ole käyneet siellä pitkään aikaan :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahden puutarhan kanssa ei ehkä voisi viettää näin rentoa tekemättömyyttä. Toivottavasti ei ole kamala kaaos.

      Poista
  5. Välillä on ihan hyvä vetää henkeä puutarhatöiltä. Sitten jaksaa taas tauon jälkeen paremmin kiinnostua siellä puuhastelusta.
    Mukavaa alkavaa syksyä sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on. Tauko tekee joskus hyvää ja joskus tauko on pakollinen.
      Kiitos ja mukavaa syksyä sinullekin!

      Poista
  6. Tauko tekee terää, kyllä puutarhakin joutaa välillä odottamaan ja intokin on joskus kadoksissa, mutta löytyy ennemmin tai myöhemmin! Elämä vaan on joskus sellaista, nou hätä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämässä on erilaisia aikoja. Nyt taas innollekin voi olla aikaa.

      Poista
  7. Tuo takaisinottaminen on hieno ajatus! Arki on aika rumbaa kyllä. Kauniita kukkijoita sinulla riittää yhä. Kesä oli omituinen ja siitä jäi paha maku suuhun. Kyllä ne samat rikkaruohot odottavat kai ensikin vuonna, muakaan ei enää huvita tehdä mitään. Onnellisia syyspäiviä sinulle ihastuttavassa puutarhassasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi. Syksy ja rupsahtaminen saapuu jo puutarhaan. Jos olisi oikein airinkoinen syyskuu, se saattaisi vähän lievittää kesän omituisuutta. Rikkaruohot kyllä odottavat, pientä taistelua aloitin tänään rikkaruohoja vastaan. En taida kaikkia edes yrittää kukistaa.

      Poista
  8. Samoja tunnelmia täällä ja syyllisyyden tunne hieman jo kolkuttelee, kun ei ole ehtinyt tehdä puutarhassa mitään. Toivotan kasvavaa intoa ja myös aikaa puutarhalle ja itsellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä yritän opetella olla ottamatta puutarhasta syyllisyyttä ja pitää sitä vain voimavarana. Jos jonain vuonna ei ehdi, seuraavana vuonna saattaa ehtiä. Parit siirrot teen vielä syksyllä, nurmikon leikkaan ja saatan jopa kitkeä. Uudet projektit ehtii sitten ensi vuonna.

      Poista
  9. Joskus on hyvä pitää pieni tauko, puutarhailussakin. Yleensä sitten into saapuu takaisin, minulla ainakin säät vaikuttavat siihen melko paljonkin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säillä on suuri merkitys. Tänään oli aivan erilaista olla puutarhassa, kun aurinko paistoi.

      Poista