Tunnistusta vaille

Meidän pihassa on vanhaa perua ruusupuska, jossa on kerrottua vaaleanpunaista ruusua. Tuoksu on tosi lähellä sitä pikkupurkeissa olevaa ruusuvettä. Terälehdet menevät nopeasti rusehtavaksi. Tämä yksilö on ehkä istutettu jo muutama kymmenen vuotta sitten, koska on tosi lähellä suuria koivuja. Kukaan tuskin ruusua muuten laittaisi suurten koivujen naapuriksi. On ollut vähintään kymmenen vuotta ihan huonolla hoidolla. Eli vain silloin tällöin keväällä on huonoimmat oksat katkaistu pois ja silti kukkinut joka vuosi. Viime vuonna sai annoksen lannoitetta ekan kerran vuosiin.

Kesäkuu meni meillä päin todella lämpimissä ja kuivissa säissä. Ja viime torstain ja tämän viikon tiistain välisenä aikana satoikin sitten urakalla. Yli 50 ml. Joten nyt on piha paikoitellen kostea vieläkin ja ei ole ulkona kasvimaita pahemmin kasteltu. Metsästä alkaa löytämään sinertyviä mustikoitakin. Piti käydä tutkimassa, kun lintujen ulosteet eivät enää hohkanneet valkoista.

Kasvimaalla on hauska seurata talvivalkosipulien kiemurtelua. Tätä haluan kasvattaa joka vuosi.

Odotan yhä sellaista kipinää, joka kutsuisi tekemään puutarhan eteen jotain innolla. Ei näy nyt. Pientä raivausta ajoittain tulee tehtyä vähän vasurilla. Ehkä sitten vähän myöhemmin.

Rentoa heinäkuuta!