Kuitenkin huomasin taas, kuinka pidän kirjoittamisesta. Ja toisten blogien lukemisesta (vaikka en ole viime aikoina sitäkään juuri ehtinyt). Ja pidän valtavasti kasveista. Varsinkin niistä, jotka kasvavat puutarhassa. Leikkokukat ovat ihan jees. Sisäkasvit ovat ihan ok (paitsi saan ne hengiltä). Mutta puutarhan kasvit ovat suurenmoisia. Ja varsinkin perennat ja monivuotiset sipulikasvit. Niiden ilmestymistä odottaa ja jännittää joka kevät ihan kuin lapsena joulua.
Tämä kuva on kuvattu 27.3.2016.
Joulun jälkeisestä arkipäivästä laskien saattaa siis olla vain kolme kuukautta lumikelloihin.
Tämän blogin pitäjä saattaa minä hetkenä hyvänsä lakata jatkamasta luukkujen julkaisemista vetoamalla kiireeseen tai laiskuuteen.
Mitä, onko jollain blogin ulkopuolista elämää? Vitsi, vitsi. Tietenkin on, eikä aina millään ehdi sen enempää lukea kuin kommentoidakaan.
VastaaPoistaPelästyin jo, että sinulla puutarha on ottanut varaslähdön ja laittanut lumikellot kukkimaan. Yksi hujaus vain, ja pääsemme taas vahtimaan kukin omia lumesta paljastuvia kätköjämme. Ihanaa!
Olisikin hienoa, että joulukuussa jo kukkisi lumikellot. Kyllä tämä talvi menee nopeasti. Ihan varmasti.
PoistaLohduttava ajatus :) vaikka täällä kyllä lunta riittää.
VastaaPoistaTaitaa Pohjois-Karjalassa aina olla lunta vielä maaliskuun lopulla.
PoistaKiitos! Tämä oikeasti piristi, eihän tuohon ole enää kuin pieni hetki.
VastaaPoistaVoi. Olipa ihana palaute.
PoistaLohdullista! Joulun jälkeen alkaa innokas kevään odotus.
VastaaPoistaKevät on kyllä vahvasti mielessä joulun jälkeen.
Poista