perjantai 16. joulukuuta 2016

Luukku 16

Minulla on ollut pitkään lähinnä vihasuhde tämän puutarhan alkuperäisiin pensasruusuihin. Siis niihin, jotka leviävät vallattomasti ja pistävät mukavasti piikeillään käsiin tai pahaan aavistamattoman kitkijän takalistoon.



Viime vuonna hankin jo toisen ruusun itse tähän puutarhaan. Eli suunta on ehkä muuttumassa.

Silti puutarhassa on joitain edellisen omistajan istuttamia ruusuisia kohtia, joiden raivaamista silloin tällöin ajattelen.

En ole varma, onko postinjakaja ollut innoissaan postilaatikosta, jonka ympärille valamonruusu pyrkii joka vuosi. Siinä nimittäin on myös aikamoinen määrä pörriäisiä. Ja liian piikikäs keksintö, on istuttaa valamonruusu orapihlaja-aidan sisään. En ole siitä itse vastuussa, mutta joka vuosi sitä kiroilen, paitsi kukinta-aikaan. Ja valamonruusu kasvaa meillä myös kolmannessa paikkaa. Ihan lähellä taka-pihan tietä, suorastaan raivaamattomassa ryteikössä. Joskus ehkä näytän kuvan vielä siitä ryteiköstä, mutta nyt näytän vain tarkkaan rajatun kuvan ruususta.



2 kommenttia:

  1. Ruusujen piikit ovat kyllä raivostuttavia ja se on ihan totta, että ne usein istutetaan vääriin paikkoihin. Harmistus, kun ovat niin kauniita kuitenkin. Nyt en muista minkä ruusun hankit, saanko udella vielä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin kirjoapteekkariruusun. Se saa olla ajotien vieressä. Sen lisäksi pari vuotta sitten ostin eurolla (!) ruusu John Cabotin, mutta se taitaa kasvaa liian varjoisassa ja ahtaassa paikassa. Täytyy nyt talven aikana miettiä sille parempaa paikkaa.

      Poista