maanantai 12. joulukuuta 2016

Luukku 12

Kesäkuu 2016 on joiltain osin aikainen lämpimän toukokuun vuoksi. Yksi kesäkuun alun puutarhuroinnin tähtihetkiä oli ehdottomasti tämän puutarhan ensimmäisen sinvaleunikon kukkiminen. Sitä olen kuvannut edestä ja takaa. Tästä ei taida löytyä sellaisia kukkakuvia, joita en olisi aikaisemmin blogissa julkaissut. Sattumalta ukkolaukkoja kasvaa tuossa vieressä.

Nuppu


Kukka


Ukkolaukat avautuneempana


Nuppurykelmän avauduttua.


Kuvattuna 20.6.


Siemenkotia ja viimeinen haalistuneempi kukka kesäkuun lopulla.


Siemenkodat


Jo vähän tuuleentumassa elokuussa.


Toiveissa on lisää sinivaleunikoita seuraavina kesinä. Tätä asiaa on edesautettu monella eri tavalla.

Tähän perään annan liukastumisvaroituksen. Itse liukastuin kiviportailla perjantai-iltana talkoista tullessani. Satutin itseäni sen verran, että sain selkään kunnon ruhjeita ja turvotusta. Nyt olen viime aikoina kehittänyt oman kävelytyylin, joka näyttää hiihtämiseltä ilman suksia vastatuuleen. Olisi ollut ainekset pahempaankin onnettomuuteen. Pitäkää huolta itsestänne!
Lähettänyt klo
Tunnisteet: , ,

6 kommenttia:

  1. Kivipellon Saila12. joulukuuta 2016 klo 8.32

    Sinivaleunikon kukinta on suuri juhlatapahtuma, toivottavasti saat sen lisääntymään pihallasi! Meillä ei kukintaa vielä ollut niin sinivaleunikossa kuin komeavaleunikossakaan, mutta kasvustot olivat komeat.

    Voi auts! Toivottavasti ei tullut murtumia! Meillä kuopus kaatui ja etusormi murtui! Pitää olla varovainen, jää on kavalasti hennon lumikerroksen alla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. vaalean vihreää12. joulukuuta 2016 klo 10.32

      Toiveissa olisi sinivaleunikon kukinta joka vuosi. Kun ovat niin lyhytikäisiä, voi toive olla haastava.

      Onneksi ei tullut murtumia. Kudosruhjeidenkin kanssa voi mennä pari viikkoa.

      Poista
  2. pioni12. joulukuuta 2016 klo 19.38

    Sinivaleunikot ovat ihania! Mulla on ollut niitä pari kertaa, aina ovat jääneet yksivuotisiksi. Mutta taas on kokeilu menossa...
    Ja juu, nyt on älyttömän liukasta paikoin, onneksi ei kuitenkaan käynyt pahemmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. vaalean vihreää12. joulukuuta 2016 klo 20.51

      Toivon, että saan joka vuotisia näistä. Jos ei muuten onnistu, pitää joka kevät ja loppukesä ostaa muiden esikasvattamia.

      Onneksi ei mennyt luita tai nikamia. Ruhjeet parantuvat helpommin.

      Poista
  3. Piparminttu13. joulukuuta 2016 klo 21.38

    Hieno värikombo tuo violetti ja vaaleansininen.
    Ulkona on ollut ihan älyttömän liukasta. Kävellessä on vielä kaikki sujunut hyvin, mutta autolla olen joutunut pariin otteeseen sutimaan paikoillani.. brr, en tykkää yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. vaalean vihreää14. joulukuuta 2016 klo 6.30

      Vahingossa syntynyt väriyhdistelmä. En muistanut ukkolaukkojen kasvavan noin lähellä. Saatikka tajunnut noiden avautuvan niin samaan aikaan.
      Liukkaus on petollista.

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)