Uusien alueiden raivaaminen voi viedä kauan aikaa, kun käsipelillä tekee. Vietin kesälomastani aika monta tuntia tuon alueen parissa.
Myös silloin, kun heinäkuussa oli +14 astetta ja oli tihkusadetta. Oli pakko pitää fleecevuorellisia puutarhahanskoja, ettei sormet jäädy märissä hanskoissa. Taustalla keltakurjenmiekka (jo ohi kukkinut). Minulla on pituutta noin 170cm.
Kamera on joskus ihan lähellä, kun teen puutarhatöitä. Joskus sitä vain ottaa kuvia miettimättä taustoja.
Nämä kuvat ainakin kertovat myös siitä työn tekemisestä, mitä puutarhaan liittyy.
Samoin on monen muun asian kanssa. Ensin suunnittelua ja työn tekemistä ennen kuin on valmista. On kuitenkin mukava tehdä asioita, joista itse pitää. Olen tehnyt "radikaalin" päätöksen. Tänä vuonna jätän viimein meidän joulupöydästä pois kaikki ne perinteiset joulusapuskat (laatikot, rosolli), joiden arvoa minä en ymmärrä, eikä niitä oikein kukaan muukaan syö. Kinkkua minä en ole syönyt vuosikausiin, joten joskus joku jouluvieras tuo sitä mukanaan, jos sitä kerran on pakko jouluna syödä. Onpa oikein vapauttavaa valmistella joulua siten, että saa syödä omia lempiruokia (toki lasten toiveet huomioon ottaen).
Kivipellon Saila joskus kysyi eräästä reseptistä:
Kourallinen tai pari kuivattuja suppilovahveroita murskaksi ja turpoamaan veteen 10-20min.
Pilko sipuli tai pari.
Pilko munakoiso.
Laita kaikki kuumalle paistinpannulle (voita/margariinia kannattaa käyttää)
Kun sipulit ovat sopivia, munakoisot pehmeän näköisiä, lieden voi ottaa päältä tai laittaa pienemmälle.
Mausta suolalla ja mustapippurirouheella (tai käytä jotain omaa maustetta). Tuntuman mukaan. Ei tarvitse käyttää kovin paljon.
Kun pannulla ei enää ala mikään kiehua, lisää smetanaa. Pikkupurkillisesta noin puolet. Tietysti annoksen koon mukaan.
Tämä on ollut meidän joulupöydässä ainakin kolmena vuonna. Loppuu aina lähes ensimmäisenä kesken. Lähinnä aikuisten herkku. Lapset eivät ole innostuneet munakoisosta ja smetanasta.
Niitä puutarhan taustatöitä vähemmän kuvataan ja niistä puhutaan. Ne ovat kuitenkin olennainen ja välttämätön osa, jotta puutarhan saisi kukoistamaan. Minulla ruukutusten ja kaivuhommien kuvaaminen jää siksikin, kun en viitsi kameraa kuskata siinä pelossa, että se pölyyntyy ja likaantuu. Sitten, kun kädet on puhtaat kuvaamiseen, tilanne onkin jo ohi.
VastaaPoistaMeillä kinkkua menee niin vähän, että ostamme yleensä vain pienen valmispalan. En ole sianlihan ystävä, kalat maistuvat sitäkin paremmin.
Kuvaaminen ei aina tosiaan kyllä onnistu ellei ole hovikuvaajaa saatavilla. Multaisin käsin ei usein voi kameraa käyttääkäään. Enemmän aikaa puutarhassa menee töitä tehden kuin kuvia ottaen.
PoistaOn sulla niin paljon kaikkea viheriäistä ym värejä pihallasi. Kyllä voisit jo muuttua tummanvihreäksi :) Niin, mulla juuri on kytenyt mielessäni ajatus, että pitää alkaa kvata niitä hommiakin, eikä aina vain kuvia valmiista silloin, kun se on kaikkein nätimmillään. Niin saa niitä puhumiani valekuvia :) Tää on mulla jo neljäs täysin lihaton joulu. Hyvin menee :)
VastaaPoistaTummanvihreäksi vois jo muuttua. Blogin nimen vaihtaminen vain voisi olla työlästä. Työn vaiheista kuvien ottaminen on joskus itselleenkin havainnollista. (Aina ei meinas muistaa lähtötilannetta). Ja joskus apuna muille.
PoistaLihaton joulu on hieno juttu. Ihan siihen en kykene, mutta ehkä joskus.
...kiitos reseptistä! Varmasti on tosi hyvää, taidankin sitä kokeilla jo heti uudeksi vuodeksi! Kiitos! Meillä on perinteinen joulupöytä, mutta hiljalleen ruuat ovat keventyneet ja tulleet kasvisvoittoisiksi, menekkiä se ei ole hidastanut ollenkaan :D
VastaaPoistaIhanat pihakuvat!
Munakoisojen kanssa täytyy kyllä olla varuillaan. Pari kertaa ollut koiso surkea sisältä.
PoistaMeilläkin myös kasvislisukkeer lisääntyvät.