perjantai 2. joulukuuta 2016

Luukku 2

Maaliskuun loppupuolella 2016 oli eräs melkoisen sumuinen päivä Helsingissä. Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhassa oli kuitenkin jo näkyvillä pieniä suloisia keltaisia miniaurinkoja.


Näiden innoittamana tutkin kotona kukkapenkkiä lähes nenä kiinni mullassa, sillä ihan ensimmäiset oman puutarhan talventähdet istutin syksyllä 2015. Niitä sainkin kyllä sitten oikein ajatuksen ja katseen voimalla yrittää tihrustaa omassa pihassa. Ne pari hassua nimittäin ilmestyivät vasta pikkaisen (siis liian pitkän ) ajan kuluttua.

Huhtikuussa oli sitten omalla pihalla nämä muutamat suloisuudet.


Näiden tulo maan pinnalle voi olla vaivihkaista. Piti ihan oikeasti aika tarkkaan muistaa, minne on talventähdet istuttanut, jotta tummasta maasta osasi tiirailla yllättävän ruskean sävyisiä lehtiä. Kyllä ne siitä väreiksi muuttuivat.


7 kommenttia:

  1. Istutin ensimmäiset talventähteni tänä syksynä. Pelkään, että istutuspaikka on liian kuiva, joten jännitystä riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin voi olla liian kuiva paikka jatkoa ajatellen. Vain osa nousi. Jännityksellä taas odotan, onko ensi vuonna talventähtiä enemmän vain vähemmän.

      Poista
  2. Minullakin nousivat ensimmäiset talventähdet pari vuotta istutuksen jäkeen. Ne olivat niin minejä, että piti tosiaan tihrustaa kontillaan kukkapenkissä, että huomasi ne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vasta suurempina kokonaisuuksina nämä loistavat kauemmaksi. Mutta saavat aikaisin keväällä kyllä paljon huomiota.

      Poista
  3. Oi, ihania pieniä keltaisia aurinkoja!
    Nyt mietin miten ihmeessä vasta nyt (insta vierailusi jälkeen) löysin tänne mukavaan blogiisi!

    VastaaPoista