En ole tähän mennessä oikein innostunut kesäkukista. Ajatus kastelusta, nyppimisestä ja ylipäätään kaiken muistamisesta tuntuu rasittavalta. Minusta jo hyötykasvien kastelun muistaminen näin trooppisilla ilmoilla (joita tosin ei ole paljon ollut tänä kesänä, paitsi juuri nyt) on sangen hankalaa. Siis töiden lomassa. Lavakauluksissa on tarpeeksi hommaa.
Tälläisinä päivinä myös ruohikko tai rikkaruohikko saa myös olla ajamatta. Töihin kävely hikoilutti jo tarpeeksi. Ja se esikasvatustilan puute on toinen syy. Ja kolmas syy, kun hassaa rahaa perennoihin, pitää jostain muusta säästää.
Joskus kuitenkin napsahtaa. Tänä vuonna esikasvatin tuoksuherneitä, joista osa ei itänyt. Osa oli aika surkeita, mutta nyt pieni osa on aloittanut kukinnan. Näitä haluan lisää muinakin vuosina. Tuoksu on ihana. Tähän pataan (pata vähän rikki, saatu anopin äidin kesäpaikalta) esikasvatin myös zinnioita, jotka eivät aio kukkia, ovat lehtokotiloiden syömiä. Ehkä syön sanani ja käyn lähimmästä kukkakaupasta ostamassa tuohon jotain väriläiskää lankaköynnösten kaveriksi myös tuonne alareunalle.
Näitä on nuuhkittu. Kohta ehkä kukkia avautuu enemmän, että raaskii poimia sisälle asti. Ihania.
En ole myöskään innostunut pelargoneista. Olen ihan ekstrahuono sisäkasvien kanssa. Tänä vuonna kuitenkin ostin muutaman pistokkaan. Se, jossa on kukkia on tuoksupelargoni, joka tuoksuu sitruunalle. Se, jossa ei ole kukkia, tuoksuu colalle. Niitä aina välillä hipelöin, että saan sen tuoksun sormiini. Tuskin näitä edes koitan talvettaa. Tai siis saatan koittaa talvettaa, mutta en ollenkaan edes toivo, että selviävät ensi vuoteen.
Näitäkään tuoksuja en olisi ostanut, elleivät pistokkaat olisi olleet maaliskuussa niin hurjan edullisia.
Joka vuosi olen kyllä kasvattanut keijunmekkoa pienistä aluista maaliskuusta alkaen. Ja joka vuosi ajattelen, että oliko taas järkeä, jos unohtaa lannoittaa, sillä omat keijunmekot eivät ole läheskään niin runsaita kuin ne kalliimmat kukkakaupan kasvattamat. Sen sijaan terassilla kasvaa taas tomaatteja ja basilikaa ja tänä vuonna paprika ja chili ja jämäsamettikukkia. Tämän chilin luulin olevan aluksi halki, mutta siinä on jostain syystä tuollainen tummempi väriero.
Ensi vuonna yritän muistaa kuitenkin kesäkukista suorakylvöt. Niissä vain pitää välttää kotiloiden herkkuja zinnioita. Muutama yksivuotinen unikko on itse kylväytynyt ja noussut. Niitä arvostan, eivät maistu kotiloille.
Nyt yritän laittaa sen laiskan tarmon kaksivuotiseen kasviin. Eli sinivaleunikkoon. Tänä vuonna kukki kaksi taimea. Yksi on odottamassa ensi vuotta. Muutama kylvö on tehty uusista siemenistä. Jännittää, että itävätkö. Niiden lisäksi annan näissä siemenkodissa kypsyä siemenet rauhassa ja osan otan itse talteen ja osassa toivon luonnon hoitavan kylväytymisen. Eri asia on, millä lailla saan siemenet itämään.
Pidän siis enemmän perennoista ja hyötykasveista. Luokittelen oreganon sekä hyödyksi että perennaksi, jonka viime talvi kuitenkin tappoi minulta. Sitä ennen kasvatin samaa oreganoa 4 vuotta. Nyt aloitin alusta. Oregano kasvaa yrttilaatikossa lavakauluksessa. En uskalla sitä kuitenkaan laittaa kukkapenkkiin. Kitkisin vielä vahingossa. Kukkakärpäset lisäävät sukua oreganossa.
Perennojenkin suhteen olen myös jotenkin pihi. Yleensä ostan joko useamman edullisesti (alennusmyynnit) tai sitten täyteen hintaan kokeilen usein vain yhtä. Jos ostan kaksi, kokeilen niitä eri paikassa pihalla, jotta edes toinen olisi talven jälkeen hengissä. Jos joku selviää hengissä, se kuitenkin saattaa joutua vielä vaihtamaan paikkaa.
Kärhöjä en kuitenkaan ole vielä uskaltanut liikuttaa, siis niitä, jotka kasvavat ja kukkivat. Kärhö Ville de Lyon on istutettu pari vuotta sitten. Viime vuosi oli niin viileä, että tämä tiristi pari surkeaa kukkaa ihan kasvukauden lopussa. Sivussa näkyy tummempaa kukkaa, joka kuuluu Kärhö Jacmaniille. Tuossa oli onnettomat kärhötuet, joten jouduin ohjaamaan molemmat samaan tukeen. Puolison rakentaman kärhötuen lisäksi harkitsen myös jonkinlaisen näkösuoja / seinämän rakentamista (ihan itse). Kaupan näkösuojien ritilöiden laatu ei oikein vakuuta minua.
Maku kuitenkin muuttuu ja mieleeni tulee välillä vähän erilaisia haaveita ja ajatuksia erilaisista näkymistä, kuin silloin, kun aloitin puutarhan harrastamisen. Aloitin tulppaanihullaannuksella. Yhä odotan keväisin innokkaasti tulppaanien kukintaa. Nyt tuntuu, että odotan innokkaasti tulppaanien, pionien ja kärhöjen kukintaa. Ikään kuin omassa mielessä ne olisivat ne kasvukauden odotetut välietapit, joissa puutarhan teema vaihtuu. Niistä välietapeista on myös haikea luopua.
Näiden etappien lisäksi minua on alkanut kiinnostaa monenlaiset näkymät (joita ei siis oikein vielä ole). Ja monenlaiset muutkin kasvit. Jotkut kukkapenkit rakentuvat lähes kuin itsestään sellaisiksi kuin pidän, usein vähän vahingossa. Joidenkin kanssa joudun totisesti miettimään ja pähkäilemään ja silti on vaikea saada mitään järkevää kokonaisuutta aikaiseksi. Tämä kärhö Aljonushka tarvitsee ehdottomasti tuen, se ei kierry itsekseen minkään ympärille, kasvaa vain noin 2 metrin mittaiseksi.
Tänään huomasin, että harmittelin sitä, että heräsin puutarhan hoitoon vasta 5 vuotta sitten. Mitä kaikkea olisi puutarhassa nyt, jos olisin aloittanut jo silloin, kuin muutimme yli 10 vuotta sitten. Muistan kyllä silloiset realiteetit. Erotin juuri leskenlehden voikukasta. Esikoinen oli vuoden. Kun esikoinen ei enää juossut päätä pahkaa autotielle, syntyi toinen vauva ja vahtiminen alkoi alusta. Onneksi sentään heräsin puutarhan hoitoon silloin kuin heräsin.
Samoja olen pohtinut itsekin, miksi tähän ei herännyt aiemmin. Ja sitten muistuu realiteetit mieleen, lasten vauva-aika, talon remontit ja kaikki muut "esteet". Minulla on jonkin verran kesäkukkia, mutta vain edullisia. Tämän kesän pelakuut esim maksoivat vain 0,50e kappale. Se kastelu on se joka tökkii minullakin. Tuoksuhernettä en olekaan vielä kokeillut, ehkä pitäisi.
VastaaPoistaJoka paikkaan ei vain voi ehtiä yhtä aikaa.
PoistaKesäkukat ovat minullakin edullisia, ei niin paljon harmita, jos vahingossa tapan niitä..
Minäkin välitän kesäkukista vuosi vuodelta vähemmän. Perennat ovat pidempi ilo.
VastaaPoistaMinäkin koen perennoista pidemmän ilon. Niiden kasvua on myös mukava seurata.
PoistaMinullakin kasvaa yleensä vain helppoja kesäkukkia, kuten unikoita, tsinnioita ja kiinanastereita. Hajuherneet kuuluvat mielestäni ehdottomasti puutarhaan, niitä kasvaa täällä runsaasti ja aloittelevat juuri kukintaa. Paras vinkkini sen kasvatukseen on, että kukkia pitää poimia runsaasti koko ajan, siten se innostuu kukkimaan yhä enemmän. Minäkin olen vähän laiska ja siksi hyötykasvini kasvavat katteen alla, niitä ei tarvitse juuri edes kastella kun ovat saaneet kunnolla kokoa eikä rikkaruohoista ole riesaa. Ehkä oli hyvä, ettet ollut kiinnostunut puutarhasta kun lapset olivat pieniä, kaikkeen ei silloin aika riitä :)
VastaaPoistaOn se totta, että 10v sitten olisi sitten joku muu asia jäänyt retuperälle.
PoistaEnsi vuonna pitää kokeilla suorakylvö kesäkukkia.
Tuoksuherneitä alan sitten pian poimimaan maljakkoon.
Heh, minullakin on tarjouspistokkaista kasvatettuja pelargoneja, eipä niitä hieman erikoisempia lajikkeita olisi muuten tullut hankittua.
VastaaPoistaKesäkukkia kylvin jonkun verran keväällä, mutta kaikkein helpommiksi osoittautuvat tietysti suorakylvettävät. Tsinnioita esikasvatin, mutta ne ovatkin melko helppoja. Harmi että päätyvät teillä kotiloiden suihin!
Valintoja on tärkeä tehdä, ettei väsy puutarhatöihin. Itse valitsin hyötykasveiksi vain helppoja vaihtoehtoja (herneitä, porkkanoita, kesäkurpitsaa), koska en jaksa paneutua säilömisen nikseihin. Ruusujakaan en hanki, koska kuvittelen niiden olevan liian hankalia.
Minulla on vain paria ruusua. Joidenkin kohdalla (mm.Valamonruusu) ainoa hoito on niiden kasvun rajoittaminen. En lannoita, eivätkä saa mitään muuta huomiota kuin karsintaa. Varmaan jalostettuja ruusuja voisi talvisuojata, mutta sitäkään en tehnyt viime vuonna hankitulle John Cabot-ruusulle ja on yhä elossa. Pari vuotta sitten inhosin tämän pihan ruusuja. Ärsyttäviä ne piikit, ihossa nimittäin.
PoistaEhkä ne valinnat puutarhassa vaan muotoutuvat jokaiselle sopiviksi.
Paljon sellaisia asioita, joita minäkin olen pohtinut ja huomaan pohtivani silloin tällöin uudelleen. Tänä vuonna en ole panostanut kovin paljon kesäkukkiin ja muiden ihastuttavia kuvia katsellessa se hiukan harmittaa. Mutta kuten sanoit, valintoja on tehtävä. Puutarhassa saa muutenkin kaiken vapaa-ajan ja rahan uppoamaan. Parasta on, että jokainen saa toteuttaa itseään omassa puutarhassaan haluamallaan tavalla. Yhtä ainutta ja oikeaa tapaa ei ole. Kaikki on sallittua.
VastaaPoistaOnneksi valinnat voi myös tehdä vähän eri tavoin eri vuosina, jos siltä tuntuu. Joskus kyllä harmittaa, että ei ole jotain tehnyt. Seuraavana vuonna muistaa kyllä joskus niitä edellisen vuoden erheitä vähän korjailla. Ehkä tämä tästä kehittyy myös pikkuhiljaa.
PoistaValintoja pitää aina tehdä ja onneksi mieltään voi muuttaa. Minä olen kauhean innokas kylvämään kesäkukkia, mutta sitten unohtaa lannoittaa niitä ja ne näivettyvät tai selviävät nippanappa hengissä ja aloittelevat vasta näin loppukesästä kukintaa. Sitten taas kiukuttelen lokakuussa, kun pitää ruukkuja tyhjentää ja pestä seuraavaa kevättä varten. Silti teen sitä...
VastaaPoistaTuoksupelargonit kannattaa talvettaa sisällä, ne eivät viihdy viileässä.
Ruukkujen pesu on minusta mukavaa vain, kun lämmintä on ulkona + 20 tai enemmän.
PoistaMinulla tuo tomaattien kasvatus on lähinnä omituinen harrastus (tai pakkomielle), sillä mitään valtavaa satoa siitä ei saa, että voisi jotenkin kuvitella sen kaiken siihen sijoitetun rahan saavan takaisin satona. Mutta erilaisten tomaattien maistelu on vaan niin kivaa.
Kiitos tuoksupelargoni vinkistä, meillä talvetustilat ovat lähinnä sisätiloissa. Ja siinä on aina se riski, että unohdan kastella..
Ymmärrän hyvin sinua, kesäkukat ovat hieman turhia kun piha on täynnä kukkia muutenkin. Paitsi ne tuoksuherneet. Ikuisena optimistina ajattelen, että miltä puutarhasi näyttääkään viiden vuoden kuluttua kun se nyt jo on niin kaunis? Vellon mieluummin tulevassa kuin menneessä. Ei sitä oikeasti ehdi eikä pysty pienten lasten kanssa paneutumaan, hyvä kun selviää siitä ihmistaimien kasvatuksesta :)
VastaaPoistaOnneksi ihmistaimien ruokkiminen ja juottaminen alkaa jo tässä vaiheessa olla aika hyvää rutiinia.
PoistaMinulla on jo mielessäni kuvia siitä, miltä puutarhan pitäisi näyttää joiltain osin 5 vuoden kuluttua. Tiedän, että tulos voi olla toinen. Pitääkin ehkä piirtää ylös suunnitelma, voi sitten palata siihen myöhemmin ja katsoa, menikö yhtään sinne päin.
Sinun puutarhasi on aivan ihastuttava.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Poista