Kaikenlaista

Kameraan on tarttunut niin sekavia kuvia, että teemaa on vaikea löytää. Onneksi se ei ole minulle ongelma. Tänään olen tehnyt taas muutamia uusia hankintoja. Olisi taas voinut kaivaa sitä ennen pari pikkuista kuoppaa niille, mitä en ole vielä istuttanut. Tänä vuonna olen onneksi aina välillä saanut kaikki ostotaimet istutettua ajoittain ennen kuin uusia purkkeja ja kippoja alkaa ilmestyä nurkkiin.

Minulla on myös siemenkasvatuksia menossa sekä uusia siemenpusseja ilmestyi tänään postin kautta. Haluan taas puutarhaan monia kasveja, joita ei lähimyymälöistä löydykään. Uusissa alueissa tiheään istuttaminen voi auttaa myöhemmin taistelussa rikkakasveja vastaan. Mutta näköjään tiedossa on taas hieman enemmän sellaista sekalaista suunnitelmaa. Luotan, että kasveille löytyy kyllä jossain vaiheessa omat paikat ja omat hyvä naapurikasvit.

Tällä hetkellä kukkapenkki, josta piti tulla oranssi-punainen-keltainen sävyiltään saa kontrastia kärhöistä. Näiden liljojen ja palavan rakkauden takana vain oli hyvä paikka köynnöksille, joten väriharmonia ei enää ole alkuperäisen ajatuksen mukainen. Jostain syystä nuo värit yhdessä eivät nyt oksetakaan, vaan olen niiden kanssa tarpeeksi tyytyväinen.

Siellä ne ovat, värit sekaisin.

Samassa penkissä kasvaa myös loistosädekukka "Burgunder". Juuri minulle sopiva punainen.

Vesisateessa huomasin myös uuden päivänliljaostoksen alkaneen kukkia tämän lähettyvillä, joka sopii väreihin sopivasti.

Näiden vieressä kukkii meksikonhanhikki samaan aikaan lilja Monte Negron kanssa. Kasvien värit näyttävät lähes täsmälleen samalta. Näyttää sekasotkulta. Mutta värit mätsää.

Täytyy koettaa ottaa penkin tästä osasta kuva kokonaisuudessaan. Kuten suurpiirteisen impulssiostajan tapaan kuuluu olen vain hieman ongelmissa penkin jatkon kanssa, koska siellä värit vaihtuvatkin hempeisiin. Yritän ratkaista ongelman valkoisien kasvien kapealla vyöhykkeellä. Vuoden tai parin kuluttua penkin tilanne voi olla jo hyvinkin erilainen, sillä epäilenpä, että suunnitelmani ei ehkä toimi käytännössä. Tämä penkki on siis takapihalla.

Etupihalla on myös hempeää. Vaalean lila, korkea vanhaa kantaa olevan nimetön syysleimu aloitti kukinnan. Taustalla on vaaleanpunaisia vanhaa kantaa olevia syysleimuja, jotka eivät kasva ihan yhtä korkeiksi. Niiden takan on ruusumalvaa, jota alkaa pikkuhiljaa ilmestyä vähän joka paikkaan ja jota olen alkanut myös kitkeä ihan reippaalla kädellä.

Vaaleanpunaisten syysleimujen kanssa samassa penkissä kasvattelen mm. helminukkajäkkärää jota ostin yhden taimen viime vuonna ja nyt niitä on kolme. Keijunkukkien hentoisten kukintojen vierellä nämä kyllä näyttävät tanakoilta. Mietin vielä, missä tulee jatkossa olemaan näiden paikka.

Huomaan, että haluan tiettyihin penkkeihin eri tunnelmaa. Vierekkäin on penkit, joista toiseen haluan dramaattisempia värivaihteluita ja toiseen hempeitä sävyjä. Minua ei vielä häiritse se ajatus yhtään, että penkit ovat vierekkäin. Toivoisinkin niiden välille tiettyä kontrastia. Voi olla, että tämä ei tule säilymään kuin keväällä ja alku- ja keskikesästä. Loppukesällä tai syksyllä alkaa olla jo ihan sama, mitä kukkii missäkin, kunhan edes joku kukkii. Sama sääntö pätee myös huhtikuuhun. Ihan sama, mitkä värit ovat vierekkäin, kunhan maa alkaa peittyä väreihin.

Tämän postauksen piti alun perin sisältää vain nuo kuvat ja hyvin lyhyet tekstit. Ja näin kävi taas.

Mukavaa viikonloppua!