Ryhdyin sitten miettimään, että mistä ihmeestä kukkapenkiini onkaan ilmestynyt yksinäinen oranssi ja kerrotut keltaiset liljat.
Muisti toimii kyllä, vaikkakin hitaasti. Ostin vuonna kivi ja miekka (omakotitaloon muuton jälkeisenä keväänä) puutarhamessujen hollantilaisilta sipulikukkamyyjiltä vain valkoisia ja punaisia liljoja. Istutin ne kukkapenkkiin, jossa edellinen omistaja oli todennäköisesti pitänyt kesäkukkia.
Liljat nousivat maasta ja yksikään ei ollut punainen, saatikka valkoinen. Silloin tajusin, että irtosipulimyynti puutarhamessuilla on yhtä arpajaista. Meillä alkoi siinä sitten myös kattoremontti. Kukaan ei voi millään arvata, mihin katolta heiteltiin vanhoja peltejä.
Jos joku ei arvannut, niin voin kertoa, että niiden liljojen päälle.
En hoitanut pihaa muutamaan vuoteen juuri ollenkaan (ei kiinnostanut, oli pienet lapset). Ahdistuin suuresta pihasta.
Yhtenä syksynä se kuitenkin iski, aloitin raivaamaan piikistä rytökasaa. Tilasin multaa ja aloin harrastamaan puutarhaa. Heti seuraavana keväänä tai syksyllä istutin uusia liljoja ja koitin kaivaa niitä vanhoja yllärililjoja penkistä.
Elossa yhä ovat niistä arpajaisista nämä kaksi liljaa. Punainen ja valkoinen (oikeasti oranssi ja keltainen). Keltainen on tehnyt ainakin yhden sivusipulin.
Sitten minulla on liljoja, joita markkinoitiin silloin joskus vaaleanpunaisina. Olen yhä eri mieltä näiden väristä. Jos puutarhassa on joku väri, mistä en pidä, se on persikka. Persikka-hedelmää vastaan ei ole minulla mitään. Oranssi on kaunis, mutta persikka tai koralli on sellainen väri, jota en puutarhaani ole halunnut. Tässä lilja Pearl Lorrainessa on sitä jotain inhokki väriäni. Silti se kasvaa yhä puutarhassani. Tänä vuonna voisin vihdoin muistaa luopua tästä korkeasta liljasta.
Reilu vuosi sitten tein lasten kanssa Hollanti-reissun, johon ei sisältynyt ollenkaan puutarhajuttuja. Silloin oli kuitenkin pakko ostaa edes jotain tuliaista itselleni. Ostin sitten lentoasemalta ylihintaiset liljasipulit, joista tämä hyvin tumma (kuvassa vaaleampi kuin luonnossa) lilja Dimenssion on nyt kukassa.
Nyt meillä on myös jotain muutakin korkeaa kuin liljoja. Sain lahjaksi (jota olin kyllä toivonut) kärhötuen, joka on suurempi on aikaisempi meillä oleva kärhötuki. Mies askarteli sinne kestokukan. Kuitenkin kokonaisuus näyttää minusta nyt hieman enemmän kestojoulukuuselta.
Se on nyt upotettu kukkapenkkiin ja multaan, joten on luonnossa siis osin maan alla, jotta tuulet eivät sitä kaataisi. Se on korkea, tukeva ja ei saisi ruostua puhki ihan lähivuosina. Olen hyvin tyytyväinen tästä lahjasta.
Hienoa kukintaa lijoissasi. Tuo tumman punainen on upea.
VastaaPoistaItsekin olen huomannut messujen irtosipulimyynnin olevan arpapeliä. Tosin yllätykset ovat ihan kivoja, kun osaa asennoitua siihen, ettei sipuleista kovinkaan varmasti tule sitä mitä haluaa;)
Sellainen arpajaispenkki voisi olla hieno ylläri, kun osaisi ottaa rennosti kaikki yllätykset.
PoistaSaitpa hienon lahjan mieheltäsi!!! Minä taistelen omien koottavien kärhötukieni kanssa kaiken aikaa. Ne kaatuilevat ja hajoavat osiin :(
VastaaPoistaOlen tullut samaan tulokseen, että ei kannata ostaa puutarhamessuilta irtosipuleja, ne voivat olla ihan mitä sattuu. Jopa Lidlin sipulit ovat parempia... Harmi, että tuo kerrattu keltainen ei olekaan 'Madras', se olisi muuten mennyt hankintalistalle.
Tuo kärhötuki on hitsattu pihassa. Ei ihan heti ruostu poikki. Itse etsin nyt kestävää köynnösseinämää. Kauppojen puiset näkösuojat näyttävät ja tuntuvat niin heppoisilta, että olen ajatellut jopa rakentaa itse. Se on työläämpää, mutta voisi valita vähän jämäkämmät materiaalit.
PoistaTuon kerrotun liljan nimitietoja minulla ei ole.
Kauniita liljoja. Ihana tuo tumman punainen. Samaa mieltä, irtosipuleiden väriä ei pysty ennustamaan. Hieno on tuo kärhötuki.
VastaaPoistaKärhötuki on minustakin hieno.
PoistaTummat liljat ovat minusta hienoja.
Ihana kärhötuki, ja kestokukka ♥ On aivan ihana ja kerrankin riittävän korkea!
VastaaPoistaKivan värinen tuo raikkaan vaaleankeltainen lilja. Murrettu punainen kuten tuo persikka on taas minun mieleeni, mutta kaikilla meillä on nää inhokit. Jännää, miten erilaisia kunkin inhokit on. Mulla taitaa siniseen taittuva pinkki olla pahin, etenkin, jos se on räikeä.
En edes tiedä, miksi tuo väri ei kolahda minuun. Ymmärrän tosi hyvin, kun jotkut eivät pidä keltaisesta. Se muistuttaa niin monista rikkakasveista.
PoistaOnneksi nuokin liljat voivat saada pidetyn kodin muualta.
Kärhötuki on kerrankin korkea. Oli hyvä, että puhuttiin etukäteen näistä korkeustoiveista. Tuki oli myös todella toivottu ja tarpeen.
Kauniisti kukkivia liljoja. Niin se taitaa olla, että meistä useimmilla on omat inhokkivärimme.
VastaaPoistaTuossa kärhötelineessä kärhöjen kelpaa kiipeillä.
Kyllä on nyt kärhöillä tarttumapintaa.
PoistaOlisin ihan tyytyväinen myös siihen, että ei olisi inhokkiväriä. Kasveista luopuminen ei ole näköjään helppoa.
Aikas ihana tuo kärhötellinki, ja vielä uniikkikappale! Ottaisin heti ja mieluusti. Onpas sinulla paljon liljoja, harmi kun on tupsahtanut inhokkiväriä. Minäkään en tykkää laajoista pinta-aloista keltaista, se on niin räikeä väri. Pieninä paloina on kyllä kaunis. Ja punainen on ihan lemppari.
VastaaPoistaKärhöteline on nyt hyvä. Juuri mietittiin, että tuollaista on vaikea kuskailla kauas, kun on pihalla hitsattu.
PoistaTälle pihalle mahtuu liljoja. En kuitenkaan ole suunnitellut ostaa niitä lisää.
Hieno lahja, ottaisin samanlaisen ilo mielin, tekokukkineen kaikkineen.
VastaaPoistaOlen huomannut, että jos pussin kyljessä lukee mix, se käytännössä tarkoittaa keltainen ja oranssi. Ihan sama, mistä kasvista on kyse. Näin myös liljoissa. Sellaisia mix-pusseja tuppaa tulemaan lahjoina ja joskus myös nettitilausten kaupanpäällisinä. Kumma kyllä, nuo keltaiset ja oranssit liljat ovat niitä pihan kestävimpiä. Kukkivat ainakin meillä vuodesta toiseen, kun moni muu nujertuu talveen tai mihin lie milloinkin.
Välillä halvimmat kestävät parhaiten. Olkoon kyse mistä tahansa kasvista.
PoistaMeillä on suurin osa värililjoista tehneet sivusipuleita. Muut eivät niinkään.
Kärhöteline on minusta huippu!