Kesäpäivän seisauksen kasvit

Kesäpäivän seisaus on tänään. Tarhapioni oli avautunut maanantaina, kun tulin reissulta kotiin. En leikannut sitä sisään, vaikka tiesin, että tulee tiistaina satamaan. Ja se kukka on yhä terälehdissään.

Näissä on vielä yhteensä viisi avautumatta olevaa nuppua.

Samaan aikaan viimeiset tulppaanit pitävät vielä jotenkin kiinni terälehdistään. Näistä osa oli lähes auenneet ihan toukokuun lopussa. Kukassa kesäkuun alusta asti. Kolme viikkoa. Ei mennyt hukkaan syksyinen satsaus.

Ei toki kaikki jaksa enää pitää kiinni terälehdistään. Silti tämä lähentelee vuoden 2015 tulppaanikautta. Silloinkin oli vielä ruttuisia tulppaaneja tähän aikaan.

Onneksi istutin lisää ukkolaukkoja syksyllä. Nyt voin taputtaa itseäni selkään. Tuolla vain kasvaa myös nyt villiintynyt kanadanvuokko kasvusto, josta siis lähti osa kompostiin.

Sen sijaan ilahduin, kun löysin viime vuodelta syysvuokon nostavan päätään. Olen niin tottunut, että meidän pihalla ei syysvuokot toista vuotta näe. Tämä yksilö on tainnut nousta vasta ihan viikon sisään.

Yksi kova leviäjä on keltavaleunikko. Kun muistaisi tätä aina kurittaa säännöllisesti. Kompostiin toki sitä kärräänkin, ja pari taimea aina purkitan halukkaille. Muistan jossain vaiheessa katkoa kukkavarsia, mutta aina joku niistä ehtii kypsyttää joukon siemeniä. On kummallista yhä olla tilanteessa, jossa joutuu kompostiin laittamaan perennoja. Keltavaleunikossa näköjään kiemurtelee elämänlanka/karhunkönnös. Tämän kostean savimaan (takapiha) kutsumaton vieras.

Myöskään tähtiputki ei tule ihan nopeasti tältä tontilta loppumaan. Pieniä alkuja riittää. Mutta siitä en halua luopuakaan.

Akileijoja on tulossa useita lisää kukkaan. Siementaimivarastoa on myös.

Ostin punapäivänkakkaran erääseen penkkiin kai pari vuotta sitten. Siellä se on kitunut. Pian se kukkii ensimmäisen kerran. Toisessa penkissä vastaava on kuolla kupsahtanut aikoja sitten. Nupulla on myös sinivaleunikko, varjoliljoja, värililjoja ja hajulaukkoja. Ruusujen nuppuja en ole edes muistanut tarkistaa.

Arovuokko kukkii, kuten lehtosinilatvakin.

Nimettömät saniaiset ovat hengissä tänäkin vuonna. Siis näillä oli nimet, mutta en saanut niistä enää selvää, kun en heti kirjoittanut niitä ylös. Näitä on vain kovin vaikea kuvata.

Tänä vuonna kasvimaalla ei ole juuri ollut tuholaisia. Niitä tosin vielä voi jostain lennähtää. Lehtikaaleja ei ole maisteltu. Niitä kasvaa valmiina taimina sekä siemenestä kylvettynä. En ehkä saanut tapettua siirrossa myöskään avomaan kurkkuja. Näyttävät toistaiseksi olevan elossa.

Juhannussäät eivät ehkä vaadikaan meillä toppatakkia. Sääennusteet ovat sen verran vaikuttaneet, että en odota mitään suurta kasvupyrähdystäkään.

Oikein mukavaa kesäpäivän seisausta ja sen jälkeistä aikaa.