Ihanaa ja kamalaa

Ihanaa ja kamalaa on yhtä aikaa tämä kesäkuun alku. Ihanaa on se, että kaikki kasvaa hyvin ja monet kärhötkin ovat ilmestyneet maan pinnalle. Ihanaa on se, että morsiusleinikki kukkii taas yhtä aikaa myöhäisten tulppaanien kanssa.

Myös unelmatädyke on ihana.

Ihanaa on se, että valoisaa ja tarpeeksi lämmintä ja uskaltaa luottaa, että kesäkurpitsat pysyvät hengissä. Kamalaa on se, että on koko ajan tunne, että on kamalan myöhässä kaikesta. Rikkaruohot kasvavat nopeammin kuin ehtii kissaa sanoa. Kitkentä-ämpärit täyttyvät ja jäävät minne sattuu. Kylvöt ovat missä sattuu jamassa ja kasteluvesi loppuu koko ajan.

Hyttyset ovat olleet meillä tiistaista asti kiusana. Tänään melkein itketti, kun en tiennyt, mitä olisin tehnyt ja mikä olisi ollut kiireisintä. Ja puutarhanhan piti olla se rentoutuspaikka. Sitten päätin, että nyt riittää tältä päivältä. Katson kamaluuksia huomenna uudestaan. Heti näytti maailma ja puutarha taas inhimilliseltä ja jaksoin kuitenkin tarkastaa yhden perennapenkin rikkaruohotilanteen. Eikä tilanne ollutkaan niin katastrofaalinen kuin luulin. Alla olevista penkeistä on vähän kitketty.

Perattavaa löytyy kyllä. Siitä ei pääse mihinkään. Mutta on myös paljon kaunista ympärillä. Ja toisaalta muistan, että kyllä asiat yleensä rullaavat. Uudet kasvit tulevat tilalle ja elämä jatkuu. Rikkaruohojen elämä tosin saisi päättyä vähän helpomman kaavan kautta.

Olen tässä samalla suunnitellut uusia alueita. Ihanaa. Ja samalla tajunnut, että kaikki vanhakin vaatii huomiota ja aikaa on vain rajallinen määrä. Kamalaa. Noidenkin kalliokielojen alusta uhkaa aina rikkaruohottua ihan kamalasti.

Aina en kuitenkaan välitä ihan kaikista rikoista. Ainakaan ihan heti. Joskus ensin voi ottaa pari kuvaa ja aloittaa vasta sitten.

Ensimmäisen akileija on ehtinyt kukkaan. Pienet japaninakileijat ovat joko hävineet tai sitten ne ovat tehneet nyt vain siementaimia. Pikkuisia siementaimia onkin aika lailla. Ensimmäisenä ehti kukkaan tämä nimetön tapaus. Tämä kuuluu ihanuus-kategoriaan.

Oikeasti asiat eivät ole ollenkaan hullummin ja en taas ajattele puutarhaa kamalana paikkana. Ne hetket onneksi ovat lyhyitä ja liittyvät enemmän siihen, kun ei todellakaan tiedä, mitä tekisin ensimmäisenä tai toisena. nyt taas elämä on mallillaan, koska tietää, että teini on luvannut leikata nurmikon ja ehkä myös suostuu pikkaiseen voikukkasotaan, sillä voikukkarauta on kuulemma kiva vekotin. Se tarkoittaa sitä, että itse saan tehtyä muuta. Purkitettua jakotaimia ja kitkettyä ja kantattua ja kitkettyä ja kasteltua ja kitkettyä.