Suunnitelmissa kurinpalautusta

Piha on niin jäänyt vaille huomiota ja siistijää. On mellastaneet sekä kotilot että elämänlangat. Puutarhuri ei ole mellastanut näillä maillakaan. Jos vaikka loppukesä menisi vähän paremmissa merkeissä (alkaa olla taas kynsien alla multaa). Ja ensi kesänä ei sitten kuukauden lorvailuja kotilo eikä lankarintamalla. Nimittäin tällä hetkellä sen elämänlanka haluaa paikoin kaataa kaiken, kietoutua vaikka mihin ja sen repiminen on hankalaa, jos ei halua istutusten lähteävän samalla autuaammille maille.

Oli tarkoitus kuvata ötököitä kehäkukassa. Huomasin sitten kuvasta, ettei sen kehäkukan lehden kuuluisi olla tuollainen. Sehän on elämänlankaa.

Tiedättekö, että lehtokotilot tekeävät mustia jätöksiä. Minä tiedän ja näen niitä ja niiden aiheuttajia myös monissa kasveissa, jotka eivät tämän takia ole ollenkaan kuvauksellisia. Kotilot ovat syöneet (kalunneet suorastaan tyhjäksi) yhden aitaamattoman vihanneksille tarkoitetun kohopenkin. Meni kurkut, kesäkurpitsa, salaatit ja jotain muutakin, jota olen päättänyt jo unohtaa. Suunnitelmissa alkaa olla kaiken siirtäminen laatikoihin, jotta on helmpompi pitää huolta niistä kasveista. Taitaisi olla järkevintä tehdä myös jonkinlainen käytävä esim. laatoista tai tiilistä laatikoiden ympärille, jotta majapaikkoja ei-toivotuille olisi vähemmän. Ideoita alkaa taas tulla. Mutta toteuttamisen ajankohta voi olla kauan mysteeri.

Kehäkukat ovat iloisesti kylväytneet itsekseen. Kuten yllätyksekseni myös krassi. Ensi kesäksi haluan paljon helposti kylvettäviä kesäkukkia, jotka pääsevät ihan kukkavaiheeseen asti.

Mitä kukkivia kasveja kotilot eivät rakasta? Onko tietoa?

Tässä minun kokemuksiani. Eivät pidä kamalasti elämänlangasta, mutta pitävät sen tuomasta kosteasta suojasta noin niin kuin suojapaikkana. Kuten myös tiiviiden peittokurjepolvienlomassa on suorastaan kotiloiden hotelleja. Myös sellaisia lisääntymispaikkoja. Myös oregano antaa tiiviydellään mukavaa suojaa. Kotiloita löytyy kypsistä mansikoita, vadelmista, tomaateista, syövät välipalana vähän basilikaa ja vähän muitakin yrttejä. Pitävät kiipeilytelineinä myös ruohosipulia, mutta sitä syövät kai vähemmän. Luettelosta puuttuu vielä suuret määrät huomioita. Yksi laventelilaji meni hetkessä parempiin suihin, toinen (itse kasvatettu) ei kelpaa niinkään. Herneet ovat herkkua jo versoina.  Vierekkäiset pavut, toinen on kaluttu, toinen vähemmän ja se tekee jopa papuja. Ovat samaa lajia. Kukista ne rakastavat meidän pihalla mm: dahliaa, zinniaa ja paikoin miekkaliljaa, kuunliljaa ja herttavuorenkilpeä ja tulppaaneja, liljoja. Kellokukka (en tiedä lajikettä) syötiin ihan pienenä taimena kuten vanhaa kantaa oleva hehkuvarakkaus. Hehkuvarakkaus maatiaiskasvina kasvatti uudet alut, kellokukka ei.  Ei kuulu ruoskutusta, vaan tihutyöt tehdään joko ihan päiväsaikaan tai sitten yön viileinä ja kosteina tunteina.

Taidan kyllä ensi yönä järjestää pariin viljelylaatikkoon niille baarin ja tarjoilla pienet oluthömpsyt.