lauantai 23. heinäkuuta 2022

Puutarhaa

 Tässä vaiheessa heinäkuuta ei ole puutarhassa enää sellaista jatkuvaa uuden kukintaa. Kukkia avautuu kyllä, ei kuitenkaan sitä tahtia kuin touko-kesäkuussa. Osa loppukesän kasveista on tekemässä nuppuja, osasta ei vielä tiedä, kukkivatko tänä vuonna, vai kasvattelevatko vain lehtiä/juurakkoa. Eilen illalla otin pitkästä aikaa hieman kuvia ja tänään olen myös ottanut muutamia kuvia puutarhasta. Valkoinen pallohortensia on meillä vanhin pallohortensioista, se kukkii jo kunnolla.


Juhannuksen jälkeen meillä satoi muutamat oikeat sateet heinäkuussa. Maa oli kuitenkin eilen aivan rutisevan kuivaa. Kastelin perusteellisesti kasvimaata illalla, vaikka tälle päivälle oli luvattukin sateita. En vain enää oikein osaa uskoa kaikkiin sade-ennustuksiin. Yöstä lähtien on kuitenkin tullut jo 3-4 kunnon sadekuuroa. Jopa pari kertaa peltikaton alla on ollut aika kova meteli. Lätäkkö alkaa olla taas lähes täynnä vettä. Koska siellä nyt kasvaa se lumme, niin uskallan kunnollolisempia sateiden jälkeen käyttää tuosta noin 60-100litraa vettä kasvimaalle, jos lätäkkö on täysi. Lammikkoon siis tulee katolta salaojaputkien ja rännin kautta katon noin neljäsosavedet. Elämänlankaa/karhunkierto on taas mellastanut rauhassa, olen kitkenyt tosi laiskasti koko heinäkuun aikana. Alan ehkä oppia, että heinäkuu + loma + minä ei tarkoita kitkemistä, vaan haahuilua. Alla oleva yhdistelmä: kärhö Aljonushka, kurjenpolvi Orion samassa kärhötuessa. Sekä vierellä oranssi päivänlilja. Orion on kurjenpolvista todella pitkä ja ilman tukea vie paljon tilaa, kun kasvaa maata pitkin. Mutta näin kärhkötuen keskellä se on mielestäni aivan täydellinen tuomaan kukkivia kerroksia.

Pidän tosi paljon ylläolevasta väriyhdistelmästä. Mutta pidän myös todella paljon tumman ja vaalean kontrasteista. Tummalehtinen peruukkipensas, limen värinen keijunkukka (joka kyllä aikaisin keväällä näyttää rupsahtaneelta salaatilta) ja viereinen Wim´s Red hortensia yhdessä ovat joka vuotinen paikka, jossa kamera laulaa. 


Tässä penkkiä vähän laajemmin. Siellä on myös tummanlilalehtinen keijunkukka seassa, jonka lajikenimeä en tiedä. Selvisi kukkapenkissä yhden talven jo, vaikka ajattelin tuosta, että ei mitenkään ole näihin oloihin soveltuva kasvi.


Tämän ylläoleva kuva on yläpenkistä, jonka alla, noin metrin alempana, on alapenkki. Alapenkissä kasvaa myös kontrasteja. Tällä hetkellä näyttävin kontrasti tulee valkoisen jaloangervon kukkimisesta ja taustalla olevankimikin (Pink Spike) tummista lehdistä. Taustalla näkyy myös samaa koivun kantoa ja keinua vähän toisesta suunnasta kuin äskeisessä kuvassa.


Pink Spiken vieressä oleva lännenkimikki (Actaea Rubifolia) availee nuppujaan. Tämän viime vuonna söi joku ötökkä aivan reikäiseksi. Tänä vuonna se kukkii. Tämä on todella lähellä keinua ja keinuun tulee aina ajoittain tästä kumisaappaan tuoksu. Se on jotenkin tosi huvittava tuoksu. En ole vielä sitä siirtämässä, mutta ehkä jatkossa kannattaisi aina miettiä, että mihin laittaa miltäkin tuoksuvat kukat. 


Lännenkimikkien kukkavanat tuulessa heiluivat, kun kuvaa otin. Ne ovat kuitenkin tosi pitkät, pisin noin 170-180 sentin välillä. 


Tässä samaisessa penkissä vielä on nuppuvaiheessa suloinen keijuängelmä. Sen nuput ovat niin kauniit, vielä epätodellisen ihana se on kukkiessaan. Korkea on tämäkin. Joskun on nuppuja ollut enemmän, voi taas alkaa tälläkin olla ahdasta tuossa penkissä, sillä siellä on vielä tulossa kukkaan Pint Tanna punaluppio, joka ei ole ihan mikään pienin kasvi sekään. Jostain syystä järki sanoo minulle, että jatkossa voisit hankkia hieman pienempiä kasveja, kun kohta jakotaimistakin saa tehtyä aika monta uutta kukkapenkkiä.


Täytyy vielä kertoa parista hankinnasta. Ostin kesäkukaksi ekaa kertaa elämässäni risiinin Porkkalan taimistolta. Sen lehdistä saisi syanidia ja risiiniöljyn käytön aika moni tietääkin. En ajatellut tehdä kumpaakaan. Paikkoja oli hieman hintsusti missään ruukuissa ja jostain syystä ajatus tästä kasvista yrttien seassa sai vähän puistatuksia aikaiseksi. Se kasvaa nyt sitten kukkapenkissä, ruusun vieressä. Tämä on tällainen minikokoinen.


Porkkalan kartanon risiinit olivat jo aika suuria. Alakuvassa vähän vertailua.


Ostin Porkkalan kartanon puutarhamyymälästä  myös tällaisen aarteen: Michiganin liljan (Lilium Michiganese, vakka-taimen kasvattama). En ole vielä uskaltanut sitä istuttaa, odottelin vähän sateita. Luin tästä enemmän englanniksi ja tämänkin lilja voisi väärällä kasvatuksella saada hengiltä. Toivottavasti tämä nyt pysyy hengissä. Paikkaakin olen jo tuumaillut. Tässä on jotain samaa viehkeyttä kuin marhanliljoissa, siksi tämän sieltä harvinaisten liljojen (eli lähinnä lehtiä) pikkupöydästä bongasin, kun tällä oli jopa kukka. 

Aika moni on muuten blogeissa kertonut, miten on välillä vaikea saada pioniunikkoja kasvamaan. Minulla on ollut sama ongelma. Meillä se on varmasti liittynyt olosuhteisiin. Mitä kuivempi ja köyhempi maa, sitä huonommin kasvaa. Sitten vahingossa tippuneet siement kasvilaatikon reunalle tekevätkin kukan (juuri tuossa kohtaa yhteys maahan) sivunuppuineen. Säännöllinen kastelu ja ravinteikkaampi maa on varmaan tämän kukan onni. Sillä osa kavereistaan ovat ihan tosi pieniä sekä yksinkertaisia. 


Mukavaa viikonlopun jatkoa! Toivottavasti sateet tällä kertaa jakautusivat hyvin. Eli kuiville alueilla sateita ja sitten niihin toisiin paikkoihin paljon aurinkoa!

13 kommenttia:

  1. Puutarhassa näyttää hienolle ♡ Peukutan lomalla haahuilulle! :D Aurinkoista heinäkuun jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Haahuilu on kuitenkin aika kivaa ja sitä voi tehdä omassa puutarhassa.

      Poista
  2. Rehevän näköistä on, vaikka tuskailit kuivuutta. Täällä on saatu vettä useana päivänä, mikä oli todella tarpeen. Joo eipä ennusteet aina pidä paikkaansa, varminta on kastella jos siltä tuntuu. Juuri luin muidenkin kokemuksia pioniunikoista, hauskasti sait laatikkoon ainakin tuon iloksesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkukesä antoi rehevyydelle pontta, sillä silloin satoi tasaisesti. Osalla kasveista on jo juuret syvällä. Onneksi sadetta tuli nyt.
      Pioniunikot ovat joillain hurjan suuria, meillä vain osa.

      Poista
  3. Pioniunikko tykkää kai ravinteista sillä kasvimaalla se kasvattaa herkemmin kaikkein komeimmat varret ja kasvimaata lannoitan eniten ja se saa kompostia. ja tietysti kasvimaata kastellaan säännöllisesti jos taivaalta ei tule vettä. Risiini näyttää hienolta mutta saattaisin empiä sitä omaan puutarhaan, vaikka toisaalta kasvaahan täällä vaikka mitä myrkyllistä ilman vahinkoja.
    Haahuilu kuuluu puutarhaan ja sitähän on mukavinta tehdä lomalla!

    VastaaPoista
  4. Ihanat ostokset Porkkalasta😍 Minä ostin sieltä Agaven, rotkolemmikin ja pienen nimettömän pensaan. Olisin viihtynyt myymälässäkin varmaan vaikka kuinka pitkään mutta väsy alkoi jo painaa jaloissa ja tytär odotti autossa😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä myymälässä on aina tutkimista. Minä ostin noiden lisäksi vähän muutakin, kun oli mm. kassillinen kesäkukkia kympillä (sinne se risiinikin sujahti tsinnioiden ja auringonkukkien sekaan). Olen käynyt myymälässä puutarhaa harrastavien kavereiden kanssa ja siten, että perhe odotti autossa. Se, että perhe odottaa autossa tekee aina kamalaa hoppua.

      Poista
  5. Hienosti kukkiva pallohortensia ja valkoinen jaloangervo. Risiini on todella hieno ja tyylikäs. Vielä en uskalla istuttaa sitä puutarhaan lastenlasten takia.
    Meilläkin on kuivaa ja sadetta on tullut aivan riittämätön määrä. No toivossa on hyvä elää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meillekään olisi voinut risiiniä istuttaa vielä muutamia vuosia sitten. Nyt lapset niin isoja (ja pieniä lapsia ei pihalla ole nyt käynytkään), että voi kokeilla näitäkin kasveja.
      Meillä on tänään satanut paljon tihkusadetta, kai. Ainakin monta tuntia aamuyöllä ja aamupäivällä. Se tuli tarpeeseen eilisten sadekuurojen päälle.

      Poista
  6. Pioniunikkojen kanssa täällä sama tilanne, jos yhden saa kukkimaan, on se jo juhlan paikka! Sinulla kimikki jo kukassa, täällä vain lehtiä ihaillaan, samoin kävi viime vuonna. Olen jo kerran kimikin siirtänyt, pitänee tehdä toinenkin siirto, jos meinaa ehtiä kukkia katselemaan. Kasvien tuoksuissa tosiaan on eroja, vaikka jasmikkeen ja kumisaappaan kohdalla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syyskimikit eivät vielä ole kukassa.Kukkavartta on ihan pikkasen näkyvissä, kun se pitäisi moninkertaistaa kokonsa ennen syyskukintaa. Ei välttämättä taaskaan ehdi. Nyt jaloangervot onneksi tuoksuvat kivalle. Eivät kumisaappaalle.

      Poista
  7. Kivoja kontrasteja. Sinulla on minusta ollut ennenkin oikein hienoja yhdistelmiä kukkapenkeissäsi. Tuo kimikki 'Pink Spike' on säväyttävän värinen.
    No joo, kumisaappaan hajua ei ehkä viitsisi keinussa lekotellessaan haistella :D
    Kiva, että edes yksi pioniunikko kukkii kerrannaisena. Meillä on aika paljon niitä yksinkertaisia eri värisävyissä ja ehkä yksi kunnolla kerrannainen. Ravinteikas, kuohkea ja tarpeeksi kostea multa saa ne kasvamaan selvästi paremmin kuin vähän köyhempi tai kuivanpuoleinen maa. Meillä ei kyllä sitä kuivaa ole tänä kesänä näkynyt, mutta ravinteillakin on näemmä paljon vaikutusta asiaan. Pitää muistaa se ensi keväänä siemeniä ripotellessa.
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän kovasti dramaattisista lehdistä kasveissa, vaikka ei niitäkään voisi liikaa olla kukkapenkeissä.
      Pioniunikot eivät meillä ole helpoin kasvi, vaikka monella muulla ne kukkivat todella näyttävästi.

      Poista