Tänään olen yrittänyt itse painaa sen neuvon tärkeänä mieleeni. Pysähtyä ja katsoa ympärilleni ja nähdä sen, mitä ei aina pysähdy katsomaan. Vaikka ajoittain vähän sumuisesti.
Vaikka mieli palaa menneeseen, muistoihin. Ilmeisiin ja eleisiin, jotka elävät enää mielessä.
Vaikka tänäänkin mieleen on tullut epäreiluuden tunne siitä, että elämää tuhoavia asioita on olemassa.
Vielä pitää odottaa hetki, että aivot tajuavat, että jotain on muuttunut, kaikkea ei voi korjata ja parantaa. Hyvästit tuntuvat silmissä. Ja en voi kuvitellakaan sitä vaikeutta, joka kaikkein läheisimmillä.
Mieleen painetut muistot voivat kuitenkin pitää elossa sen, joka on jo mennyttä.
Tämänhetkisen lempinäkymäni (kuva yläpuolella) halusin tallentaa mieleeni ja kuviin. Jos aistit eivät ole valppaina havainnoimaan joka päivä, ei synny myöskään muistoja mieliin.
Kaunis lempinäkymä. Sininen kukka sopii näihin haikeisiin sanoihin. Hetkestä nauttiminen tahtoo unohtua touhutessa.
VastaaPoistaToivottavasti hetkestä nauttiminen olisi puutarhassakin se, mistä muistaisi nauttia.
PoistaVaikka silmissä ei näy eikä muista tarkkaan, valokuvat jäävät. Niitä voi katsella jotta muistaa! Ihmisistä, joista ei ole kuvia, on muistot jäljellä.
VastaaPoistaKaunis on tuo lempinäkymä. Näitä pitää säilöä....
Nyt pitää vähän säilöä. On harmi, että kuviin ei saa tallennettua kaikkea.
Poista