Harmoniasta sekavuuteen

Pikavisiitti blogimaailmaan. Viime vuonna ostin valkoisen harmaakäenkukan. Kasvi on kaksivuotinen, mutta pahoin pelkään, että se ei ehkä enää kuki ensi vuonna, koska en ole uusia alkuja nähnyt istutuspaikallaan. Ostin tänä vuonna pinkin vai aniliinin, joka aloitti kukinnan. Nyt pitää vielä miettiä nopeasti ja tarkkaan paikka, jossa tämä voisi menestyä. Pidän tästä kasvista kovasti ja sen väristä myös.

Olen vain huomannut, että en sittenkään pidä kaikista väreistä yhdessä. Kumma kyllä, mutta minäkin toivon jonkinlaista väriharmoniaa joihinkin penkkeihin. Jotkut yhdistelmät vain sattuvat minun silmiini (varsinkin livenä). Kuten tässä.

Kuvassa värit näyttävät kuitenkin ihan ok:lta. Livenä punaiset liljat ja sormustinkukan värit riitelevät niin kamalasti, että ymmärrän kyllä joidenkin käyttämän sanan värioksennus. Aina värien sekamelska ei käy silmiin vaan tuntuu jopa mahassa. Jotain siis siirrän ja ihan kohta. Pitää vähän mallailla, kyllä kaikille usein joku ihan hyvä paikka löytyy. Nuo tähtilaukat jäävät myös niin mataliksi ja ovat niin hassuissa suhteissa. Matalia ja mutta laaja ja harva ja melko vaalea lila pallo, että niillekin taitaa tulla siirto. En olisi ikinä uskonut, että minä alan tällaisiin siirtotalkoisiin sen vuoksi, että joku käy silmiini. En osaa etukäteen useinkaan kuvitella lopullista tilannetta, joten tässä sitä taas ollaan. Siirtotalkoissa.

Joku muu kohta taas näyttää minun silmissäni väriensä puolesta täydentävän toisiaan. Tai mikään ei käy kovin pahasti silmiini. Kuten kaatuileva myskimalva, oreganoruukut ja joku laji purppurakeijunkukkaa. Lopettelevat neilikat, joku satunnainen muu kasvi.

Olen myös nauttinut maisemista viime aikoina. Viikonloppuna Savonlinnassa risteilyllä auringonpaisteesta ja maisemista, rantaa kävellessä valon ja varjojen leikistä.

Tänään kesäteatterissa nautin myös sen ympäristöstä. Lampi ja siinä uiva joutsenperhe (kuvattu kaukaa katsomosta) muistutti kovasti siitä, että on kesä, vaikka illan edetessä olin hyvin iloinen villapaidastani.

Melkein pelästyin, kun tajusin, että heinäkuu on lopuillaan. Vilkaisu heinäkuun kuviin kuitenkin todensi sen, että olen ehtinyt heinäkuussa monenlaista. Kasvien lisäksi on kuvia muutamista reissuista, lasten jutuista ja silti olen suuren osan heinäkuusta ollut myös töissä. Pikkasen jo odotan toista, lyhyempää lomapätkääni, jonka aloitan pian. Alkukesän loma latasi pattereita sen verran, että voisin jo kuvitella taipuvani ikkunanpesuun ja kaappien siivoukseenkin.