Jumissa

Tämän ruusun nuput ovat olleet iäisyyden tässä jamassa, jumissa nupussa. Olen unohtanut tämän maatiaisruusun nimen, tekee juurivesoja. Kerrottu vaaleanpunainen, keltainen keskus. Ei kasva kovinkaan korkeaksi. Viime vuonna kukki samaan aikaan kiinanpionien kanssa.

Samaan aikaan Valamonruusu on kukkinut jo täyttä päätä. Korkeimmillaan se kipuaa yhdessä leikkaamatonta orapihlajaa pitkin parin kolmen metrin korkeuteen.

Nyt kiinanpionit lopettelevat.

Paitsi nimetön pioni, joka tekee myös sivukukintoja.

Ja liljat aloittavat, kuten lilja Lollypop. Ja näköjään kuvista voi taas todeta, että en taaskaan muistanut riipaista kaikkia rikkiksiä pois.

Ja hartiat ovat myös olleet jumissa, saman kävin toteamassa myös hierojalla. Perussairauteni, nivelpsoriasis on vahingoittanut vasenta nilkkaani, joten tuntuu, että koko vasen puoli kropasta on se, joka helposti kärsii. Tällä hetkellä eniten hartiat. Onneksi hieronta taitaa tällä kertaa auttaa hartioihin. Ihoni voisi pitää taas sellaisesta aurinkoisesta helteestä, jolloin voisi taas maata rannalla ja antaa auringon hoivata kutisevat kohdat. Edes pari päivää.

Myös muisti on jumissa. Tätä ongelmaa yritän vähentää tulevaisuudessa, joten yritin kerrankin olla istutusten lomassa järkevä. Otin kuvan kasvista, jonka istutan, sen jälkeen kuvan kasvista ja nimilapusta ja sitten vielä kuvan paikasta, johon se istutan. Tässä istutettu tähkätädyke Rosen Rot, istutettu lähelle kurjenpolvia, pionia, idänunikkoa. Tämä on nyt yksi kuvista, jotka pitää sitten ensi keväänä kaivaa esiin.

Muistiinpanojeni seasta kasvien tietojen etsiminen on välillä hankalaa. En halua enää kitkeä vahingossa istuttamiani kasveja seuraavana keväänä. Nytkin minulla on joku mysteerikasvi kasvamassa. Olen varma, että se olen istuttanut, mutta ei ole kyllä mitään käryä, että mikä se mahtaa olla. Kunhan kukkii, niin kysyn blogistanian kasvituntijoilta apua. Olen nyt vihdoin aloittanut piirtämään ja kirjoittamaan istutuskarttoja, joihin yritän kaivaa kasvien paikkoja ja nimiä. Samalla se on vähän haastavaa, kun pidän myös kukkapenkeissä sellaisesta vähän sekaisesta ja villistä tunnelmasta, niin kasvitkaan eivät kasva jonoissa tai riveissä. Kartta joutuu olemaan sellainen summittainen. Ja kunhan sitten muistaisi kaikki kasvisiirtelytkin kirjoittaa ylös, helpottaisi eloa kummasti.