Puutarhapäivät

Eilen tein tuntikaupalla kaikenlaista hommaa pihalla. Tarkoitus oli mennä ajamaan nurmikko. Aina ei ehdi sitä  mitä piti. Huomiselle on luvassa sadetta, joten istutuksia olen tehnyt ja perennojen siirtoja ja pitihän se nurmikkokin ajaa ennen sadetta. Siinä samalla haahuillessa virisi taas uusia suunnitelmia. Kuten suunnitelmia siitä, missä olisi kiva istuskella. Ja minkälaisessa penkissä.

Osa asioista kyllä tapahtuu ihan suunnittelemattakin. Viime postauksessa kerroin, että ihmettelin kurjenpolven korkeutta, huitelee yli metrissä. Tässä siitä kuva. Kutsun tuota kurjenpolvea nyt Orioniksi, kun en tiedä parempaa nimeä. Kulkee pitkin kärhötelinettä. Tässä kukki aikaisemmin alppikärhö Cecile, nyt kurjenpolvi ja myöhemmin kärhö Aljunshka. (ja seassa on kyllä yksi ruusupapukin.) Tuijottelen tätä ihmettä joka päivä ihmeissäni ja olen tyytyväinen, että annoin sen kituliaan taimen vahvistua. Voi olla, että tämä on poikkeusvuosi kurjenpolven korkeuden suhteen, mutta ei haittaa. Alla siniset nyppykurjenpolvea ja taustalla hieman punertavaa isotähtiputkea.

Toisaalla ihastelen kyllä pionejakin. Ainoat kolme kukkivaa kiinanpioniani kukkivat niin samaan aikaan, että olen haaveillut Pionien kodin sivuilla etsimässä erittäin aikaisin ja erittäin myöhään kukkivia pioneja myös. En vielä yhtään tiedä, miten ne neljä kiinanpionia, jotka viime vuonna istutin, tulevat kukkimaan. Kunhan nyt kukkisivat ensi vuonna.

Valkoisen kiinanpionin lapussa lukee Shirley Temple ja sitä vieläkin epäilen. Kuitenkin samassa penkissä on valkoista kurjenpolvea, Album ja valkoista harjaneilikkaa. Pian kukkivat myös tummemman punaiset harjaneilikat. Tämä penkki vetäisee jossain vaiheessa räikeämmät värit, kun tumman punaiset ja keltaiset liljat aloittavat. Keltaista tässä on nytkin, kuvaan ei vain kaikki satu. Tähtilaukat avautuvat tähti kerrallaan.

Vastavaloon kuvailut tekivät tänään tällaisia kuvia. Lupauksia kukinnasta.

Ja täysin väritöntä.

Puutarhaelämä on taas maistunut hyvältä.