Mielessä käy jo kuhina

Yksi mysteeri pihalla on ratkennut. Tämä mysteeripensas,

joka on livenä räjähtäneen näköinen, löysi tänään ehkä nimensä. Luultavasti siis ruskokuusamaa on meidän pihalla useampi pensas. Ja näyttävät kaipaavan nuorennusleikkuuta, jonka taidan niille pienellä riskillä sitten keväällä. Tätä en millään olisi itse selvittänyt. Kiitos kuuluu tälle Salaisen puutarhan postaukselle.

Joskus aikaisemmin tätä pihaa kuvatessani, en olisi kyllä ymmärtänyt, kuinka paljon apua valokuvista onkaan. Valokuvaamiseen pitää keskittyä sen verran, että saa valosta, tuulesta tai varjosta huolimatta kasvin kuvaan. Sen jälkeen kuva jää vielä koneelle muistiin, josta voi myöhemmin tarkastaa tilanteen. On myös ollut todella antoisaa lukea toisten postauksia.

Tämän pensaan nimen löytämisen jälkeen pihan ongelmakohdalle nro sata alkoi päässä viriämään kaikkia muita suunnitelmia. Jos nuo pensaat olisivat hieman ryhdikkäämmät, kuinka hienoa olisi, jos niiden seuraksi alkaisikin jo vähän istuttamaan muutakin kuin ahomansikkaa ja heiniä. Päässä ihan kuhisi, oli pakko ihan piirtää ja hahmotella ja ryhtyä nyt jo laittamaan ensi syksyn sipulitilaukseen jotain ylös.. Toki keväällä voi jo vähän aloitella.

Myös pihan rakenne ja koristeet ja muut kuin kasvit ovat pyörineet paljon mielessä. Tänään olen ihastellut myös Tiinan kuvia pionihulluutta ja puutarhaunelmia - postauksesta puutarhan ja pihan taiteesta ja koristeista.

Vaikka mitään tälläistä ei omalle pihalle tulekaan, kun ei tila eikä osaaminen eikä.. riitä, silti tässä on muutamia kuvia, siitä jostain, jota kyllä ihailen ja vaikka ihan pienessä muodossa olisi hienoa saada toteutettua.

Portti Alankomaan retkeltä.

Pieni vesiputos Prinsessa Ruususen linnan vierestä Eftelingissa. Rinne näyttää loppukesällä varmasi ihan erilaiselta.

Kanava Alankomaissa, en muista oikein enää, että mistä sieltä.

Jotain on mielessä kehkeytymässä, ehkä valmis ajatus tupsahtaa sitten kun vähiten sitä odottaa.