Kevättä kohti

Tammikuussa olen pari kertaa tajunnut selkeämmin, että  kevät on tulossa, mutta tiiviisti vielä hangen alla on kaikki alku. Olen tiukasti ajoittain katsellut kukkakuvia muiden blogeista ja myös mm. lukenut Salaista puutarhaa tyttärelleni. Välillä on ollut pakko tarkastaa muistiinpanoistani, että mitäköhän istutin. Löysin todisteen, että pihallamme on kasvanut ehkä kaksi tai kolme kappaletta (ei lajiketta) valkoista krookusta. Näyttivät kuvassa niin raikaalta.

Muistinkohan valkoiset kevätkukat? Oli pakko tarkastaa. Onneksi oli muistanut. Huh. Nyt suunnittelen mielessä jo toista uutta laittoa vaativaa kohtaa pihalla. Huomaan ajatukseni vähän raukeasti kääntyvän ajoittain suunnitelmiin. Suunnitelmat ovat vielä vähän vaiheessa, mutta huomaan keskittyväni vaihteeksi puolivarjon kasveihin ja niiden miettimiseen. Kirjoitan ylös jopa muistiinpanoja ja ympyröin siemenluetteloista kasveja, joita en kuitenkaan vielä osta. Pitää vielä miettiä.

Vielä en aio kylvää mitään, tila loppuu muuten kesken. Tomaatteja haluan, mutta riittää vähemmän kuin viime vuonna. Ne vain vievät aika paljon tilaa jo sisällä toukokuussa. Viime vuonna oli sohvan paikalla valoisassa ikkunan vieruksessa ylimääräinen  pöytä taimikasvatusta varten, mutta enää se ei onnistu, sillä sohvaa ei enää saisi siten mihinkään. Lisäkaappien tuominen pelastaa syksyn ja talven vaatekaaoksen, mutta tekee ongelmia taimikasvatukseen, kun tila loppuu huonekalujen siirtelyltä. Mitäs jos luopuisi kevääksi sängystään? Ei taida sekään olla kropalle ihan hyvä. Vaikka uskoisin, että kyllä kunnon taimikasvattaja nukkuu vaikka pari kuukautta seisaallaan, jotta kasvit saavat tarpeeksi hyvän paikan.

Tänä keväänä koitan pitää maltin. Muistaa esikasvatustilat realistisesti.  Muistaa ne siemenpussit, jotka jo ovat. Olla tuhoamatta liikakastelulla mitään muita huonekaluja. Olla ajoissa sodassa lehtokotiloita vastaan.

Katsotaan sitten touko-kesäkuussa, miten kävi.