Keinupenkin uudistusta

 Joskus kestää aikansa ennen kuin ymmärtää puutarhansa parhaita paikkoja tai sellaisia paikkoja, jotka ovat kuin tehtyjä aroille kasveille. Keinupenkiksi nimetty kukkapenkki on keinun vieressä, etuovea vastapäätä. Lähellä naapurin tonttia. Ja samalla jää sekä meidän talon että melkein naapurin talon väliin, jolloin näistä tulee jo hallasuojaa. Samoin melko vieressä on naapurin puolella kasvava orapihlaja-aita ja aidan välissä / vieressä kasvaa puita, jotka tuovat hieman suojaa. Tässä kohtaa oli ihan alussa vain mustialan ruusu ja joka puolelle levittyvä rusopajuangervo. Rusoparjuangervo sai lähtöpassit jo useita vuosia sitten kaivinkoneen kaivamana, silti sen juurivesoja piti kauan myös kaivella pois lähiympäristöstä. Uusi kukkapenkki sitten muodostui rikkaruohottoneen mustialan ruusun kanssa samaan penkkiin. Ja tänä kesänä vihdoin tajusin, että mustialan ruusu tuskin tarvitsee tontin parasta penkkiä kasvaakseen. 

Niinpä yhtenä kuumana elokuisena vapaapäivänä aloin kaivamaan mustialan ruusua pois (sitä kasvaa tällä tontilla myös muualla). Hommaa piti tosiaan tehdä osissa kuumuuden sekä piikkien takia. Osan juurivesoista sai heti myytyä, osan laitoin purkkiin. 

Aloitin aamupäivällä pitkien housujen kanssa, mutta päivä oli sen verran kuuma, että piti olla lyhyissä hihoissa ja lahkeissa, joten kädet olivat sitten naarmuilla jonkin aikaa. Ruusu, sen ympärillä olevat rikkaruohot veivät kyllä yllättävän paljon tilaa. Ja samalla oli hyvä tilaisuus taas hieman kantata penkkiä muutenkin pikkasen kauempaa kuin ennen. Tilaa tuli aivan hurjasti. Sain upotettua tuonne paljon ostettuja ja muualta siirrettyjä kasveja. Alakuvassa vielä muutama heräteostos maksaruoho odottaa paikkaansa. Laatalle haluan laittaa myöhemmin joko lintujen juoma-altaan tai pienen puutarhapatsaan. Pieniä kiviä olen tuonne koettanut laitella hoitoa varten jalansijoiksi. Ja uusi puoli penkistä toki tarvitsee myös kukkasipuleita. 

Piti kuitenkin hieman jumpata kasvien kanssa ennen kuin sain sopivat kasvit tuonne. Tässä alakuvassa penkki  keittiön ikkunasta kuvattuna, kun tuijan oksa on hieman edessä.

Tässä taas kukkapenkki kuvattuna suurin piirtein ulko-oven vierestä. 

Keinupenkin "vanhalla puolella" kukkii nyt syysvuokkoja, kaunopunahttuja, valkoisia syysleimuja ja ennätyskukkija espanjankurjenpolvi Wargrave Pink. Tämä alakuva on otettu juhannuksen maissa, jolloin sen lohenpunaisia pieniä kukkia näkyy noiden pionien vieressä alhaalla oikealla.

Ja sama kurjenpolvi kukkii yhä, se vain kukkii siellä täällä, eikä sillä tavalla kauniissa kasassa, joten se on monen muun kuvan taustalla. Alhaalla yksi kuva auringonpaisteessa. Kimalaiset piipahtavat tämän kukissa. Alakuvassa taas tänään kuvattu yksi tämän kurjenpolven kukka, toinen ja kolmas kukista ovat sen verran kaukana, että niistä ei ihan saa kuviin sellaista kimpun tuntua.

Korkeita punahattuja tässä on ainakin kolmea erilaista. Vasemmalla pinkit voivat olla Magnusta, oikean puolella oleva pinkki tuntuu olevan jotain toista lajiketta (vuosien varrella on lajikkeet menneet jo vähän sekaisin, että mikä on elossa ja mikä ei). Valkoiset ovat tietääkseni lajiketta Happy White Star. 

Näitä punahattuja matalampia ovat sitten seuraavat. Tästä porukasta hieman korkeammat, vaaleanpunaiset, aloittavat ensimmäisenä kukinnan. Niitä voisi hieman jakaa. Näiden lajikenimeä en jaksanut nyt veikata.

Ja kaikkien matalammat ovat sitten tämä hempeä kerrottu Sunseekers Blush ja kirkas pinkki sitten voisi olla Delicious Candy. Ainakin sellaiset olen viime vuonna ostanut. Nyt tiedän tosin myös pari muuta punahattua, jotka ovat kupsahtaneet, kun äsken etsin kuvista muistijälkiä. Osa tosin tekee lehtiä, ja niistä ei aina muista, että missä on mitäkin.

Vanhojen istutusten taakse tein kuopan Magnolia Henry Kernille, joka on ollut liian varjossa (vaikkakin suojaisessa paikassa), eikä ole juuri kukkinut. Nyt tajusin, että keväällä tämän kukkapenkin taakse paistaa aurinko, silti kasvit ovat hieman naapurin pihlajan oksiston suojassa. Joten kaivoin magnolian pois ja istutin sen nyt puutarhan lähes aurinkoisimpaan paikkaan (vaikka onkin puun lehvästö pohjoisen puolella). Toivon, että se ei kärsinyt siirrosta, koska ei ole nyt ihan kunnollisessa kohopenkissä.

Pieni pensasrivistö on tullut tuon penkin pohjoisseinämälle. Magnolian vieressä on purppuraheisiangervo Lady In Red ja sen vieressä taas saatu pikkujasmike. Jos käy niin, että naapuri laittaa pensasaidan sileäksi, jää tuohon penkkiin hieman suojaa pohjoiselta. Se magnolia on tuo pieni puska syysleimuista oikealle. Sen latvat kärsivät viime talvena, ei kuitenkaan kuollut.

Uuteen osaan kukkapenkkiä meni sitten muita kasveja, kuten keväällä ostettu Austin ruusu Claire Austin, joka asui useamman kuukauden terassilla ruukussa. Kaivoin sen nyt maahan, että se ehtii vielä maassakin juurtua lisää. Siirron aikana siinä oli vielä tuo yksi kukka, joka ei ollut ihan silloin vielä parhaimmillaan ja sitten omien kiireiden takia en ehtinyt nähdä sitä kunnolla pörheänä ennen sadetta, joka irrotti terälehdet. Penkin etuosassa on pari maanpeiteruusua, olen jopa niiden kestävyydestä skeptisempi kuin Austin ruusun kestävyydestä. Maanpeiteruusut Sunrise Sunset ja Candy Cover. Etualalla suhteessa taloon, eli kuvan vaseammassa reunassa (melkein etelään päin) on kangasajuruohoa Macig Carpet sekä maksaruoho Herbstfreude. Vahingossa ostettu (oli edullinen ruokakauppareissulla) Kaukasianmakaruoho Tricolor. Samalla kauppareissulla ostettu toinen maksaruoho Lime Zinger päätyi vanhaan osaan kukkapenkkiä. Joskus mietin, että miksi ihmeessä minä maksaruohoja ostelen niin paljon, kun niille pitää sitten väkisin etsiä aurinkopaikkoja. 

Joka tapauksessa tuolla on myös pari päivänliljaa, pari muualta siirrettyä kurjenmiekkaa, jotka eivät olleet tarpeeksi auringossa sekä pari kärhöä. Kärhöihin täytyy palata sitten, jos näkee niiden olevan ensi vuonna hengissä. Kärhöjen eteen kaivoin pihalta nimettömän kurjenmiekan varjoksi kärhöjen juurelle. Ja muualta puutarhasta olen myös siirtänyt kukkimattomia punahattuja. Sekä pari muuta kukkimatonta kasvia, joihin voi palata, jos ne ovat seuraavina vuosina hengissä ja kukkivat. 

Syysvuokot, jotka juuri ovat aloittaneet kukkimaan tuolla vanhalla puolella ovat vähän nimeä vailla. Alla oleva voi olla syysvuokko Pamina tai Prinz Heinrich. Molemmat olen ostanut joskus silloin, kun tätä penkkiä on kukitettu. Sen eka auki oleva kukka on hieman vajaa, ja kuvassa menossa illalla suppuun.

Olen näistä syysvuokoista iloinen, enkä uskalla niitä siirrellä mihinkään. Nyt tontilla on neljä syysvuokkoa elossa, kukkimassa tai tekemässä nuppua. Tässä sitten toinen tämän penkin kukkija syysvuokko. Tää voi olla hopeasyysvuokko tai sitten ei.

Tuossa penkissä kukkii oikeasti monenlaisia kasveja. On kiva, että varsinkin keväällä ja loppukesällä/syksyllä siellä on paljon kivoja kasveja, sillä tämän penkin ohi menee myös silloin, kun muualla puutarhassa alkaa viettämään vähemmän aikaa tai muualle puutarhaan ei ehdi. Muutamia muitakin kasveja tuolla penkissä kasvaa, jotta siitä on iloa läpi kasvukauden. 

Tästä tuli pitkä esittely ja silti osa kasveista jäi esittelemättä. Minusta alkaa tuntua kaikkien penkkien kanssa sellaiselta, että ne ovat ihan täynnä vähän kaikkea. Ensi vuonna uudistettu osa näyttää jo vähän luonnettaan ja eiköhän silloin sinne vielä pari pikkuista täytekasvia sujahda. 

Elokuu jatkuu

 Meillä jatkuu elokuu melkoisen kuivana. Savimaa ei ole vielä muuntautunut kunnolla kaivuukuntoon. Toki seuraavat projekit olisivakin vanhoen penkkien uudistamista, eli enemmän tuodun multamaan työstämistä. Niitä hommia vältellessä, olen kyllä tehnyt jo kaikkea pientä muutosta. Meidän kodin sisääntulo oli pitkään huonolla hoidolla, vaikka takapihalle teinkin jo puutarhaa. Takapiha on siitä kiva, että se on katseilta suojassa. Samalla se on myös hallan arka loppukesän/alkusyksyn aikana ja keväisin sulaa hitaasti. Kuva on otettu melko läheltä talon etuovea, katse takapihalle. 

Takapihalla on kuitenkin löytynyt suojaisia ja hyviä nurkkauksia joillekin kasveille. Eikä kaikki kasvit niin säikähdä hidasta kevättä tai aikaista hallaa. Keskikesän kasvit menevät oikein hyvin takapihalla. Ja myös elokuun kasvitkin. Tänä syksynä voin myös seurailla, miten takapihalla nämä ruusut jaksavat kukkia, kun monissa ruusuissa on vielä nuppuja. 

Syysleimuista pidän aika paljon tästä korkeasta (viime vuonna hankitusta) Sherbet Blend, joka on siis ostettu silloin, kun mitään syysleimuja ei pitänyt hankkia. Oli vain niin upea kaikessa hempeydessään.

Ja aika sitkeä. Yksi tämän varsi kaatui ja se alkoi kovasti tekemään taivasta kohti varren monesta kohtaa pieniä nuppuja. Otin sen sitten kyllä maljakkoon, kun se vihdoin kokonaan katkesi. Melko lähellä tämän kasvin penkkiä on ollut töyhtöangervo, joka on kasvanut paikallaan ainakin sen yli 20 vuotta, kun olemme tässä asuneet ja varmasti myös sitä ennen ehkä toiset 20 vuotta. Sitä joskus koetin kaivaa pois, ei onnistunut. Nyt läheinen kuusi alkoi sitä jyrätä. Angervo on tehnyt poikasiaan pitkin tonttia. Koetan nyt päästä siitä kasvista eroon siten, että peitän pressulla sen juurakon. Voihan olla, että se kasvaa silti, mutta en ole kyseisen kasvin fani, joten se voisi väistyä. Ja sen poikasetkin. Sen poikaset ovat aluksi harmittoman viattomia, kunnes ne tekevät suuren juurakon. Ja kun minä puuhaan jotain, on näky aina sen mukainen. En mitenkään oikein kunnolla saanut kuvaan mustaseljaa, jonka istutin entisen töyhtöangervon eteen. Se on liian tumma, tummaa multaa vasten. Jos ensi vuonna saisin siitä paremmin kuvan.

Meillä on ollut sen verran vähäsateista elokuussa, että olen joutunut kaikkia projektejani kastelemaan. Sadevesi ei ihan auta. Ja siellä, missä savinen maa on näkyvissä tai pääosissa ja näkyvissä, huomaa varsinkin maan kuivumisen. Tässä vaiheessa vuotta on jo aika moneen paikkaan istutettu jotain uutta, joten kastelu on myös vaikeaa välillä. Ei meinaa muistaa, mitä on kastellut ja milloin. 

Syksyllä 2022 istutin Päivänsilmä Heliopsis Heliathoidesin takapihalle. Ja viime syksynä varmaan peura tai kauris kävi sitä syömässä. Muita kasveja ei oltu ehkä ehditty syödä, mutta en keksi muut eläintä, joka söisi niin korkealta kukkavarren poikki. Tässä on tummat lehdet ja kirkas kukka. Taustalla punaisena vanhaa kantaa oleva joriini, joka on ollut hyvin elinvoimainen oltuaan aika huonolla hoidolla. Lehdissä on reikiä, täällä on lehtokotiloia. Moni kasvi on silti tänä vuonna ollut muita vuosia ehjempiä. Kimalaiset pörräävät yhä runsaasti, perhosia on yhä vähän. Ja tässä taas yksi tämän vuoden lempikuvauskohteista. Eri paikoista näkymiä keinulle. 

Täytyy ottaa muista projekteista vielä pari kuvaa, kun muistaisi. Joskus on kätevää tarkastaa myös blogin kautta, että mitä on milloinkin puuhaillut. Kuvista myös huomaa monen paikan muuttumisen. Varsinkin, kun tekee penkkejä välillä siten, että niiden rajat muuttuvat vuosi vuodelta. 

Kuopisi kovasti

 Kovasti tekisi mieli ryhtyä tekemään tiettyjä puutarhahommia. Lähinnä raivausta. Meille vain rantautui teinin kautta RSV-virus (testasin apteekin testien kautta). Vaikka minulla ei ole taudin kaikki olomuodot, mitä teinillä, niin ei vaan pysty ja kynene nyt.  Onneksi voi mielessään miettiä ja taudinkuva pitäisi jo kohta helpottaa. Sitten on aivotyö tehty, kun vihdoin pääsee hommiin. Tosin työt ja aika kiireinen syksy ja talvi ovat nurkan takana, joten täytyy myös pitää kohtuus mukana. Siis siinä, mitä odottaa itseltään. Täytyy nyt itsekin muistaa hokemani asia: neliö tai kaksi kerrallaan. Kuvassa oleva omenapuu liittyy tähän projektin. Se tulee saamaan lähtöpassit, mutta hommaa ei ihan heti pysty aloittamaan. Puun karsiminen kasvien ja viljelylaatikoiden välissä ei nyt niin kamalasti houkuta, mutta se homma ei tsekään tapahdu. 

Puutarhaseuran vierailulla mm. Katja ehdotti, että puu jäisi kuitenkin kelottumaan ja köynnöstueksi. Kun se karsii, siinä on hyvin jo kokoa köynnöksen kasvaa. Teinikin suostuu palkatuksi avuksi hommaan.

Maa sen alla on tinttasavea, mutta syksyllähän voi katsoa, että parantaako maata vai istuttaako tuohon jonkin tinttasavea kestävän kasvin. Köynnöstukia ei ole ikinä liikaa meillä.

Minulta on myös kysytty, onko minulla puutarhassa väriteemaa. Vaikea kysymys. Tulppaanien kanssa on tietyt penkit suunniteltu tietyille väreille, kun ikinä ei tiedä, minkä verran vanhoja tulppaaneja puskee maasta. Ja minua voi sattua silmiin tietyt värit vierekkäin. Toisaalta taas pidän kontrasteista, voimakkaista väreistä. Joskus joku kasvi ei ihan sopisi paikkaan värinsä puolesta, mutta jos se kukkii hyvin ja siirto olisi riski, niin täytyy miettiä sen oheen toinen kasvi, joka saa myös sen kasvin värin paremmin esille tai korostumaan vähemmän. Tämä alla oleva vaalean lila kärhö (liian haalea ja väärän sävyinen) ei sovi minusta värinsä puolesta paikkaansa, mutta idea on minusta hyvä, että se kasvaa muiden perennojen joukossa, kiipeää seuraavalle tasolle noin metrin korkeudelle. Etenee hetken maan peittona ja kiipeää edes vähän köynnöstukeen. Tämä siis tulee saamaan pikkuhiljaa muita värejä rinnalleen, jotta sen väri ei häiritsisi minua niin paljon. Paikka vaan on harvinaisen haastava, kun tuohon tulee lumisina talvina jääkansi lumien kolaamisen vuoksi. Joten tuo on paikka, johon alan kokeilemaan vain tontin ylijäämätaimia.  

Täytyy kokeilla rauhassa, että mikä toimii, sillä muuten hyvin kasvavaa kärhöä en mitenkään meinaa raaskia poistaa. Sen verran oikuttelevia ne ovat luonteeltaan. Suuttuvat vielä koko tontin kärhöt ja lakkaavat kasvamasta. 

Happomarjojen lehdistä olen ollut kiinnostunut viime aikoina myös. Mutta myös samalla siitä, että ne piikkipuskat ovat maltillista kokoa. On tullut havaittua, että ne todella pitävät auringosta. Minulla oli pari viikkoa Orange Ice happomarja varjossa ruukussa, odottelemassa istutusta. Se muuttui täysin keltaiseksi. Nyt se on ollut pari viikkoa auringossa istutettuna. Ja se on taas oranssi. Kuvassa siis oranssisin puska kuvan oikeassa laidassa.

Keijunkukista pidän paljon ja niitä voi onneksi laittaa moneen paikkaan, kaiken alle sekä myös korostamaan eri asioita. Minulla alkaa kohta kukkimaan kerrottu, tumman lila (tällä hetkellä nimetön) syysleimu. Sillä on lehdissä vihreää sekä lilaa. Sen takia myös keijunkukista tämä syysleimu sai vierelleen lilan ja limenvihreää toistavan keijunkukan. Tuota syysleimua toivoisin, että voisin jo hieman jakaa kukinnnan jälkeen tai keväällä, koska se on viihtynyt yllättävän hyvin. 

Täällä mieli siis kuopisi jo liikkeelle, mutta keho käskee vielä sutimaan paikallaan. Teen sitten mielessä suuria suunnitelmia. Osa niistä ehkä toteutuu, osa ei. On vain kiva, että on pitkästi aikaa visio, miten saada lisää istutustilaa puutarhaan. 

Heinäkuun lopun tunnelmia

 Lämmintä on ollut myös heinäkuussa. Tänään on selvästi vähän vähemmän asteita ja meillä on aamusta myös tihkusadetta. Heinäkuussa on ollut paljon puutarhaa. Olen käynyt monissa puutarhoissa puutarhaseuran kanssa sekä yhdellä putarhamatkalla (jossa olin matkanjärjestäjänä puutarhaseuran kautta). Säätä ei voi valita, niin puutarhareissulla oli kyllä kova hiki. Silti olin oikein tyytyväinen reissuun. Alakuvassa kukkii syysleimu Blue Paradise, joka on ostettu sellaiseselta taimistoreissulta, josta ei pitänyt ostaa yhtään syysleimua lisää. Tämän vieressä (ei kuvassa) on vasta aloittelemassa kukkimaan korkeampi syysleimu 'Sherbet Blend', joka on hommattu samalla reissulla. Tältä reissulta ostin vain pienehköjä kasveja, paitsi pari päivänliljaa. Alan oppia. Ehkä.

Kotona minulla alkavat olla kukkapenkit aika täynnä. Osa penkeistä jo odottelee raivausta, jossa osa kasveista on tarkoitus hävittää, kuten vieraslajilistalla oleva jättipoimunlehti (klik). Raivauksista tosin tulee aina paljon jakotaimia ja kasveja, jotka kasvavat väärässä paikassa, mutta joille ei ole vielä sitä oikeaa paikkaa. Mustilan taimipäivät ovat elokuun loppupuolella. Teen sinne hyvin järkevää ja maltillista listaa. Alakuvan penkistä olen raivannut vasta etureunaa. Taakse olisi mentävä ja tälle kukkapenkille tehtävä suuria muutoksia. Penkki on suuri, joten se tulee olemaan pitkä prosessi. Aika monta purkkia maksaruohokin purkitin, jotta sain kulkuväylää kitkemiseen edes esiin.

 

Koska kukkapenkit ovat täynnä ja monta siirtoa odottavaa kasvia on jo, täytyy alkaa ottaa käyttöön niitä haastavia paikkoja tai muuten alkaa raivata rytökasoja. Siellä on sitten taas hyvä motivaatio kamalaan raivaukseen, jos saa uutta istutustilaa. Siihen nähden, että en tehnyt puutarhalle juuri mitään alkukesästä, on nyt heinäkuussa taas tullut kaikenlaisia puutarhainspiraatioita. Osa inspiraatioista vain joutuu odottamaan. Eilen kokeilin etupihan savimaata hieman kanttausraudalla. Se oli niin kivikovaa, että ei sitä pysty työstämään käsipelin kuin vasta syksyllä. Tähän etureunaan olisi tarkoitus tulla pari jatkuvakukintaista maanpeiteruusua. Penkissä on pari ruusua jo viihtynyt, mutta kukintaa tai muuta mielenkiintoista ei ole minusta tässä tarpeeksi. Nytkin siellä vain juroo kasveja. 

Meillä kasvaa talon vieressä, kaikkein pohjoisemmassa nurkassa jättikokoinen tuija. Sen alusta on ollut vuosia rikkaruohottunut. Nyt kaivoin pienen muurin vierestä rikkaruohoja pois kottikärryllisen ja kanttasin muurin vieren, joka on haastava leikata siististiä ruohonleikkurilla. Sinne sitten aloin iskemään myös osan tämän vuoden ostoksia. Paikka saa aamupäiväauringon kesäisin. Siellä on nyt matalaksi jääviä kuunliljoja: hostat Stiletto sekä Cherry Berry. Muualta siirsin yhden pikkuisen Hosta 'Blue Mouse Earsin', kun se vähän joka paikassa jää muiden kasvien peittoon. Myös keltakirjava hakoneheinä 'Aureola' sai tuolta aurinkoisimman paikan, valmiiksi kasvavan saniaisen viereltä. Päivänkakkara pehko tuolla on kasvanut hyvin niukassa maassa jo valmiiksi, sitä en poista sieltä. Täytyy ehkä tuo muu rikkaruohikko peittää sanomalehdillä ja kattaa ohuella kerroksella joko kuorikatetta tai jotain muuta ennen kuin rikkaruohot vaeltavat takaisin. 

Kutsun alakuvassa olevaa kukkapaljoutta perennaniitykseni. Niittykukkia tuolla ei ole, mutta kukkapilviä kyllä. Kovasti tämä aina ilahduttaa, vaikka on vahingossa tullut tehtyä. Samaan aikaan kukkivat mm. lila syysleimu, keltatörmäkukka, kirahvinkukka, tänä vuonna vihdoin sinipiikkiputki, vaaleanpunainen ukonhattu sekä taustalla vaaleanpunainen pallohortensia Pink Annabelle. Loistavana keltaisena jokin kaksivuotinen hattukukka. Myös punahattuja kasvaa tuolla sekä pinkkinä, että uuttuutena haalean keltainen, sekä pian avautuu pari näyttävää puuliljaa Pretty Woman. Vielä sinne avautuu yksi melko pinkki syysleimu sekä kirahvinkukkia ja keltatörmäkukkia lisää. Olen paljon saanut tuolta keltatörmäkukan ja kirahvinkukankin jakotamia. Keltatörmäkukka ei kuki näyttävämmin multaisessa maassa vaan juuri soraisemmassa penkissä. Tämän perennaniittyni ulkonäkö ja värimaailma vielä vaihtuu viikkojen edetessä.

Elokuu kolkuttelee nurkan takana. Onneksi sekin on nykyisin puutarhassani hyvin kukkaisaa aikaa. On kuitenkin kannattanut hommata syysleimuja, kaunopunahattuja ja myös muita syyskukkijoita. 

Pieni muutos, iso hiki

 Kun tuntuu, että ei oikein keksi hyviä paikkoja uusille kukkapenkeille tälle kesälle, täytyy alkaa ottaa senttejä sieltä ja täältä. Tai onhan minulla yksi jättityömaa edessä, kun yhtä suurta penkkiä alan uudistamaan, mutta siinä meneekin sitten hermot sekä aikaa. Sitä ennen olisi kasveja, jotka pitäisi saada maahan pikkuhiljaa ainakin. Sekä siirtoja odottelevia olisi myös aika paljon. Tänään sanoin kotona, että tulee liian kuuma päivä puurtarhatöihin. Siitä hetken päästä olikin kanttausrauta jo pystyssä.

Laventelit ovat tuossa penkissä saaneet hiekkapohjaa tällä savimaatontilla. Sillä alla on mm. entisen hiekkalaatikon hiekkoja. Nurmikon leikkaaminen on kanttauksesta huolimatta ollut hankalaa, kun nämäkin ovat kallellaan aurinkoa kohti ja aina nurmikko leikatessa joutuu jalalla pitämään laventeleita pois tieltä. Eikä penkin rajaus mennyt ihan samaan linjaan viereisen kivituhka-alueen kanssa. Eli kanttaaan ja nurmea kuormaan. 

Pieneltäkin alueelta tulee yllättävän paljon puutarhajätettä. Tuossa seassa oli myös hiekkapitoista maata, joten se pitää kierrättää tällä tontilla. 

Kivireunus oli jäänyt pitkälti piiloon, sen kaivoin esiin samalla, kun japaninhappomarja Orange Ice otti vesikylpyjä. 

Kivien välistä joutui hieman kaivelemaan rikkaruohojakin. 

Sekä liian paljon levinneitä perennoja tuli taas poistettua. 

Levennys sai muualtakin tontilta muutamia kasveja, jotka muualla ovat olleet varjossa, mutta olisivat aurinkoisen paikan kasveja. Montaa siirtoa ei tarvitse, kun pieni aukko on täynnä. Ei tullut kamalan paljon uutta tilaa, sentään muutama kasvi löysi paikkansa.

Lewisia ei tänä vuonna paljon saanut kukkiaan näkyville, se mm. on siirretty nyt tuonne. Nyt aika rönttösen siperianunikon voisi peittää ehkä nukkapähkämö, ellen siirrä sitä jonnekin muualle. Hellesään hommaksi oli tuokin pieni muutos hieman hikinen. 

Kaikkea ihanaa

Tänä vuonna en päässyt osallistumaan kunnolla avoimiin puutarhoihin vieraana, kun ajelin samana päivänä pois läheisen luota sairaalasta toiselta paikkakunnalta. Kotimatkalla ehdin käydä kuitenkin kahdessa puutarhassa. Toinen oli Katjan puutarha Arvila. Katjalla on suuri ja kaunis puutarha ja siellä oli kiva myös juoda rauhassa kupponen teetä melko hötkyisten päivien jälkeen. (Läheiseni on taas kotona, vaikka ei ihan ennallaan.)

Austin-ruusuni William and Catherine on tänä vuonna tehnyt jo enemmän valkosia kerrottuja ruusuja kuin aiemmin.

Oman puutarhaseuran kautta olen päässyt vierailemaan useissa kauniissa puutarhahoissa ja vielä pari vierailua on edessä. Myös olen osallistumassa puutarhaseuran matkalle, jossa on kaikkea kiinnostavaa. Toki taidan itse olla siellä matkalla matkanjärjestäjän roolissa. Odotan puutarhoja mielenkiinnolla.

Omassa puutarhassa odotan aina puhahattujen kukintaa. Puolivarjoisessa puutarhassa kaikki tapahtuu hieman hitaammin, mutta näistä punahatuista kukinta alkaa.

Kävin myös Kottikärryn kääntöpiiriä Mäntyharjulla katsomassa yhtenä sateisena sunnuntaina. Vierailuaikatailut voi tarkistaa tästä linkistä. Ihana paikka ja ihanat omistajat. Kiitos Päiville, että kerroit niin paljon kaikkea puutarhastasi.

Omasta puutarhasta keijuängelmä etualalla, taustalla tähkäkimikin valkoiset kukat. Tummat kasvit taustalla syyskimikkiä sekä peruukkipensasta. 

Omassa puutarhassakin tapahtuu kaikkea ihanaa ja mielenkiintoista. Kasvithan ja eläimet ne ihanuudet järjestävät. Kimalaisia on paljon, perhosia alkaa lennellä nyt jo vähän enemmän kuin viime vuonna. Pörriäiskasvit alkavat kukkia. Kahden viime viikon sateet toivat rehevyyttä ja antoivat mahdollisuuden kasvien istuttamiseen sekä siirtelyyn. Nyt toki täytyy muistaa, että missä on kasveja, joilla juuret eivät vielä ole kovin syvällä ja muistaa kastella kuumina ja kuivina aikoina juuri niitä paikkoja. Jakotaimia on mennyt purkkeihin myös, sillä rajallinen määrä kukkapenkkialueita sekä liian monta kerättyä kasvia, tekevät hieman jo ahtautta joihinkin penkkeihin. Alun innokas siementen kylväminen kukkineiden kasvien kanssa, on muuttunut ennemmin yritykseksi katkaista monen kasvin kukkavarren ennen siementämistä. 

Lumme teki tähän mennessä kaksi punaista kukkaa. Näitä täytyy joka päivä käydä katsomassa. Toivon vielä yhtä nuppua tulevaksi, pinnan alta aina näkee, kun uusia lehtiä tai nuppuja on tulossa. Hetken kestää, että saa selvää, onko sieltä tulossa uusi lehti vai nuppu. Nyt toivon, että vielä yksi nuppu tulisi pintaan.

Täytyisi alkaa merkata kasveja, joita täytyy jakaa kukinnan loputtua. Joitakin kasveja haluan levittää laajemmalle alueella. Kun taas toisia voi purkittaa ja laittaa eteenpäin. Myös muiden kasvien seassa on monenlaisia kasveja, joita pitäisi alkaa pelastella, jos ne vaikka joskus vielä kukkisivat. Se kaikki taitaa tarkoittaa uuden penkin tekemistä tai jonkin vanhan laajennusta. Ylhäällä kuvassa kukkii valkoisin kukin syyshortensia Wim's Red, toistaiseksi kukat ovat valkoiset. Muuttuvat punaisiksi kukinnan edetessä. Sen vierellä on kasvanut korkeutta ruusupioni. Siementaimesta kasvanut korkeammaksi, mitä taustan tumma peruukkipensas ehtii kasvaa. Täytyy siis varmaan ruusupionin paikkaa tulla siirtämään ja siirtää taas sen paikalle kasvi, jolle jäisi tarpeeksi tilaa, kun syyshortensia kasvaa. Toki näin tuolla kasvien seassa muita kasveja, jotka ovat joskus näkyneet, mutta nyt jääneet täysin varjoon. Sieltä voi suoraan siirtää tuolle paikalle pari matalaa kasvia. Kasvitetris ei lopu.

Puutarhavierailulla omassa puutarhassa

Kun ei tee juuri ollenkaan puutarhatöitä toukokuussa, eikä kesäkuussa, mutta on sopinut heinäkuuhun puutarhavieraita. Tulos oli se, että ensimmäiset päivät kesälomaa menikin kantatessa, kitkiessä, kasvien siirroissa (kiitos vesisateiden). Lopulta selän lihakset hieman menivät juntturaan. Hierojakaan ei ihan saanut niitä vielä auki. Eli liika on liikaa myöskin puutarhahommia (varsinkin liian samanlaisia putkeen). Kuten istumista ämpärin päällä etukenossa tuntitolkulla rikkaruohojen kanssa. Samalla siistin yhden kivituhkakäyätän osan kokonaan. Vielä osa kivituhka-alueista pitäisi käydä läpi yhtä tarmokkaasti. Ja vaihtaa myös terassialueen kivituhkan ja mullan väliset reunukset. Täytyy sitä ennen antaa selän hieman huilata ja käydä tekemässä vähän taas vatsa- ja pakaravahvistuksia jumpassa, jotta selkä taas jaksaa.

Oman puutarhaseurani väkeä kävi torstaina puutarhassani. Itse näkee omassa pihassa ja puutarhassa liian helposti kaikki ne viat. Omat penkkinihän ovat aika tilkkutäkkimäiset, koska ostan harvoin kasveja kaksin kappalein. Olen myös pienimuotoinen keräilijä, mutta en järjestelmällinen keräilijä. Muutamia saniaisia, imiköitä, rotkolemmikkejä ja ruusuja olen viime aikoina keräillyt eri lajeja. (Joiden nimeäminen pitäisi tehdä nyt, jotta muistan, missä mikäkin kasvaa.) Kurjenpolvia, tulppaaneja, narsisseja ja keijunkukkia on monia tässäkin puutarhassa, vaikka kaikkien nimiä en enää muistakaan.

Kärhöt ovat myös haastava laji, niitä helposti tarttuu mukaan kaupasta pienenä. Ja kotona tajuan, että useat kärhötuet ovat täynnä. Toki nyt näin, että yhden ei-raivatun penkin yksi kärhötuki on hieman valju. Kärhö ehkä kasvaa nyt väärässä paikassa tai on menehtynyt. Kärhö Aljonushka on hyvin voiva tänäkin vuonna. Sen sijaan vierellään kasvava kurjenpolvi Orion voi niukasti, kun taas jotkut muut kurjenpolvet elävät elämänsä runsainta kesää. 

Meidän puutarhassamme kasvoi jo ennen meitä suuret, tummanvihreät saniaiset. Ne ehkä lisääntyvät parhaiten maarönsyillä, koska olen joutunut niiden kulkua hieman rajoittamaan. Ja joskus tuntuu, että joku hyvin samanlainen alkaa kasvaa jossakin muuallakin päin pihaa. Onko täällä linjoilla saniaisasiantuntijaa, joka voisi veikata tämän nimeä? Tästä saniaisesta oltiin puutarhavierailulla kiinnostuneita.

Puutarhavieraiden käynti kuitenkin usein avaa silmiä näkemään puutarhaa muiden silmin. Ja se on ihan avartavaa. Voi nähdä puutarhansa kauniimpana taas, mitä edeltävänä päivänä. Myös uusia ideoita saa, kun puhuu ääneen ongelmakohdista. Puutarhavieraita varten kaivoin viime vuonna Avoimiin puutarhoihin tekemiäni kasvikylttejä esille, koska en mitenkään muista aina heti kasvien nimiä. 

Puutarha on taas näyttäytynyt kivalta paikalta vieraiden käynnin jälkeen. Osan kasveista unohdin esitellä, kuten aina käy. Kuten yksivuotinen hyötykasvin nimeltään hunajalippia, jota voisi käyttää makeutuksena teessä. Sen tuoksu on kuitenkin makean sekä pissamaisen sekoitus, joten olen arkaillut vielä sen kokeilua teen seassa. Noin ajatuksena pissanhajuista kasvia ei haluaisi laittaa omaan juomaan. kuvassa seon tuo laidan yli roikkuva. Vieressä vasemmalla laidassa kasvaa oregano, joka kasvaa missä vain, vaikka kivituhkalla.

Hunajalippia on ostotaimi. Sen sijaan tämän vuoden tsinniani ovat tanskalaisen puutarhagurun Claus Dalbyn markkinoimia Luminiosa sekä Envy Double merkkisiä. Ne ovat minunkin surekeissa kasvatusoloissa kasvaneet tanakoiksi, korkeiksi ja paksuvartisiksi kukiksi. Olen ihmeissäni. Kannatti ostaa vähän kalliimmat siemenet, jotta saa surkeakin esikasvattaja kauniit kasvit. Siemeniä jäi ensi vuodeksi, joten kokeilen sitten taas uudestaan.

Mukavaa viikonloppua!