tiistai 2. toukokuuta 2023

Vapun puutarha

 Viikonloppuna ja vappuaattona oli sen verran koleaa ja sateista, että puutarhahommat eivät ihan napanneet. Sen sijaan vappupäivänä olin aika paljon ulkona, kun sää suosi. Piti hieman yrittää leikkiä lämpimämpää kuin oli (istua keinussa syömässä munkkia ilman takkia), mutta aina nopeasti tuuli sai hakemaan takin päälle ja hupun tiukasti päähän. 


Tontilla näkyy aina tässä vaiheessa selvät erot kylmissä ja lämpimissä nurkissa. Lämpimissä paikoissa kasvit saavat nopean aloituksen ja mm. yläkuvassa olevat keltakoiranhampaan ovat jo tekemässä nuppuja, kun toisaalla vielä parit lumikellot kukkivat (joista ei siis nyt ole kuvaa). Myös yllätyin kuin siivosin penkkiä ja maan rajassa oli pinkit anemonet (balkaninvuokko Charmer löytyy muistiinpanoistani syksyltä 2021) alkaneet kukkia huomaamatta. Toki nämä eivät sateella paljon näytä kukkiaan ja puolipilvisellä säällä nämä olivat vähän kuin puoliksi auki. 


Helmililjat ovat alkaneet ponnistaa maasta monessa paikkaa, mutta nämä Grape Ice helmililjat olivat tulleet vähän vaivihkaa siten näkyviin, että näiden liukuväritys olikin jo näkyvissä. Aika paljon ehtii puutarhassa tapahtua, jos siellä ei ole jatkuvasti.



Valkotäpläimikkä aloittaa myös kukkimisen. Se ei vielä kunnolla ole rehevöitynyt, mutta tekee sen pian. Piti ottaa muutamia jakotaimia pois tieltä, ettei se jyrää 


viereltä nousevaa sinikämmentä. Olen tämän sinikämmenen elinvoimasta iloinen. Tämä oli tosi iso puska ja syksyllä otin riskin ja jaoin tätä. Laitoin osa toiseen paikkaan ja pelkäsin, että huonolla tuurilla meneteän sekä tämän emon että sen jakopalan. Mutta molemmat ovat hengissä. Hurraa.


Ja sitten eilinen menikin enemmän ja vähemmän kökkiessä maassa, sillä vähän muitakin jakopaloja löytyi. Purkittaminen melkein lähti vähän käsistä ja nyt takareisissä tuntuu kykkiminen. 


Olin viime vuonna ekaa kertaa myymässä erillisessä taimitapahtumassa jakotaimia, joskus olen pieniä määriä jakotaimia myynyt esim. kirppiksen yhteydessä. Tänä vuonna myyn myös jakotaimia. Kun puutarhaa siistii, löytyy aina joitain kasveja, joita on jo hyvä jakaa tai kerätä karanneet kasvit talteen. Osa löytää paikan omasta puutarhasta, osa ei. Sillä aina pitää olla tilaa myös ihan uusille kasveillekin. Kun on tulossa myyntitapahtuma, tulee otettua kasveja enemmän talteen, eikä laitettua kompostoriin.  Nykyisin purkitan aina muutaman sellaisen itselleni tuiki tavallisen kasvin, kuten kasan kukkapenkkiin eksyneitä valkovuokkoja tai pari keltakurjenmiekkaa. Ikinä ei tiedä, mikä on jollekin toiselle aarre. 

24 kommenttia:

  1. Ollaankohan menossa samaan tapahtumaan toukokuun lopulla? Varasin paikan kun näyttää, että taimia kertyy ihan itsestään. Koiranhampaat ovat talvehtineet hyvin, viime vuonna puutarhani yksi ja ainoa jätti kukinnan väliin, nyt on muutama taimi lisää. Sinikämmen on aikaisessa, minulla ei näy vielä mitään. Balkaninvuokot ovat oikeita salakukkijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saatetaankin olla menossa samaan paikkaan. Kiva nähdä siellä. Paikallisen puutarhaseuran myyntitapahtuma. Olin viimeeksi siellä ehkä minuuttia vaille tapahtuman alkua ja kauppa kävi jo kovasti.
      Sinikämmen vähän yllätti ja on lämpimämmällä paikalla kuin jakopalansa. Se jakopala on sen verran kurkistanut, että on hengissä. Balkaninvuokot todella pääsivät salaa kukkimaan.

      Poista
  2. Hurraa sinikämmenelle ja muille mukaville! Ihan varmasti kannattaa ottaa talteen itselle ylimääräisiä taimia, ne ovat jollekin toiselle aarteita.
    Nyt ei paljon istuskella ulkona ilman toppavaatteita ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taimien kerääminen pitkin puutarhaa on joskus aikaa vievää, mutta toisaalta aika palkitsevaakin, kun taimipotit kertyy.

      Kylmää on, istuskelusää ei ole ihan vielä. Sinikämmen on aina yhtä iloinen yllätys.

      Poista
  3. Kylmistä keleistä huolimatta kasvit puskevat itseään kohti aurinkoa ja uhmaavat räntäsadetta. Iloisia yllätyksiä löytyy päivittäin. Onpa hienoa, että sinikämmenet ovat viihtyneet ja olet saanut jaettua niitä jo useampaan paikkaan! Sinikämmen minulta edelleen puuttuu, mutta koiranhampaat ovat täälläkin jo nupuillaan ja selvästi lisääntymään päin. Tuo teidän taimitoritapahtuma on kiva taimiharrastajille, tulee hyvä mieli sekä itselle että uusien taimien hankkijoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinikämmen ehti olla ja runsastua niin monta vuotta. En ole sitä uskaltanut jakaa tai siirtää kertaakaan, kun kerran viihtyi. Viime vuonna sitten uskalsin, onneksi ei mennyt kasvi pilalle.
      Taimitorilla on joka vuosi innokkaita kävijöitä, mutta usein moni tulee heti siihen alkuun ja väen määrä sitten vähenee.
      Minullakin on koiranhampaat tehneet sivusipuleita ja olen voinut siirtää niitä jo hieman toiseenkin paikkaan.

      Poista
  4. Ihana ajatus laittaa taimia purkkeihin, tosiaan monelle niistä on iso oli ja esim. isolle pihalle tarvitaan tuollaisia peruskasveja suuret määrät.
    Ihana löyty on sinikämmen ja koiranhampaat ja kaikki muukin! On niin riemastuttavaa, kun kaikkea löytyy (ja kun kaikkea menettämäänsä ei muista).
    Munkin syöminen keinussa ilman takkia kuulostaa todellisen riskinottajan vapulta! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Purkittaminen vie vähän enemmän aikaa, kuin kompostoriin kippaaminen, mutta tulee iloinen olo, kun tietää, että joku muu saa täällä viihtyneitä (ja talvista selvinneitä) kasveja itselleen.
      Sinikämmen ilahduttaa joka kevät. Koiranhampaat ovat jo niin valmiina, kun sää vähän lämpiäisi.
      Olin kyllä aika hurja riskinottaja, kun koetin olla pihalla hetken ilman takkia paikallaan. Riskiä kesti ehkä 2 minuuttia.

      Poista
  5. Vapun aikana taisi kaikille puutarhureille sattua myös hyviä puutarhasäitä, hyvä niin! Nyt mittarissa näyttää olevan +1 ja tuulee pohjoisesta, tämän päivän puutarhakierros vielä tekemättä, täytyy laittaa toppavaatteet kyllä päälle kun ulos lähtee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on tainut olla vielä kylmempää kuin meillä. Vaikka täälläkin on viileää. Ehti jo tottuu lämpimämpään säähän. Onneksi meilläkin oli maanantaina hyvä säät.

      Poista
  6. Hieno uutinen, että sinikämmen nousee. Itsekin jaoin omani pari vuotta sitten ja hyvin nousi ja kukki viime keväänä. Nyt olin hiukan huolissani, kun ei ollut mitään havaintoa. Vaan sieltä se taas mönkii mullasta.
    Hui, rohkeaa syödä munkkeja ilman takkeja. Täällä oli hyytävää niin vappuna kuin vappupäivänäkin. Tänään tuntuu jo lämpimämmältä, mutta pakkasöitä on luvassa vielä useita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinikämmen on ollut aarre, pidän siitä kasvista koko ajan. Ja jakamista vähän jännitin. Onneksi sieltä nousee emo ja jakopala.
      Olin lämpimässä aurinkoisessa ja tuulettomassa kohdassa tekemässä jotain fyysistä. Ja siinä otin takin pois, kun oli villapaita alla. Villapaita ei sitten paikallaan ollessa ja tuulessa ollutkaan riittävä. Takki tuli päälle hetkessä. Onneksi pakkasyöt pitäisivät pian hellittää.

      Poista
  7. Ihanat liukuvärjätyt helmililjat 🧡💚 Tottatosiaan, puutarha antaa kyytiä piilossa uinuville lihaksille😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhajumppa on joskus myös vähän yksitoikkoista, käy kerralla tiettyihin lihaksiin. Joskus taas koko kropan työtä.

      Poista
  8. Helmililjoja minulta löytyy useampia erilaisia niitä olen istuttanut parina syksynä ja olivat jo nuppu asteella kun lähdimme maanantaina mökiltä . Imikkää minulla on todella paljon . Minäkin voisin myydä näitä perennojen taimia jos kerkiäisi olla paikalla silloin kun esimerkiksi tässä lähellä on kaupan parkkihallissa takakontti kirppis . Sinikämmen ei ole tuttu perenna pitää googlettaa . Minä sain flunssan vaikka en ollut edes ilman takkia .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taimien purkittamiseen menee oma aikansa. Kun siihen on joku syy, se tuntuu järkevämmältä. Yritän saada usein taimet aina purkkiin pari viikkoa ennen myyntiä, että jotain juurtumista olisi tapahtunut siinä purkissa. Näin keväällä se ei vain oikein meinaa onnistua kaikkien kasvien kohdalla.

      Poista
  9. Taimen jakaminen on välillä jännittävää puuhaa, kiva että sinikämmenesi selvisi käsittelystä ja sait myös toisen taimen pihaasi. Noita taimia olisi kyllä fiksua itsekin purkittaa jos ylimääräisiä uhkaa kertyä. Kun olisi tiedossa kohde mihin saisi menemään niin ylimääräisiä taimia vaikka ihan vain antaisi siitä ilosta että joku toinen pääsisi puutarhassaan niitä hyödyntämään. Nyt taitaa kyllä jopa jakotaimille löytyä omastakin puutarhasta käyttöä uusien penkkien myötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi sinikämmen selvisi, sillä se on ollut oikea aarre. Eikä mikään halpa perenna ollut alkujankaan. Jakotaimia onneksi pystyy aika paljon upottamaan omaankin puutarhaan, varsinkin uusille alueille.

      Poista
  10. Olitpa rohkea vappusään uhmaaja! Puutarhassasi on jo vaikka mitä kivaa hyvin kasvussa. Vaaleanpunainen imikkä on tosi söpö. Isot peukut kummankin sinikämmenen selviytymiselle.
    Minä en pääse tänä vuonna myymään taimitorilla taimia kun on muuta menoa juuri sille päivälle. Ehdin kyllä todennäköisesti käväisemään siellä nopeasti katsomassa, mitä aarteita toisilla on tarjolla. Sekin on ihan mukavaa ja saattaa tehdä hienoja löytöjä. Mahdolliset ylimääräiset jakotaimet saa kyllä menemään kun laittaa niistä ilmoituksen nettiin.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo imikkä, jolla on tuoreena vaaleanpunainen kukka, tekee kukistaa sitten sinisiä, kun kukat vanhenevat.
      Aina ei ehdi kaikkea, usein moni asia tapahtuu aina samoina päivinä, joskus vielä samaan kellonaikaan. Toisilta voi löytääkin kivoja aarteita.

      Poista
  11. Mahtavaa, että molemmat sinikämmenet nousevat! Omani oli jo komea puska ja sitten yhtenä vuotena se oli aivan mitättömän pienen kokoinen ja sitten viime vuonna sitä ei enää näkynyt. Valkoinen sinikämmen oli vielä viime kesänä hengissä, nyt en muista sitä nähneeni tai edes katselleeni. Toivottavasti nousee vielä.

    Nyt on kyllä ollut viileää ja vaihtelevaa säätä, saisi lämmetä, jotta viitsisi puutarhassa puuhailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kurja, että sinikämmenesi kuoli. Onneksi sitten nämä yksilöt selvisivät elossa. Ikinä ei voi tietää, milloin joku kasvi kupsahtaa. Toivottavasti valkea sinikämmenesi nousee.

      Poista