sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Projekteita ja haaveita ja kukkia

Tähän aikaan meillä kukkisi kasa krookuksia. Nyt ei kuki. Tähän on kaksi syytä. Lumi ja jänis. Kun lunta sataa huhtikuussa (tai toukokuussa) ja se peittää muut syötävät alleen, on krookuksen lehdet (ja muutamat tulppaanitkin) hyvin tyrkyllä jäniksille. Muutamassa otteessa on mennyt kymmeniä krookuksia parempiin suihin. Syksyllä on istutettava krookuksia lisää. Onneksi nämä krookukset eivät tänä vuonna maistuneet jänikselle. Jonain vuonna nämäkin ovat olleet syötynä. Tämä vaalea väri saa nämä näkymään varjossa kauas.


Joskus tarvitaan aikaa, että jokin ongelmakohta ratkeaa. Olin kasannut joskus puunkannon viereen kaikkea maatuvaa (lehtiä/risuja) ainesta ja kuoruttanut sen kummun mullalla. Se oli pitkään todella valju paikka. Siinä oli liian varjoisessa paikassa magnolia, jonka unohdin joka talvi suojata. Jolloin ristiturvat ehtivät käydä sitäkin aina järsimässä. Viime vuonna ostin havun, jonka laitoin magnolian tilalle (magnolia muutti muualle jo vähän aiemmin) ja istutin kanervia tuohon kummulle, samoin jotain maanpeitekasveja. Nyt tuolle pikkukumpu alkaa ehkä saada jotain sellaista muotoa, mitä se odotti. Karviaispuskat rehottavat tuossa entisen puun juurella. Ne ovat viihtyneet kuivassa ja vähäravinteisessa juurien ja saven täyttämässä maassa. Karviaiset voisi siirtää, parantaaa maata ja istuttaa tuon kannon toiselle puolelle jotain mukavampaa. Tätä paikkaa olen nyt kuvannut paljon, sillä mietintämyssy pyörii päässäni. Nuo vaaleat kukat ovat kurjenmiekka Katherine Hodgkineita.


Olen viikonlopun aikana enemmän tehnyt puutarhassa hommia takapihalla. Olin hyvin positiivisesti yllättänyt, kun näin yhden marjapuskan juurella kirjopikarililjojen jo ojentelevan varsiaan. Muualla en ole vielä näitä nähnyt, vaikka niitä muuallekin pitäisi olla tulossa. Tai ehkä en ole vain ollut tarkkana.


Toinen suuri yllättäjä oli nupuillaan olevat valkovuokot pihalla kasvavan kuusen juurella. Kun näiden jälkeen kuljin muualla pihaa, aloin pieniä alkuja nähdä vähän jokapaikassa, kuten myös noiden kirjopikarililjojen vieressä.


Meidän vanhoihin mustaherukkapensaisiin on valitettavasti pesiytynyt äkämäpunkki. Olen siitä yrittänyt päästä eroon. Ei onnistu. Joten nyt kaivan ne puskat pois. Näitä on vaivannut myös karhunkierto, joka nappaa nämä puskat valtaansa usein jossain vaiheessa vuotta. Kuvassa nyt ympyröity lähtöpassit saanut puska. Kuva näyttää olevan vinossa, mutta en enää muista, kuinka paljon kuva on vinossa ja kuinka paljon tuossa kuvassa on oikeasti pihamme kaltevuutta.


Nyt vanhan metsänpohjan savimaa on helposti kaivettavaa, vaikka savi meinaakin tarrautua saappaiden pohjiin ja lapioon. Karhunkierron tai elämänlangan juuria kaivoin samalla pois. Parin neliön alalta niitä tuli yksi 10 litran ämpärillinen. Onneksi ne juuret tunnistaa hyvin. Silti luulen, että ei valitettavasti mene kuin hetki, on tämä ala vallattu uudelleen. Kuvassa etuallalla toinen äkämäpunkin vaivaava puska, joka tulee myös lähtemään. Tuolla mustan säkin kohdalla on nyt tilaa.


Minun on uudistettava viljelylaatikot ensi vuonna. Nyt ne jotenkin vielä kestää, kun vähän varoo. Mutta näen nyt tuolla alueella uutta potentiaalia. Vähän tarvitsisi rahaa. Sitten tarvitsisi vähän kaivuria, isosti pohjatöitä (savimaa routii paljon) ja maata ja sitten vähän lisää rahaa kasvihuoneeseen. Ihan pikkujuttu. Öh.

Katsoiko kukaan muu InstaLiveä Claus Dalbyn kasvihuoneesta tänään. Siinä vasta olisikin haavetta.


Toki oikeasti epäilen, että tälle tontille ei kyllä ikinä sitä kasvaria taida tulla. Onneksi haaveilla aina saa.

Kerroin perheelleni tämän kasvarivisioni. Sain yhden melko ilmeettömän katseen ja tokaisun: Aha. Sen jälkeen miesväki lähti haaveilemaan omista projekteistaan. Yksi hokee, kuinka pelikone olisi ihana ja toinen haaveilee moottoripyörästä. Tytär taitaa eniten haaveilla sosiaalisen läheisyyden sallimisesta ja kaikkien kavereiden näkemisistä ja sosiaalisen läheisyyden vaatimien harrastusten jatkumisesta.

Ylläolevat kuvat maan ruskeudesta ja harmaudesta ovat ne oikea todellisuus tällä hetkellä. Silti ihan talon kupeessa meillä on kapea vihreä matto. Yksi projektini minulla on joka kevät, kaivaa jo näiden skillojen kukkiessa muutamia aina muualle puutarhaan. En nimittäin syksyllä enää sitä muista. Ja tämä penkki pitää kuitenkin joskus kaivaa tästä pois. On liian lähellä taloa. Ja liian rikkaruohottunut.



Minulla on pian lomaa. Ensin minulla oli suunnitelmia lähteä ensimmäistä kertaa lasten syntymien jälkeen ihan yksin ulkomaille, pienelle puutarhamatkalle. En kuitenkaan ostanut matkaa, kun oli muuta tarvetta sille rahalle. Nyt sitten voin todeta, että tänä vuonna ei kukaan turisti päässyt Keukenhofiin. Olen katsonut Instan ja netin kautta sieltä välillä videoita. Ja niissä katseluissa on ollut mukana monelaisia tunteita. Vaikka puiston kauneuden katsominen tuo mielihyvää, on se puisto kuitenkin rakennettu ihmisten katsottavaksi ja nautittavaksi paikan päällä. Kaikkien niiden puolesta (siis muidenkin kuin hollantilaisten kukkaihmisten) olen ollut suruissani, jotka taistelevat nyt olemassaolostaan, toimeentuloistaan, kun maailmassa kaikki meni tänä keväänä kummalliseksi.

Pakollinen sinivuokkokuva. Koska sinivuokot ovat suloisia, kun eivät ole kokonaan auki.
Pidän nyt sitten tulevan lomani omassa kodissani. Samaan aikaan kotimme on täynnä. Kotona on kaksi etäkoululaista ja yksi etätyöläinen. Minä yritän olla häiritsemättä heitä. Jos säät sallii, ehtisin vaikka kaivaa yhden kukkapenkkiprojektini valmiiksi. Osa lomastani menee ihan varmasti lasten aktivoimiseen (muuten puhelin uhkaa kasvaa käteen kiinni joillakin) ja joidenkin yhteisten juttujen tekemiseen.


Meillä on pihassa kaltevuutta. Kaltevuuutta voi aina yrittää hyödyntää kukkapenkkikäyttöön eri tasoja rakentamalla.


Puutarhassa on taas paljon ihan konkreettisia projekteja, joista jatkaa. Sen lisäksi omassa päässä on liuta haaveita ja visioita. Kuten tarpeellinen kasvimaan uudistus ja epätodennäköinen kasvihuone.  Niiden lisäksi on vielä kaikkea muitakin haaveita.

24 kommenttia:

  1. Haaveita pitää olla. Mukavaa lomaa, säätiedotus onneksi lupaa säätä jonka kanssa voi viettää koko päivän puutarhassa. Minun pitäisi kaivaa ylös isot pionit jotka ovat vuohenkellon vallassa, ja sen jälkeen yrittää putsata juurakot ja saada saastunut penkki puhtaaksi vuohenkellosta, en tiedä onko toivoton urakka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä muutama työpäivä ennen lomaa. Lomaa olen odottanut nyt aika paljon.
      Pionit voi varmasti puhdistaa vuohenkellosta, mutta saako koko penkkiä siitä vapaaksi, on kuulemma aika vaikeaa. Tuo on varmasti yksi sellaisista rikkakasveista, joita meillä ei ole. Vuohenputki, elämänlanka ja juolavehnä ovat ne, joita vastaan minä taistelen voikukkien lisäksi.

      Poista
  2. Haaveita pitää olla, niillä voi olla mahdollisuus (tai taipumus) toteutua. Toivotaan sinun haaveillesi myötätuulta ja onnea toteutumiseen.
    On mukavaa, kun löytää idean jonkun ongelmapaikan korjaamiseen.
    Oikein hyvää lomaa, vaikka matka tällä kertaa jäikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus haaveet toteutuvatkin. Joskus kaikki eivät toteudu, eikä sekään haittaa.
      Ongelmapaikkojen korjaamiseen menee joskus kauan aikaa. Kun ne korjaantuvat, voi vain ihmetellä, että oliko se noin helppoa.

      Poista
  3. Olipa kiinnostava postaus. En ollut esimerkiksi tajunnut tuota pihanne kaltevuutta. Siitä tulee haasteita. Ja on jännää, miten vetinen voi kaltevakin piha olla, jos se on savimaalla.
    Ihanan näköinen paikka kasvihuoneelle, oi ja voi. Ihana unelma. Samasta täälläkin haaveillaan, justiin sellaisesta Dalby-henkisestä. Mulla on hänen kirjansakin kasvihuoneista, tanskaksi, jota en osaa :-D Mutta ei se estä kuvia ihailemasta.
    Kirjopikarililjat ja valkovuokot ovat niin mahdottomia bongattavia maasta noustessaan, niitä ei kerta kaikkiaan huomaa.
    Ihana tuo kantopenkki, puun kannot ovat niin kauniita ja siinä on kiva kasvillisuus nyt.
    Tsemppiä kotihaasteisiin! Onnistukoon aikeesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihassamme on tosiaan etupiha ylempänä ja ei niin kalteva. Takapiha taas oli pitkään joka suuntaan kalteva. Nyt pöydät ja tuolit ovat tasaisella paikalla. Kaltevuutta on vähän joka suuntaan. Ja savimaa pysyy märkänä ja lämpiää hitaasti, vaikka viettää alaspäin. Matalin kohta vielä on kohti pohjoista.

      Jännästi kasvit pääsevät yllättämään, kun niiden nousemista ei edes huomaa.

      Poista
  4. Oi, miten ihana oli lukea postaustasi! Pihapuuhat ovat täydessä vauhdissa. Sama on minulla haave. Kasvihuone olisi mukava lisä pihallemme. Vaan tällä hetkellä se ei ole hankintojen listan ylimmällä rivillä. Meille tuli kattoremontti. Miten iso remppa, selviää lumen sulettua.
    Postaustasi lukiessani mietin samalla pihaamme ja mietin kukkapenkin tekemistä. Odotan jo vallan kovasti, että pääsen pihapuuhiin. Alkavalla viikolla vielä sataa lunta, mutta eiköhän tämä ala pian kevääksi muuttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pihapuuhia tehnyt vähän kerrallaan. Kukkapenkkiprojektit ovat aloitettu syksyllä ja jatkan nyt keväällä. Kaikkea ei aina pysty kerralla tekemään. Toivottavasti pääset sinäkin pian puutarhahommiin.

      Poista
  5. Kovin tutun kuuloisia fiiliksiä siellä. Kuinka kummalliseksi kaikki onkaan yhtäkkiä mennyt. Suunnitelmasi kannon ympärille rakentuvasta alueesta kuulostaa tosi hauskoilta ja mielenkiintoisilta. Äkämäpunkki on tosiaan hankala. Minäkin pari vuotta sitten luovutin ja kaivoin mustaherukat ylös. Nyt on uudet tilalla eikä punkkeja ole ainakaan vielä näkynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että naapurostossa on mustaherukoissa äkämäpunkkiä, sehän ei omalla tontilla pysy. Jossain vaiheessa voin hankkia äkämäpunkkia vieroksuvia uusia puskia.

      Minä en jaksaisi kaivauttaa (laittaa rahaa) kantoja pois, joten osa vaan naamioidaan ja osa vaan annetaan olla. Ei tarvitse erikseen tehdä hyönteishotellia, kun kaikkea lahoavaa löytyy tontilta.

      Poista
  6. Harmillista, että krookukset ovat menneet pupujen suihin. Meillä on yleensä sama ongelma, mutta jostain syystä tänä vuonna kaikki krookukset selvisivät hengissä. Ehkä naapureilla on ollut parempaa evästä tarjolla..
    Mukavasti projektit siellä etenevät. Toivottavasti kasvihuonekin tulee joskus. Kuten myös loma jossain muualla kuin kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitänee ensi vuonna istuttaa naapuriin paremmat eväät, mitä omalle tontille. 😂

      Eilen ajoin kukkapenkissä krookuksia syöviä jäniksiä takaa. Perhe katseli ikkunassa, kun tälle kukkahörhölle tuli kiire lähtö jäniksiä takaa-ajaamaan. Kasvihuonehaaveita varten voisi toki ensin laskea vähän budjettia.

      Poista
  7. Meilläkin on aika kaltevaa maata mökillä on myös tasaista ja erittäin jyrkkää rinnettä. Minäkin olen haaveillut kasvihuoneesta jo monta vuotta ja toivottavasti se joskus toteutuu. Meillä on tarkoitus tehdä se vanhoista ikkunoista joita muutamia onkin jo valmiina. Aika vaan ei nyt riitä kaikkeen. Ollaan toiveikkaina molemmat. 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on olleet ikkunat jo kauan. Minä en osaa rakentaa ja puoliso taas tekee kaikkea muita projekteja mielummin. Joten ehkä katselen vain valmiita kasvareita ja myydään ikkunat tehokkaammalle tyypille.

      Poista
  8. Tuosta mitä Nilalle vastasit, niin tuli mieleen tällainen: jos teillä on jo lasit olemassa, mutta ei ketään, jota kiinnostaisi sen rakentaminen, niin kysäisepäs joltain paikalliselta timpurilta tai vaikka ammattikoululta, paljonko sellaisen teettäminen maksaisi. Opiskelijatöinä saattaisi olla aika edullinenkin ja siellä on kuitenkin opettaja valvomassa, että kaikki tehdään kunnolla. Perustusten kaivauttamiseen ja maa-aineksiin saa varata useamman satasen. Jos en ihan väärin muista, niin meillä pation ja istutusalueiden kaivamiseen meni vajaa 500€ (kaivuri töissä 6h) ja vajaa 300€ murskeeseen ja kivituhkaan. Pelkän kasvihuoneen pohjien kaivamisessa ei mene varmasti niin kauaa aikaa kuin meillä meni. Unelmia kannattaa aina olla, sillä ne voivat joskus toteutua :) Ihana, että edes yksi rypäs krookuksia säästyi pomppivilta puutarhademoneilta. Mukavaa viikkoa ja aurinkoisia lomapäiviä sitten kun lomasi alkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo teettäminen olisi yksi vaihtoehto. Onneksi asialla ei ole kiire. Ja kasvihuonetta pitääkin suunnitella huolella.

      Onneksi muutamia muitakin krookuksia säästyi.

      Poista
  9. Kauniisti kukkivat siellä kukat! Jänikset ja kauriit tuntuu tihutöitä tehneen monellakin! Meiltä hävis atsaleasta nuput, kumpi lie popsinu ne kulukiissaan. Puuhoo puutarhassa riittää, tuntuu jottei aika riitä kaikkeen. Toivottavasti suat kasvihuoneen pihaasi, meilläkin on vanhoista ikkunoista tehty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisillä on kauniita kasvihuoneita. Kovasti eläimet pitävät myös puutarhan kasveista.

      Poista
  10. Haaveita pitää aina olla ja kannattaa mainostaa niitä ääneen, niin saattavat toteutuakin! Haaveilen myös kasvihuoneesta ja löysinkin täydellisen, sitä ei vain saa Suomesta eikä isäni suostu sellaista rakentamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus tosiaan ei saa sitä täydellistä. Kasvihuoneen rakentaminen on yllättävän aikaa vievää.

      Poista
  11. Haaveita ja haasteita. Niistä on puutarhaunelmatkin tehty;) Keväällä tulee aina kiire pihahommien kanssa ja aina ei ehdi tai jaksa tehdä, mitä on suunnitellut. Mutta siitä huolimatta kesä kuitenkin yleensä palkitsee. Aurinkoisia kevätpäiviä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haaveiden lisäksi on tosiaan haasteita. Onneksi usein keväällä tuntuu enemmän kiireeltä, mitä sitten lopulta onkaan. Koko kasvukausi on edessä kuitenkin.

      Poista
  12. Ihania haaveita! Niitä on jokaisen puutarhailijan listalla varmaan paljon. Onneksi osa totetuu:)
    Toivotaan että pääset Keukenhofiin vielä jonain keväänä!
    Ja hyvää lomaa sinulle omassa puutarhassasi, siellä minäkin omani nyt vietän:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma puutarha on ihan hyvä paikka lomalle. Monena lomana en ole kauemmas mennytkään. Jonakin keväänä tulevaisuudessa sitten jotain muita puutarhoja.

      Poista