Pieniä iloja ja suuria tunteita

Pääsiäiskukat avautuvat tällä tontilla pikkuhiljaa. Viileät yöt pitävät huolta siitä, että kovin vauhdikkaasti ei avaudu uusia kukkia. Ehdin siis hyvin kuvata, miten kurjenmiekka Katherine Hodgkin availee pikkuhiljaa terälehtiä, jotka ovat alussa ihan kuin rullalla.

Väri  ja kolmiosaisuus alkaa näkyä pikkuhiljaa. (Taustalla syksyllä istutettu kanerva.)

Pikkasen vielä enemmän auki. Kohta sen verran auki, että puuttuu vain pikkuisen pölyttäjät.

Muita pieniä ihastuksia nousee myös pikkuhiljaa. Näistä tulee kyllä aina hyvälle tuulelle. Vielä paremmalle, sillä näitä pikkuisia krookuksia ja kevätkurjenmiekkoja ei vielä näkynyt vähän aikaa sitten ja pelkäsin niiden (kin) joutuneen pupujen ravinnoksi. Mutta onneksi ne nousevat juuri sopivasti. Olen oikein iloinen ja onnellinen.

Vielä iloisempi olin, kun Instagramin storyssä kirjoitin Claus Dalbyn storyn kommentin, johon Hän laittoin tykkäyksen. Nyt ehkä olen saavuttanut ja ohittanut elämäni tähtihetkeni. Se oli iloinen minuutti se. Oikeasti oli aika hieno hetki, kun näkee, että joku tosi kaukainen ja kuuluisa kasvi-ihminen ehkä itse on klikannut omaan kommenttiin pikkusydämen.

Näiden sinivuokkojen ja skillojen myötä toivottelen teille muillekin oikein mukavaa pääsiäisen jatkoa ja omia pieniä elämän tähtihetkiä.