maanantai 6. huhtikuuta 2020

Maanantai

Vaikka maaliskuun toiselta viikolta onkin tuntunut, että on ainainen maanantai, on tänään ihan oikea maanantai. Kun poikkeustila on ollut tarpeeksi pitkään, muuttuu se normaaliksi. Tai siihen tulee omia rutiineja. Eikä tänään maanantai tuntunut yhtään kurjalta. Ja aika yllättäen olemme taas jo huhtikuussa. Onneksi aika kuluu kohti kevättä.


Puutarhassa on toistaiseksi lähes samoja kasveja kukassa kuin aiemmin. Puutarhassa olisi enemmän krookuksia, mutta jänikset ovat niitä kovasti typistäneet. Samalla kuitenkin tulee mietittyä, että nuo yläkuvan lumikellot voisi siirtää, sillä ne ovat nyt oikeasti oikein rytökasassa. Ne tulisivat muualla sievemmin esille.


Eilen leikkelin vähän omenapuuta ja jätin oksia maahan tarkoituksella enkä yhtään laiskuuttani. Jos vaikka ne kelpasivat ristihuulille, jos huomenna luvattu lämpöaalto alkaakin nostattaa kukkasia esiin. Omenapuun leikkuu ja perennapenkkien siistiminen on hyvin kevyttä hommaa siihen nähden, että pitää saada tänä keväänä kivituhka taas pois rikkakasveista ja sammaleesta. Siinä riittää taas kykkimistä.


Nyt alan jo tutkailemaan kasveja, jotka löysivät paikkansa aika myöhään syksyllä. Moni kasvi näyttää olevan elossa, kuten tämä pieni havukin. Se on ollut minusta niin suloinen, että olisi ollut kurjaa menettää se.


Sen alla on lupauksia kurjenmiekoista. Luulisin, että väri täsmää Katherine Hodgkiniin. Taisin niitä ripotella vähän eri paikkoihin syksyllä. Vanhoista Katherineista ei näy jälkeäkään. Joko ne tulevat myöhemmin tai ovat taantuneet.

Toisaalla on kesän aikana siirretyt sinivaleunikot hengissä. Näiden kaverit ovat toisaalla myös hengissä. Viime vuonna eivät vaan kukkineet. Ehkä liian kuivan kesän takia. Näinkin kummallisen näköiset alut ovat aikamoisia aarteita kesällä.


Olen ollut erittäin kiitollinen omasta puutarhasta sekä puutarhaharrastuksesta. On mukavaa tutkia pihaa ja kuvitella elävänsä ihan normaalia elämää. Naapurin kanssa yhteiset puutarhakierrokset ovat nyt jääneet. En oikein pysty perustelemaan lapsille, miksi minä voisin hengailla naapurin rouvan kanssa, jos hekään eivät saa hengailla kavereidensa kanssa. Onneksi viestit ja kuvat kulkevat tekniikan kautta tien yli. Esikot ja sipulikukat ovat valmiina kevääseen.


Ja keinu myös. Tässä on jo keinuttu tänä vuonna. Se kannettiin ulos maaliskuun lämpimillä säillä. (En melkein usko, että kirjoitin tuon edellisen. Keinu kannettu ulos maaliskuussa paikkaan, jossa yleensä on maaliskuussa lunta.) Luulen, että keskikesällä tulen saamaan tästä samasta kohtaa jo vehreämmän kuvan. Olen vähän täällä jo innoissanikin siitä, miltä kesällä nuo uudet penkit näyttävät.


Epänormaalin seassa on ihana olla innoissaan ja odottaa jotain mukavalla kutkutuksella. Onneksi on puutarha, kasvit ja keinu.

12 kommenttia:

  1. Puutarha on ollut nyt erityisesti hyvä paikka missä unohtaa maailman murheet ja puuhastella turvallisessa ympäristössä. Lämpöisellä paikalla voikin jo keinua. Huhtikuu pääsi yllättämään, ajatus ei vielä pysyt ajattelemaan että kevät on näin pitkällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua, että tänä vuonna huhtikuu pääsi yllättämään. Meillä on toiveikkaasti jo grillikin paikattu (ruostui puhki).

      Keinuminen voi joskus vaatia lämmintä pukeutumista.

      Poista
  2. Onneksi on! Ihana tuo lopputiivistys. Ja ihanaa sekin, että sinulla on puutarhaystävä naapurissa, vaikka ei ihan just nyt voikaan jakaa kaikkea.
    Keinupaikka on todella hurmaavan näköinen jo nyt! On tää ihana kevät, pitkä. Melkein voi sanoa, että alkoi tammikuussa. Helmikuussa viimeistään.
    Lumikellot eivät ihan joka paikassa viihdykään, joten olisin taipuvainen sanomaan, että jätä nuo tuohon, kun siinä kerran kasvavat, ja istuta uusia sinne toiseen kohtaan. Varmuuden vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan jättää lumikellot paikoilleen ja ostaa syksyllä taas pari uutta pussia. Pikkuhiljaa lumikelloja alkaa olla sopiva määrä.

      Naapurin puutarhaystävä on aarre. Meillä on myös todella erilaiset tontit, vaikka naapureita olemmekin, joten niissäkin riittää ihmettelyä joka vuosi.

      Poista
  3. Onneksi on! Näin tänään VALTAVAN rusakon tontin laidalla keskellä päivää. Onneksi se on löytänyt toistaiseksi muuta ruokaa kuin minun kukkani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on vakiojänikset, vakioreiteillä. Rusakot voivat olla todella valtavia. Onneksi on jättänyt kukkasi rauhaan.

      Poista
  4. Ajattelin kuvastasi, että onpa ihana paikka lumikelloille, niinpä komppaan Sailaa, että anna olla siinä, kun kerran viihtyvät. Omat sinivaleunikkoni eivät myöskään kukkineet viime kesänä - eivät myöskään koskaan aiemminkaan! Jos löytäisin uusia, istuttaisin toiseen paikkaan, tai ehkäpä nuo vanhat täytyy siirtää muualle. Kyllä tästä kiva kevät näinkin tulee, luonto jatkaa eloaan entiseen malliin. Kiva, kun sinulla on keinupaikka muutoksessa, siinä onkin mukava katsella uusien kasvien nousua ja kuintaa samalla kun keinuttelee ja iloitsee kesästä! Mukavaa pääsiäisen odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keinupaikka on aika uusi paikka oleskeluun ja kasveille. Ennen se jäi hyödyntämättä rumien pensaiden takia.

      Sinivaleunikko on sen verran oikullinen, että varovasti uskalsin yhdet ruusukkeet (kasvavat köntissä) kolmesta siirtää viime kesänä.

      Mukavaa pääsiäistä.

      Poista
  5. Minullakin kasvaa lumikelloja sekä nurmikossa että muualla, mihin en niitä ole istuttanut. Olen antanut niiden ilahduttaa näissä itse valitsemassaan paikoissa, ja lisääntymistä on tapahtunut :). Sinulla on lupaavasti kasvua näkyvissä, tosiaan ihanaa, että kevät etenee. Pihapiirissä touhutessa saa vähän etäisyyttä koronaan, tämä on meille puutarhaihmisille lohdullinen asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos lumikello valitsee itse paikkansa, saisi se minunkin puolestani kasvaa.
      Pientä kasvua on näkyvissä. Kasvu tyrehtyy, kun tulee pakkasta ja taas vauhdittuu lämmössä. Vähän kerrallaan kevättä kohti.

      Poista
  6. Sinulla on siellä jo heräilevien perennojen etsintä hyvässä käynnissä. Toivottavasti rusakoille maittaa omenapuun oksat niin hyvin, etteivät jaksa etsiä jälkiruuaksi piippoja. Meille iski tänään oikein kunnon lämpöaalto, joka meni itseltäni suunnilleen kokonaan etätöissä. Ikkunasta välillä vilkaisin, miten maata näkyy entistä enemmän lumilämpäreiden väleistä. Huomenna aamupäivästä ehdin tutkimaan, onko ilmestynyt uusia piippoja. Aurinkoista pääsiäisviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika ohi meni eiliset lämmöt minultakin. Onneksi rusakoille alkaa tulla luontoon jo jotain muutakin syötävää. Säästyy omat kasvit.

      Poista