Tuoksujen lisäämistä

Viime vuonna ostin kauppareissulla ihan raaskun laventelin kaupasta eurolla tai vastaavalla. Ajattelin kokeilla, miten se selviää loppuvuodesta ja talvesta. No, sehän selvisi. Leikkaisin sitä keväällä vähän ja tuossa se nyt kukkii (ja samalla harmittelen, että miksi en ostanut samalla useampaa). Sen seurana tuossa kohdassa on valkoinen kurjenpolvi. Koska vieressä on paljon muita kasveja, ei tämä nyt suoranaisesti erotu kovin kaukaa. Nyt kuitenkin minulla on kolme talvehtinutta laventelia vähän eri paikoissa ja saatan ne siirtää kaikki samaan kasaan. Loppukesällä voi taas olla tarkkana poisheittokuntoisten kasvien kanssa.

Siellä se kukkii oikeassa alakulmassa. Eipä juuri erotu. Tuoksuu onneksi, kun koskee. Valkoiset ovat harjaneilikoita, joita pitäisi oikeastaan lisätä vähän joka paikkaan niiden ihanan tuoksun takia. Niitä en nyt edes raaski leikata sisälle, koska niitä on liian vähän.

Pioni "Duchesse de Nemours" kukkii nyt kahdella kukalla. Ostin sen viime vuonna, koska niin moni on kehunut sen tuoksua. Onhan se pioni kaunis ja ihanalta tuoksuva. Nyt vain totesin tämän yksilön kasvavan turhan kaukana tuoksutteluetäisyydestä. Uusien alueiden perustamisessa teen yhä virhearviointeja kasvien koon suhteen.

Vihdoin sain myös kaivettua ruusu Tove Janssonin paikoilleen. Meille menee pihatie, jonka toinen sivu on yhtä rytökasaa. Suurimman rytökasan taltuttamiseen tullaan tarvitsemaan vielä järeitä aseita, mutta pienen osan matkasta saan ehkä taltutettua pieni ruusu kerrallaan. Taustalla hilluu villiintynyt Valamon ruusu, jonka kurittamisen olen aloittanut ottamalla siitä talteen juurivesoja uusien pihojen ongelmaksi (sarkasmia). Tuo uuden näköinen märkä läntti on Tove Janssonin istutuskohta ja sen edessä kukkii viime vuonna istutettu kirjoapteekkariruusu Rosa Mundi.

Ja suloinen Rosa Mundi, jossa oli kuitenkin yli 20 nuppua. Tätä vielä joutuu tuoksuttelemaan kumarrellen, sillä ulottuu polveeni asti.

Minähän vannoin noin 10 vuotta sitten vihaavani ruusuja ja niiden piikkejä ja hävittäväni kaikki ruusut tältä tontilta. Ja nyt lisäilen niitä ihan tuosta noin vain. Tai ainakin lapion ja mullan ja kanankakan ja veden voimalla. En kyllä kamalasti niitä vieläkään muuten hoida. Mikä itse asiassa saattaa vielä johtaa jonkin uuden ruusun kohtaloon nimeltä komposti. Rosa Mundin ja Tove Jansson välissä on suuri kuusen kanto. Tässä kasvanut siis pitkään kuusi ja maa voi olla aika hapanta. Laitoin kyllä aimo kasat kalkkia tuohon, sillä tarkoituksena on, että tähän ei nyt uutta kuusimetsää kasvateta. Mikä tarkoittaa muutamien lähellä olevien kuusien kaatamista omalta puolelta. Täytyy myös neuvotella naapurin kanssa hänen puolella ihan rajalla kasvavien koivujen muuntamista polttopuumuotoon (meidän raja on kamalaa ryteikköä, kun kummaltakaan puolelta ei ole luonnon omaa tuotantoa hillitty). Muuten tuossa ei kymmenen vuoden päästä ole välttämättä millekään kasville kovin paljon energiaa, vaikka ruusut vähän koholla kasvavatkin naapurin maahan verrattuna.

Liljat ovat aloitelleen kukintansa. Lollypopit ovat minusta suloisia. Pionit sitkeilevät kauan tänä viileänä heinäkuuna. Taustalla suloinen ja tuoksuva pioni, joka on todennäköisesti pioni Sarah Bernhardt.

Vielä mm. Pioni "Do Tell" kukkii. Kuvassa kaksi saman pionin kukkaa. Näilläkin on ruusuista tuoksua, joka erottuu hyvin varsinkin sisätiloissa.

Silti tummalehtinen syyskimikki on tehnyt jo kukka-aiheen alkua, jonka kehittyminen ihanasti tuoksuvaan kukkaan kestää kyllä aika kauan. Tämä kasvi ihan oikeasti on varjon kasvi. Saa kyllä ikkunasta vähän heijastusvaloa ja varjosta huolimatta kasvaa ihan suorassa. Penkki on lämmin, joten tämä on kukkinut jo ainakin kahtena syksynä peräkkäin.

Lisää tuoksuja on suunnitteilla. Toivottavasti niitä saan lisättyä ympäri puutarhaa.