Poks

Sanoi ensimmäinen avautunut kiinanpioni etupihan lämpimimmässä penkissä. Tai siis ei sanonut, eikä poksahtanut. Avautui hitaasti ja varovaisesti. Sateiden lomassa. Tuulessa ja viileydessä. Sellainen on tänä vuonna heinäkuun alku.

Lajikenimeä ei ole tiedossa. Tämä on jakotaimi mieheni veljen pihasta, jossa hänen vaimonsa ja anoppinsa kaivoi näitä ylös, kun tekivät vain lehtiä. Lannoittivat ja nostivat oikeaan korkeuteen. Tuoksu on ruusuinen tällä pionilla. Jos joku osaa arvailla lajiketta, olisi hauska tietää.

Vieressä kasvaa mm. hajulaukka. Joillakin kasveilla alkaa olla ahdasta.

Niiden seurana kasvaa mm. tällainen akileija, jolla on väritys hempeän vastavärinen. Ei ole minun suosikkivärejä, mutta kasvakoot.

Puutarhassa kukkii joissain penkeissä enemmän ja joissain vähemmän. Nuppuvaihe on ajoittain tuskastuttavan pitkä. Eilen ja tänään podin jo vähän sellaista Plääh-oloa. Eli oma puutarha kyllästyttää ja se on niin jo nähty. Ei mitään nähtävää. Ei kommentoitavaa. Mutta sitten meillä kävi koputtelemassa pari eksynyttä ihmistä (isoäiti ja lapsenlapsi) ja saattelin heidät oikealle reitille takapihan kautta. Päiväni piristys oli tämän isoäidin spontaani: "Onpa kaunis puutarha täällä."

Sinivaleunikoista kyllä ilahdun ihan joka päivä.

Vaikka yksi kukka ei ole kovin pitkäikäinen, on yhdessä varressa aina useampi nuppu.

Olen ollut tosi huono kurjenmiekkojen kasvattamisessa. Tämän olen nyt saanut kukkimaan. Kasvatin tätä liian syvässä. Enkä enää muista, mistä penkistä olen tätä siirtänyt. Joten muistiinpanojen etsiminen tämän nimen löytämiseksi voi olla hieman aikaa vievää hommaa. Taustalla kukkii keltavaleunikot.

Tähkäesikot ovat nyt vielä paremmin avautuneet. Ne ovat kyllä monessa paikassa väriläikkiä. Niin erikoinen tuo väritys. Pian aloittavat kukinnan taustalla näkyvät neilikat, sitten vasta väriä riittääkin. Punatähkäkin virittelee nuppua, vaikka näistä pari on ollut hyvin syötyjä. Ovat oikein pienten lehtokotiloiden aamu- ja iltapalalistalla.

Omenapuupenkki alkaa olla kovin sinisen ja liilan sävyissä. Sinne tulee kohta vähän muitakin sävyjä. Huomasin juuri, että minulle on vähän liikaa, jos ihan kaikki kasvit vierekkäin ovat samaa sävyä. Pitää olla vähän jotain, mikä sitä harmoniaa rikkoo, jotta kasvit erottaa toisistaan. Tässä kuvassa esimerkki siitä, että jotain eri väriä saisi olla välissä.

Nämä kylmät ja viileät ilmat alkavat käydä kohta kukkaron päälle. Onneksi sentään osa löydöistä ovat olleet kirppikseltä (aurinkotuoli, hah) tai alesta. Viikonlopun avoimien ruusuloisto teki kyllä sen, että pian alettava ryteikön raivaukseen, sillä en voinut olla ostamatta ruusua, joka oli koristeltu alennuslapulla. Siksi viileät ilmat käyvät kukkarolle, koska silloin minun tulee käytyä enemmän sisätiloissa (taimimyymälät lasketaan sisätiloiksi). Tämän Tove Jansson (maksoi siis 6e) takia joudun raivaamaan pienen ryteikön. Onpa joku syy nyt ryhtyä hommaan, jota olen menestyksekkäästi vältellyt tässä pari vuotta. Ehkä raivaan ensin vain ruusun mentävän aukon.

Oletteko huomanneet, että tuo puutarha on jonkinlainen ikiliikuttaja? Vaikka olisi kyllästynyt koko hommaan, löytää itsensä kiskomassa tai repimässä tai vähintään kastelemasta tai kitkemästä tai tekemästä listoja mielessä, että mitä kaikkea voisi tehdäkään.