Paluu kotiin

Ei tarvitse olla montaa päivää pois kotoa, kun eron huomaa, siis koska oli ollut lämmintäkin. Olin kotoa pois pe-ma. Maanantaina kotiin ajettiin Villi Pihan kautta. Villissä Pihassa taisin päästä hieman jäljille mysteeripionini kanssa. Tässä voisi olla jotain samaa kuin kiinanpioni Barbarassa. Unohdin vain siellä nuuhkia Barbaraa. Kuitenkaan en ole varma ja tämä voikin olla jokin ihan muu.

Tai sitten se on jokin toinen. Tämän pionin juurakko on tullut mökiltä. Alkuperäisen pionin on istuttanut puolisoni isänisänäiti. Todennäköisesti tämä on pioni Sarah Bernhardt.

Tämä taas ei käyttäydy kuten nimilapun Shirley Templen pitäisi, joten tämä on jokin muu valkoinen pioni.

Kerrankin raaskin myös tästä kerätä sisään kukan.

Törmänkukat ovat myös avautuneet. Tähtiputket ovat melkein auki ja kurjenpolvi Orion yrittää taas korkeusennätystä.

Kurjenpolvi Orion kasvaa meillä köynnöstuen sisällä, jotta se viipota pitkin maata. Silloin se kilpailee tähtiputken kanssa korkeudesta.

Joskus onnistuu vuodesta toiseen joidenkin värien kanssa. Pidän yhä kovasti Ohotanmarunasta ja siitä, minkälaisen rauhallisen värin se tekee yhdessä matalan ja tiiviin kurjenpolvi Max Freyn kanssa.

Toisaalla taas olen vähän nieleskellyt. Keltalaukka ei kukkinut viime vuonna. Punainen neilikka onkin vähän pahasti keltavaleunikon edessä.

Ja vieressä taas on hempeitä sävyjä. Toisina vuosina taas kukinnat menevät eri tavoin. Ehkä tämän värisekamelskan kanssa pärjää. Välillä voi sitten kääntää pään paikkaan, jossa on vähemmän väriä.

Nyt puutarhassa alkaa olla sopivasti kukintaa. Pian jatkavat muut pionit, kärhöt kasvattavat varsiaan ja nuppujaan. Uusia pieniä projekteja on työn alla. Tove Jansson pääse jossain vaiheessa maahan. Kunhan tämä kannon vierestä olen saanut tuon kaiken heinän kitkettyä. Tämä kohta on meidän pihatien ja naapurin aidan välissä. Olen täältä tänään jo raivannut ison kasan kaikkea pieniä puun alkuja ja viereisen, hieman villiintyneen, Valamon ruusun juurivesoja. Senkin puskan sisältä sai lähtöpasseja pari muuta pikkuista puun alkua. Tuon Valamon ruusun jälkeen vasta ryteikkö alkaakin. Huoh. Luotan siihen, että löydän tuota kitkiessä jonkin hyvä kuopan ruusulle. Jos en löydä, muuta suunnitelmaa.

Toisaalla taas Valamon ruusu on jo kukassa.

Nyt vasta huomaa paremmin, että meidänkin puutarhassa on vähemmän pörisijöitä. Muutamia ahkeria pölyttäjiä on töissä koko ajan, mutta usein näissä ruusuissa käy kuhina. Nyt on sellaisia hetkiä, kun ruusuissa on ihan hiljaista.

Kotoa lähdin tosiaan perjantaina vähän huolissani, sillä viikonlopuksi oli luvattu vain +5 astetta (heinäkuussa!) lämmintä yhden yön muutamaksi tunniksi. Kylmä oli kai ollut, sillä parissa kasvissa oli vähän jotain jälkeä. Ulkona kasvavat surkeat basilikat olivat saaneet laikkuja. Mutta muuten oli kasvua jopa tullut moneen kasviin lisää, sillä päivälämmöt olivat vihdoin kohdallaan. Jopa kesäkurpitsassa on nyt kukkia auki. Rikkaruohoista elämänlanka/karhunköynnös oli suorastaan ryöpsähtänyt.