Loman loppu

Minun tämän vuoden kesäloma on nyt ohi. Aamulla aloitan arjen, kun muu perhe vielä lomailee. Tai osaksi sitä on tietysti muuta kuin arkea, koska muu perhe elää loma-aikaa. Voi tehdä tiukkaa vuorokausirytmin kanssa. En olekaan niin aamuvirkku, mitä joskus nuorempana. En toisaalta myöskään iltavirkku, jotta iltaisin jaksaisin tehdä juuri mitään. Viimeisen lomaviikon aikana en ole tehnyt juuri mitään puutarhassa. Ehtiihän sitä.

Puutarhan pitkässä penkissä tapahtuu muutoksia tänä vuonna hitaasti. Sinivaleunikoiden kausi on pidempi, kun on viileää. Vaikka en minä nyt lämmöstäkään voisi pahastua, sillä on ollut välillä aika kylmäkin suorastaan. Itse asiassa saisi jo tulla kokonainen viikko lämpöä putkeen.

Tämä penkki, missä sinivaleunikot kasvavat on kohopenkki, johon aurinko paistaa aamupäivästä noin klo 15 asti iltapäivällä. Sen jälkeen penkin kasvit saavat satunnaisia auringon pilkahduksia. Työpäivinä näen kasvit siis varjossa. Olen siis vasta nyt alkanut miettiä, että varjossahan näkyy valkoinen kaikkein parhaiten. Penkissä on myös valkoista, mutta ei kovin suuria määriä. (Paitsi kanadanvuokkoa, jota pitää rajoittaa.)

Takana kasvaa villisti orapihlaja-aita (en ikinä itse istuttaisi omaan pihaan piikkien takia, jos saisin päättää). Sen seassa joko meidän talon tai naapurin edelliset omistajat ovat joko tarkoituksella tai vahingossa antaneet Valamon ruusun olla rauhassa. Se kasvaa aidan sisällä. On kuulkaas melko piikikäs kombo. Näiden viereen olen epätoivoisesti siirtänyt kukkapenkistä vadelmaa, jotka haluaisivat yhä kasvaa kukkapenkissä, eivätkä missään muualla.

Penkin kulmassa kasvaa sinikuunlilja ja sen edessä peittokurjenpolvi, jonka hajua inhoan. Kätevä kasvi peittämään nopeasti jotain alaa, johon ei vielä tiedä, mitä laittaa kasvamaan. Sekaan on hyvä sujauttaa kasa etanarakeita, sillä kotilot pitävät tiheässä ja varjoisassa makuupaikassaan. Kuten myös tietysti kuunliljan piiloissa myös.

Toisaalla tätä penkkiä kukkii tuoksuvia kasveja. Harjaneilikka ja pioni.

Harjaneilikat olen yrittänyt pitää valkoisina tässä penkissä, kun vieressä on keltaista ja punaista muissa kasveissa. Kesäesikko kukkii nyt, kuvan oikeassa yläkulmassa. Kesäesikon vieressä näkyy keltavaleunikko, joka ahkerasta valvomisesta huolimatta lähes ehti taas siementää. Keltavaleunikkoa on minulla jo liikaa ja joka vuosi sitä kuritan ja annan halukkaille. Vasemmassa alakulmassa on myös neilikkaa ja näkyy hieman valkoista kurjenpolvea.

Tämän pioni ei ole ihan niin pahan näköinen sateista huolimatta, miltä se jo uhkasi näyttää. Sen seurana kurottelee hujoppiakileijat.

Hyvästelen tässä samalla kesälomani, mutta en kesää. Näytän samalla kuvan kirpputorilta ostetusta aurinkotuolista, joka vaeltelee auringon mukana pitkin puutarhaa. Jos ei kohta kunnolla lämpene, menen tuohon makaamaan makuupussissa naama kohti solariumlamppua, jotta saa pienen hien pintaan.

On meillä oikeasti parina päivänä tänä kesänä ollut melkein kuuma.