Omassa puutarhassa

Sateella kasvit lurpottavat ja lehtokotilot ilmestyvät.

Aloitin eilen lehtokotiloiden keräämisen sateen jäljiltä. Ei naurattanut yhtään. Vaikka niitä olen kerännyt vaikka kuinka paljon, oli tänään taas useita kiipeilijöitä liikkeellä ja varsinkin pienen sateen jälkeen.

Huomenna pakko ostaa rakeita, pari perennaa on ihan henkitoreissaan. Tässä vaiheessa en halua kuulla yhtään mitään luonnon monimuotoisuudesta, jossa myös lehtokotiloille tulee luonnostaan vihollisia. (Minä olen se vihollinen, silti ne voittavat 100-0)

Nyt menin näillä eväillä, koska en jaksanut lähteä kauppaan hyvässä puutarhavaiheessa.  Maitotölkeissä on hyvä korkki. Eilen keräilin ensin pieneen lasipurkkiin, mutta se oli täynnä koko ajan. Ämpärin kantaminen oli hankalaa.

Aloitin tänään puutarhatyöt kymmeneltä aamulla. Viileähköä ja sadetta oli luvattu, joten ajattelin tehdä töitä sen aikaa, kun ehdin ennen sadetta. Tunnin jälkeen oli pakko vaihtaa vaatteet hameeseen ja hihattomaan paitaan. Aurinko paistoi ja mittari kipusi 22 asteeseen. Oli alkanut ärsyttää, kun ruohonleikkuun jäljiltä ei jää siistiä jälkeä esim. tuohon kohopenkin viereen. Kanttailin sitä ennen myös puiden ja pensaiden alusia. Kuorin maata pois jonkin verran ja nyt täytyy sitten testailla ruohonleikkurilla tuon raidan toimivuutta.

Kävin välillä tarkastamassa avautumassa olevan kiinanpionin nuppua. Se ei vielä avautunut kokonaan, mutta tuoksu jo tuntui. Keskusta on tässä eri värinen. Tämän nimeä minulla ei ole, kälyn puutarhasta elvytetty ja saatu jakotaimi. Sade tuli vihdoin ja silloin otin pari kuvaa. Kiinanpionin nuppu jo näin auki.

Samaan aikaan tarhapionit vielä kukassa. Yleensä näiden välillä on kukinnassa tauko. Ihan etualalla laventeli (ostettu kamalan näköisenä alesta viime syksynä). Laventeli selvisi hyvin hengissä talven ja kohta kukkii. Sen takana tummempi komeamaksaruoho (mahdollisesti Purple Emperor), joka sointuu nyt tuohon pioniin oikein hyvin.

Toisaalla jo ihan kukinta lopussa.

Minun piti siirtyä sisälle sateen alettua. Kävinkin sisällä, mutta oli juuri keksinyt uuden sijoituspaikan syreeninalulle. Tämä alku on löytynyt pihan ryteiköstä: kuivasta kaiken keskeltä. Sen siirsin jo kerran, mutta liian varjoon. Nyt siirsin sen vähän valoisempaan kohtaan (vaikka valo ei vielä yletä parhaimmalla tavalla).  Oli pakko tehdä homma tänään. Puoliso on pois kotoa. Tein siirron salassa. Tai siis siirtoahan ei tarvitse peitellä, vaan kukkapenkin (omenapuupenkki) laajennusta. Kuvat otettu ikkunasta.

Ennen:

Jälkeen:

Eihän tuota kukaan huomaa? Luulen, että jossain vaiheessa joudun tuolta siirtämään taas tarhakalliokieloa ja saniaista, mutta se on sitten sen ajan murhe. Piti hieman korottaa tuota penkkiä muutaman kottikärryllisen verran. Tuossa on hieman kaltevuuksia ja enkä ottanut nyt riskiä kaivaa syreeniä suoraan savimaahan.

Jos joku kerta kuulitte rääkäisyn: "EIIIiiiih". Se oli siis puolisoni vastaus, jonka mielestä tähän pihaan ei tarvitse tulla enää yhtään uutta istutusaluetta. Varsinkaan paikalle, johon auto saatetaan joskus ajaa. Nyt menossa molemmin puolin pieni väsytystaistelu. Pitää tässä välissä tehdä näitä väliprojekteja, jotka eivät tosiaan ole minkään liikkumisvälineen tiellä.

Jonnekin siirrän kohta tämän juhannusruusun pienen taimen. Tämäkin on minut voittanut. Koitin monta vuotta saada juhannusruusua tästä pihasta tapettua. En onnistunut. Nyt vain tälle pitäisi löytää paikka, jossa se ei enää pääse leviämään holtittomasti. Eikä ole yhdenkään ajoneuvon tiellä.