Kesäinen syyskuu

Ihanan lämmin ja aurinkoinen syyskuun alku. Ihan tekisi mieli uimaan mennä. Lähirannalle, ilman saunaa. Hyvin kummallista. Kääntöpuolena on se, että viime vuonna tähän aikaan sain jo hyviä suppilovahverosaaliita myös rinnemaastosta. Nyt alut meinaavat kuivettua veden puutteessa ihan alkuunsa. Näppäränä kävin sitten vähän kastelemassa kastelukannulla niitä ihan lähellä olevia alkuja.

Tuntui todella Pöhköltä.

Onneksi kukaan koiranulkoiluttaja ei ollut juuri silloin viereisellä polulla.

Unikot kylvin ihan liian myöhään. Mutta vasta äsken tajusin, että mistä pioniunikko on voinut saada nimensä. Aniliinin punaiset unikot nupussa ovat tässä

Ja eilen kävi ihan sekunnin mittainen ajatus, että pioni on uudestaan nupulla, kun näin tämän ihan pionin vieressä. Muistin sitten toki punaistenkin unikkojen siemeniä heitelleeni minne sattuu. Näköjään jo unohdin, että minne.

Syyskuu ei ole ihan tavanomaisin unikkokuukausi, mutta ihan mukavaa vaihtelua. Ei sitä nyt aina tarvitse mitään syysalkuisia ihastella syyskuussa. Sentään ei ole tulppaaneja kukassa. Sen sijaan ekat syyssahramit yllättivät. En tiennytkään, että olin niitä vähän vahingossa viime vuonna siirrellyt. Luulin siirtäväni krookuksia.

Sellaista oikein suunnittelematonta puutarhurointia. Josta en voi sanoa olevani ylpeä.

Takapihan tilanne on tänä vuonna ollut selkeästi vaiheessa, välivaiheessa. Ei juuri tule nautittua edes kahveja pihalla. Tänä vuonna ei edes voi säätä syyttää.

Tuolit ja pöytä ovat aina johonkin suuntaa kallellaan. Pöytä alkaa olla pieni meidän porukalle jne. Toi harmaa risukasa, jota puuksikin nimitetään, tulee luultavasti tiensä päähän tässä lähikuukausina ja sen tilalle olisi suunnitelmissa terassin tynkää, jonne tuolit ja pöytä siirtyisivät tai uudiskappaleet siirtyisivät. Terassin ympärille tulee sitten paljon hyvää istutusaluetta, että terassi saa jossain vaiheessa olla pieni salainen viidakkosopukka. Tai sitten jotain muuta. Puu kärsii joka vuosi ötököistä, jotka sen kaluavat lehdettömiksi. Puu on liian korkea jo tuholaistorjunta ruiskutuksille. Ikävä tulee, mutta onneksi on mielessä jo jotain tilalle.

Ja ihme syksy. Säätkö sen tekee, mutta en ole ostanut yhtään kevätkukkasipulipussia. Siis yhtään. Taidan mennä mittamaan kuumeeni.