Jäähyväisiä kasveille

Syyskuu on ollut tänä vuonna todella nautittava. Nyt kuitenkin on niin syksy, ettei tuolla ulkona enää kauan ole kesäistä. En saanut tämän vuotisia ainoita pelargoneja kukkaan ollenkaan. Tosin en varmaan heitä hoivannutkaan parhaalla mahdollisella tavalla. Säilyttää en voi, kun tuoksu on jo lehdissä ihan hyttysmyrkkyinen. Siksi ovat saaneet olla terassilla vartiossa, ettei hyttysiä eksy sisälle. Hyttysiä oli kyllä muutenkin niin vähän, että en tiedä, oliko tuosta apua. Kompostori odottaa.

Kalliokielo muuttuu keltaisemmaksi päivä päivältä.

Puihin alkaa tulla väriä.

Aamut alkavat olla kosteita ja sumuisia. Lähirannalla on vielä porukkaa uimassa myös aamusumussa.

Tomaattien kohtalo pitäisi päättää. Uskaltaako enää antaa kasvaa ulkona vai tuodako kaikki raakileet sisälle jälkikypsymään. Kunnolla ne eivät enää ulkona ole kypsyneet, mutta ovat kuitenkin heikosti tai melko hyvin punertuneet, riippuen päivistä.

Vähän haikeaa tänään, kun erehdyin katsomaan kesäkuvia. Ovat ihania, ne kesäkuvat, mutta tuli ihan pikkuisen jo ikävä kesää. Onneksi syksy tarkoittaa myös kevätkukkien sipulipusseja ja sieniä metsästä.