Kukassa

Vielä kukkii. Meidän pihalla kyllä kukkivia kohtia pitää osata etsiä. Muistilistalle siis itselle, että voisi olla ihan kiva lisätä myös syyskukkijoita.

Syyssahramit ovat yhdessä penkissä melkein kukkineet, toisessa aloittelevat. Ovat pihalla olleet jo aiemmin ja vahingossa joku syksy niitä näköjään siirsin myös penkkiin, jossa nyt kukkivat. Lisää voisi ihan hyvin hankkia. Eri kukkapenkeissä on eri määrä kotiloita, joten jotkut kukat eivät vain ehjää päivää näe.

Meksikonhanhikki on ollut pitkään kukassa. En tiennyt, että näistä tulee näin aniliinipunaisia tai pinkkejä tai mitä noi nyt ovatkin. Olen aiemmin nähnyt vähän toisenvärisiä. Kukat ovat pienet, joten minulla on ollut suuria ongelmia tarkentaa niihin tuulisella säällä tavallisella pokkarikameralla. Jostain syystä paikalle eksynyt kehäkukka auttoi tässä tarkentamisongelmassa. Eli se, mitä yrittää tarkentaa, ei tarkennu, vaan se viereinen. Yritin kai tässä tarkentaa kehäkukkaan.

Uusintakierroksella on keväällä ostettu jalokurjenpolvi max Frey. Joka aloitti kukintansa kesäkuussa, piti huilaustauon ja kukkii nyt.

Viereinen ohotanmaruna, joka näytti kesällä kivalta ja ryhdikkäältä on nyt pitkin pituuttaan ja näyttää vain ihan räjähteneeltä ja kaikkensa antaneelta.

Kuvaa tästä röhnötyksestä ei nyt ole kuin salaisissa arkistoissani.

Vihdoin tartuin myös lapioon ja sain vähän siirreltyä sitä ja tätä. Ja istutettua osan aleostoksistani. Miten teillä muilla näyttää aina piha hommien jälkeen tosi siisiltä, kun minulla vain kaikki paikat räjähtävät tehdessä?

Lopputulos tuskin vieläkään tulee olemaan täysin tyydyttävä, mutta olen aivan hurmaantunut vanhoihin syysleimulajikkeisiin tämän riehumiseni seurauksena. Aikaisemmin ostin samaan aikaan uusia ja vanhoja syysleimuja. Viime kuukauden Kotipuutarhassa oli vanhoista leimuista juttua ja tein pientä vertailua itsekin. Uudet syysleimut vain menevät helposti ihan röntyisen näköiseksi vanhetessaan. Mutta tämä vanha lajike (ei hajuakaan nimestä) on aina vain ihan kaunis, vaikka jossain vaiheessa näytti kukinta hiipuvan. Kukinta alkoikin vaan voimistua kuitenkin. Ja siirrosta huolimatta, siirsin siis vähän toiseen kohtaan kukkivana vanhat syysleimut, ne vain jatkavat kukkimista. En saanut niitä hengiltä. Vau! Haluan tällaisiä kasveja lisää, jotka kestävät minun käsittelyäni. Kuvassa maatiaislajike.

Oikeasti siinähän käy niin, että pihalla ei ole hengissä kuin ne, jotka kestävät siirtelyä miten sattuu tai muita äkkiarvaamattomia puuskia.

Muuten olen käynyt viime aikoina voimaantumassa metsä- ja sieniretkillä, joten päivitystahti on sen vuoksi vähän hitaampi.