Palloesikko on viisas. Se avaa varovaisesti yhden kukkansa ja toteaa, että ei kannata kasvaa. Eikä edes availla muita kukkia. Jäätävää ja turhan tuulista ja luntakin saattaa sataa.
Kävin ulkoiluttamassa uutta kameraani pihalla. Noin 10-15 minuuttia kesti, ja sormet olivat jäässä. Ihan kuin talvella. Kääntyvä näyttö avasi minulle uuden maailman. Kiitos ystävälle tästä, jonka kanssa kamera-asiaa juttelin. Hänen mielestään kääntyvä näyttö on kasvikuvissa ehdoton ja olikin ihan oikeassa. Ei tarvitse nyt kurata vaatteita tai olla naama kiinni maassa. Tai minun tapauksessani, olen välttänyt sellaista kuvaustyyliä, josta ylös könyäminen voisi olla kameralle tai itselleni kohtalokasta.
Kylmällä tuskin paljon tapahtuu kasvien kasvussa, mutta sentään maa kastuu ja uskon, että paikoin kasautunut lumikin ehkä antaa taas enemmän periksi. Ei sitä lunta enää paljon tontilla ole, mutta ne loput ovatkin sitten olleet aivan jäätä.
Jänisten jättämiä krookuksien tynkiä näkyy siellä täällä. Ehkä ne jänikset ovat nyt pari päivää hengailleet jossain paremmilla apajilla, sillä muutama krookus on saanut ihan rauhassa myös kuihtua. Kevätkurjenmiekat Purple ja Blue Hillit ovat vielä lumen painon jäljiltä jotenkin pystyssä, vaikka nuo Purplet ovatkin kookkautensa vuoksi hieman kallellaan kuin Pisan torni.
Lumikellot onneksi eivät kylmyyttä väistele, vaikka nekin ovat enemmän maata myöten kuin auringossa ja lämmössä.
Jouluruusutkin rytmittyvät eri tavoin. Kun vanhempi ja kukkaisempi jouluruusu alkaa muuttaa kukkiaan jo punertaviksi, on sivuilla vähän nuoremmat jouluruusut vasta saaneet valkoset kukkansa auki. Kun aurinko alkaa taas paistaa ja lämpö palaa, on taas kimalaisille syötävää.
Suosikkini punainen Douple Ellen on aloittamassa kukintaa. Se noukkuu väsyneen näköisenä kylmässä ja sateisessa ilmastossa, mutta tulee usein kukkimaan samaan aikaan vielä silloinkin, kun lähellä olevat esikot räjäyttävät kukkansa esiin. Uusien jouluruusujen paikkoja olisi vielä.
Kaikki tämän postauksen kuvat ovat tänään otettuja, harjoittelua uudella kameralla. Jos olisi vähän enemmän lämpöä ja vähän vähemmän sadepisaroita, ottaisin kuvia varmasti vieläkin. Rajauksia pitää tehdä välillä kuvien oton jälkeen koneella, kuten ennenkin. Muutenhan ei juurikaan käsittele kuvia, jos olen saanut kameraan suhteellisen oikeita värejä toistavat säädöt asetettua. Laiskuus se on vain niin verissäni.