Toukokuulle hyvästit

Toukokuu oli tänäkin vuonna hyvä. Vaikka toukokuussa ei ollut yhtään hellepäivää. Vaikka meiltä puuttuivatkin jokavuotiset sukujuhlat.  Vaikka satoi järkyttävä kerros lunta silloin, kun lunta ei olisi enää todellakaan halunnut edes nähdä.

Tänäkään vuonna toukokuussa en ole ansioitunut ahkeruudella. Enkä uutterana puutarhurina.  Olen taas kerran opetellut, että se ei haittaa, vaikka hommat tekisi vähän myöhemmin. Ja sitä paitsi olen huomannut, että tekemättömömien töiden lista usein vain tuntuu pitkältä. Koti näyttää sotkuiselta joskus, mutta heti kun imuroi, epäjärjestys ei edes enää hermostuta minua. Tämänkään kukkapenkin taustalla kukkivat voikukat (ojassa) eivät saaneet minua tarttumaan ruohonleikkuriin, sillä yli 10 tuntia päivässä puuhailua saa kyllä riittää yhdelle päivälle.

Tässä penkissä kasvaa Paul Scherer tulppaania, joka on tummuudessaan lähes samaa kuin Queen of Night, mutta silti näissä on tiettyä väri ja muoto eroa.

Saattaisi olla jopa niin, että tähän penkkiin voisi Queen of Night jopa sopia paremmin tuon purppurakeijunkukkien lehtien väriin.

Puutarhassa on nyt kaunis vaihe, kun kukat kukkivat myös yläilmoissa. Jäin illalla katsomaan yhtä hurjan kiireistä kimalaista, joka pörräsi kukissa sellaisella hätäisyydellä, että ihan hengästytti. Minä en tee mitään yhtä nopeasti. (paitsi syön jäätelöä.) En oikein edes ehtinyt siirtää kameraa kimalaisen mukana, joten kuvakin tarkentui miten sattuu. Kuvassa omenapuu Huvituksen kukka.

Huvituksen alla kukkii tällä hetkellä tulppaaneja, narsisseja ja vielä hetken valkoisia kirjopikarililjoja. Siellä kukkii vielä myös helmililjoja, valkoisia koiranhampaita sekä lemmikkien kukinta on juuri alkanut.

Valkoisen koiranhampaan, sinisen helmilijan ja lemmikin yhdistelmää ihailen, kun ohi kävelen. Yhdistelmästä tulee oikein isänmaallinen olo. Ainakin Sirkulla Kukkia ja Haaveita - blogissa on Suomi100 penkki, jossa on valkoisia ja sinisiä kukkia. Minä en ole pystynyt tekemään kuin pikkuisen lammikon sinivalkoista yhdistelmää.

Ostin syksyllä jopa 25kpl Holland Beauty tulppaaneja. Ne näyttivät kuvassa ihan hyviltä, mutta googlailun jälkeen olin todella epävarma, että miltä ne oikeasti näyttävät. Istutin ne sitten  omanpuun lähelle, sillä  maa on myös osin niin savista, että siellä on monet tulppaanit jääneet kertakukkijoiksi (paitsi punaiset Apeldoornit), joten sinne ne menivät. Exotic Emperoria on myös omenapuun alla, samoin kahta eri narsissia, joilla kummallakaan ei ole nimeä. Tässä kuvassa toinen narsissilajike, joiden nimeä en tiedä. Olivat tällä pihalla ja pelastin ne liian varjosta. Näihin käy illalla aina valaiseva vastavalo.

Tuo Holland Beauty on väriltään jotain vaikeasti kuvailtavaa. Melkein vaaleanpunainen.

Mutta ei kuitenkaan. Tässä alhaalla kyseinen tulppaani kirkkaassa päivänvalossa.

Mukana on ehkä jotain marjapuuromaista väriä.

Osa pihan kirjopikarililjoista  on kukintansa kukkinut. Koska täällä on niin paljon erilaisia paikkoja, jatkuu kirjopikarililjojen kukinta varjoisemmissa paikoissa vielä. Näiden vierellä on uudet narsissit "Green Eyes" alkaneet myös avautua.

Näiden vieressä olisi vielä paljon tilaa uusille istutuksille. Minulla on paljon multatilaa nyt vapaana, ja olen harvinaisen vähän ostanut mitään uusia kasveja. Pian alkaa olla tiedossa myös aukkopaikat, joten tietää vähän, mitä kasveja pitää saada ja mihin. (Tähän väliin iloinen ylläri, peruukkipensaani on elossa.)

Ruoho on saanut kasvaa iloisesti tämänkin päivän. Ehkä huomenna ehdin siihenkin puuhaan. Tämä kukkien määrä kuitenkin vie huomion aika lailla kasveihin. Tiedän kuitenkin, että jos en saa pariin päivään nurmea leikattua, alan hepuloida ja luulla, että maailma kaatuu päälle ja joka paikka on tekemättömiä töitä täynnä. Kun nurmikon saa leikattua, unohtuu melkein heti, että olin jo suunnitellut myös kanttaamistakin.

Uusia kukkapenkkejä ilmestyi sinne tänne viime vuonna. Tähän pieneen kerrokselliseen pätkään (en saa kuvaan näkyviin niitä kerroksia) istutin tulppaaneja. Istutin vähän joka kerrokseen vain matalia tulppuja. Ja nyt tajuan, että tässä olisi pitänyt olla hentovartisia ja pidempiä tulppaaneja. Koska tulppaanien elinkaari on lyhyt, niin tiedä, mitä tähän istutan ensi vuonna.

Onneksi tulppaanien kanssa saa olla päättämätön. Harvat tulppaanit jaksavat kukkia aina vaan uudestaan, joten aina voi uudistaa tulppaani-istutuksia seuraavina vuosina. Silti minulla on jotkin pitkäikäiset tulppaanit nousseet useina vuosina putkeen. Nyt ihmettelin Sun Lovereiden vieressä melko samanlaisia kukkia, mutta lähes ilman kerroksia. Päättelin kuitenkin, että jotkin sipulit ovat osin taantuneet ja laskeneet kerroksia vähemmälle. Sun Lovereita ei viime vuonnakaan montaa näkynyt. En enää muista, milloin viimeisimmät niistä istutin.

Nyt tapahtuu puutarhassa paljon. Tulppaaniaika on parhaimmillaan ja ei tiedä aina mitä kuvaisi ja milloin. Tämä tulppaaniräjähdys on usein tapahtunut ainakin viikkoa aikaisemmin, joten tulppaaneja tulee riittämään paljon vielä kesäkuulle.

Illalla

Hommat ovat seisoneet. Mutta ilmat muuttuneet oikeaksi kevääksi. Ehkä huomenna selkää ei enää jomota ja pääsen taas hieman istuttamaan kasveja. On ihmeellistä ottaa puolivarjoisella tontilla kasvikuvia vielä yhdeksän maissa illalla ilman, että valo loppuu. Ihmeellistä. Alla kuvaa omenapuupenkistäni.

Tässä samaisessa penkissä on myös valkoisia kirjopikarililjoja. Muualla saa olla sekä tummia että vaaleita, mutta tässä pidän vain valkoisia, sillä tuntuvat tummien kanssa taantuvan. Tämä on sen verran savinen penkki osittain, että kirjopikarililjoille on varmasti tarpeeksi keväisin kosteutta. Taustalla kukkivat narsissit, jotka putkahtivat esiin, kun eräänä keväänä eräs nurkka sai enemmän aurinkoa. Silloin oli vanha autotalli purettu ja uusi vielä rakenteilla ja yhtääkkiä ennen ihan varjoisasta paikasta pukkasi narsisseja. Siirsin ne syksyllä uuteen paikkaan, eli tähän penkkiin. Ehkä siellä aiemminkin oli narsissien lehtiä ollut, mutta en ollut niitä tajunnut. Joskus vanha piha yllättää.

Olen yrittänyt tähän pihaan istuttaa jo useampaan kertaan joko kesä - tai kevätlumipisaraa. Tänään unikon lehtien katveessa pilkottikin jotain valkoista. Tyhmä paikka istuttaa, mutta olen kyllä superiloinen tästä. En tiedä, kumpaa raaskisi siirtää. Royal Wedding idänunikkoa vai lumipisaraa.

Tänään olen kuitenkin joutunut toteamaan ainakin magnolian ja erään Salix-puun sekä pari ruusua ja ehkä peruukkipensaan menetetyiksi. Osaa siirtelin tai istutin riskillä. Osa olisi vaatinut huolellisempaa istuttamista. Koska sosiaalinen media on tehokas, haluaisin tietää, että onko ykkös tai kakkosvyöhykkeellä jo muilla nousseet syysvuokot? Viime syksynä istutin niitä kai kolme. Toiveissa, että jos edes yksi olisi elossa tänä vuonnakin. Vielä en ole elonmerkkejä nähnyt.

Sen sijaan sinikämmen on yhä elossa ja kukkii täysillä. Valkotäpläimikkä pistää parastaan ja on jo selvästi korjannut kaiken talvella tuhoutuneen. Imikkä on siitä mukava kasvi, että se ei sulje kukkiaaan illalla, vaan kello 21 oli kimalainen imikän kukissa vielä pölytyshommissa, vaikka tontille ei enää aurinko paistanutkaan.

Keltainen koiranhammas on vihdoin avannut lähes kaikki kukkansa avoimiksi. Minulla on myös valkoinen koiranhammas. Se on varjoisammassa ja eikä vielä kuki. Taustalla kukkii vielä kuusen varjossa valkovuokkoja ja vieressä pari valkoista helmililjaa.

Näiden kanssa on ollut joskus aika ruuhkaisaa tulppaanitykitystä. Tänä vuonna tämän penkin tulppaaneista osa alkaa jo vihdoin taantua. Penkki on ollut ihmeen hyvä tulppaaneille ja siinä on useita tulppaanilajikkeita kukkinut useampia vuosia. Nyt tänä vuonna tämä penkki ei enää varmastikaan tule olemaan se kukkaisin. Jotain on kuitenkin jo auennut, vaikka ne illalla ovatkin taas uudestaan supussa.

Muutama narsissi Obdam kukkii kirsikkapuun juurella. Näillä taitaa olla liian ahdasta, koska osa tekee vain lehtiä. Täytyy muistaa tehdä asialle jotain kukinnan jälkeen.

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa minulla kukkii narsissi White Lion. Se on myös melko röyhelöinen. Tässä on kuitenkin häivähdys keltaista mukana, kun Obdamissa taas sävyt ovat paljon vaaleammat.

Hyasintit ja esikot alkavat olla hyvässä vauhdissa. Myös Persian Pearl-tulppaanit ovat kukassa. Näitä pikkutulppaaneja olen laittanut useampaan paikkaan, sillä niille en ole vielä löytänyt paikkaa, jossa ne eivät vähän kerrallaan taantuisi.

Samaan penkkiin on jostain syystä myös tullut itsekseen kevätesikoita. Viime vuonna nämä olivat aika pieniä, nyt ne alkavat jo kasvaa kokoa. Niistä voi kasvaessa tulla sen verran suuria, että johonkin nämä ehkä siirrän, vaikka toisaalta antavat hyvää vastaväriäkin tähän. (Valkovuokot kukkiva täällä myös kukkapenkeissä, mahdoton urakka olisi sitä välttää.)

Ikkunanäkymät ovat minulle tärkeitä, joten taidan osan kevätesikoista siirtää pieneen rinteen poikaseen, jonka näen keittiön ikkunasta. Siitä kitken nyt pois heinää ja voikukkaa. Siinä kohdassa kasvaa luonnostaan valkovuokkoa, olen siirtänyt siihen skilloja ja nyt siinä ovat jo lemmikit kukkimassa (niitä siirsin viime vuonna). Vielä kevätesikot sinne sekaan, niin on jotain mitä katsoa perunoiden kuormisen lomassa. (Luulen, että kun nuorin lapsi muuttaa pois kotoa vuosien päästä, en taida vähään aikaa laittaa ruokaa.)

Istutin syksyllä 7kpl helmililja Grape Icea. Nyt yksi kukkii ihan oikeasti. Tämä on parasta valokuvata varjossa, sillä auringossa tämä väritys ei tule kunnolla edes näkyviin. Pari muuta alkua näistä on, mutta saa nähdä saavatko kasvatettua kukkavarrenkin pitkäksi vai jääkö kukinto maan tasalle.

Jouluruusu Double Ellen on ihana jouluruusu, kun se jaksaa kukkia vielä silloinkin, kun vaaleat jouluruusut ovat jo kukkineet. Tämän seurana kukkii valkovuokkojen lisäksi esikoita. Tämä penkki on melko vähäravinteinen ja kuiva ja varjoisa kesällä. Siihen on onneksi taustalla oleva tummalehtinen syyskimikki Brunette on jo asettunut. Toisaalla puutarhaa on onneksi noussut viime vuoden uusi ostos tähkäkimikki Pink. Sen tummat lehdet erotin vasta äskettäin mullasta, kun rinnalla ei ole vielä kunnon aluskasvillisuutta.

Tämän tontin ensimmäinen nurmikonleikkuu taitaa odottaa huomenna. Se on vielä hetken sellaista säästeliästä tietyin paikoin, sillä nurmikolle (rikkaruohikolle) olen istuttanut keltavuokkoa, jossain kukkii vielä valkovuokot. Niiden päältä en raaski ajella.

Kone hyytyy kylmästä

Minun sisäinen puutarhakoneeni hyytyy, kun on ollut viileää. Vaikka oikeaan talveen verrattuna ei tämä nyt maailman kylmintä ole, mutta sisäinen koneeni on ajastettu toukokuuhun ja toukokuussa lumisade, rakeet, räntä ja koko päivän vesisade +4 asteessa tarkoittaa sisäisen puutarhakoneeni hyytymistä. Koneen käynnistymiseen ei millään meinaa riittää yksi pikkasen lämpimämpi päivä. Kone on saattanut toki hyytyä myös pikkasen liian vähäisistä yöunista ja vastaavista pikkujutuista.

Viime kesän kuivuus taisi olla hyasinteille oikein mallikas vuosi. Niitä on kukkimassa enemmän kuin yleensä, sellaisiakin, jotka luulin jo taantuneet. Samaa sanoi myös Between Rikkaruohoelämässä. Kuvan oikeassa alalaidassa on tarhakylmäkukat vähän enemmän nuokkumassa maata myöten kuin tavallisina keväinä, sillä lumikuorma oli täällä maanantain ja tiistain aikana tuhti ja painava. Esikot alkavat kukkia, mutta eivät vielä täysillä.

Tarhakylmäkukan takana kukkii hyasintti, joka on muistaakseeni jostain sekoituspussista joskus laitettu.

En muista yhtään, minä vuonna olen alakuvan sinisävyiset hyasintit istuttanut ja minä vuonna olen ne viimeeksi nähnyt. Nyt ne ovat lähes yhtä aikaa kukassa helmihyasinttien kanssa. Tämäkin lämpäre on tosin melko pieni. Olen silti saattanut joskus ajatella noiden sopivan yhteen, mutta en ole yhtään varma, että ovatko ne kukkineet monenakaan vuonna yhtäaikaa. Taustalla olevat purppurakeijunkukkien lehdet eivät välttämättä ole paras väri tähän lisäksi, mutta en taida lähteä siirtoja tekemään.

Muitakin hyasintteja on nousemassa. Tulppaaneissa on suurempia ja pienempiä nuppuja. Keltainen koiranhammas uskaltaa vähän raottaa nuppuaan, mutta ei ole vielä täysin kunnolla kukassa. Ehkä huomenna koiranhampaan ensmmäinen kukka avautuu kunnolla, ellei kylmyys hidasta kovasti kukan avautumista. Koiranhampaan takana pionin varret ovat jo kovasti kasvamassa.

Keltaiset narsissit ovat nyt avautumassa tai avautuneet ja niiden takana selvästi kauempana nurmikolla kukkii keltavuokot, joita olen sinne ripotellut. Tai siis joiden juuria olen maahan kaivanut tarkoituksella. Keltavuokon juuri ei saisi mennä kovin syvälle maahan. Jos keltavuokkoa siirtää, kannattaa siis jättää sitä valkoista juurta siihen mullan pintaan. Pidän tänä vuonna keltaisista narsisseista enemmän kuin viime vuonna tai sitä edeltävänä. Olen koko talven (ja syksyn ja kevään) kulkenut keltaisessa takissa ja se on tuntunut ihanalta. Luulin pitkään, että keltainen ei sovi minulle ollenkaan. Olin vain kokeillut väärän väristä keltaista.

Lampiprojekti ei ole edennyt ollenkaan, kun koneeni on ollut hyytynyt. Onneksi kone vielä käynnistyy jossain vaiheessa. Viileä sää on pidätellyt myös kasveja. Rusokirsikka jaksaa vielä kukkia, vaikka kukat olivatkin vielä alkuviikosta lumen alla.

Usein tässä vaiheessa on meillä aina kukkinut rusotuomipihlajat. Nyt ne pidättelevät vielä nuppujaan kiinni. Tarkkailen aina niiden nuppuja tässä vaiheessa, koska meillä on tähän aikaan perheen sisällä synttärit. Tänä vuonna synttärikukkapuuna olikin rusokirsikka. Siitä tiedän, että kevät on ainakin hitusen myöhässä. Ei myöskään ole vielä suurempia tulppaaneita kukassa, kuten usein on. Nupuillaan olevan rusotuomipihlajan lehtien väri on kuitenkin hurmaava. Varsinkin vastavaloon. Iltaisin näen sen värileiskun olohuoneesta ja olen tuijottanut niitä tänäkin keväänä varmasti tunteja. Jossain kohtaa näiden taustalla on vielä naapurin kukkiva vaahtera lähes keltaisen vihertävillä kukillaan.

Vaikka joskus viileät säät ärsyttävät minua kovasti, olen nyt ollut kovin iloinen vaahteroiden kukinnan pitkästä ajasta, sillä joskus vaahteroidenkin heleät värit ovat voineet muuttua jo parissa päivässä pelkkään tavalliseen vihreyteen.

Odotan kuitenkin hitusen enemmän lämpöä, jotta puutarhakoneeni alkaa taas hyrrätä.

Vuorokaudessa tapahtuu

Eilen vietin aika monta tuntia puutarhassa. Aloitin aamulla ja lopettelin siinä vaiheessa alkuiltaa, kun alaselkä ja lonkat kertoivat istumisen jälkeen, että: "Nyt jos vielä jatkat, seuraavalla kerralla et pääse tuolista ylös ilman apua."

Eilen kaivoin juurakon palasia pois savimaassa kasvavasta keltakurjenmiekasta. Ylimääräiset palaset lähtivät nopeasti maailmalle torissa ilmoittelun jälkeen. Koska savimaa oli niin helppoa kaivaa, niin monta vuotta puhuttu vesiaihe sai muodon.

Myös lapseni kaivoi tätä minun kanssani. En kuitenkaan tehnyt tästä supersyvää, joten lumpeet tässä tuskin tulevat talvehtimaan, sillä metrin syvyinen kuoppa tuntuisi kyllä liian haastavalta nyt.

Lammikko sijaitsee kasvimaan vieressä. Siihen tulee osa katolta tippuvasta vedestä maan sisällä kulkevan putken kautta (kunhan muovitan myös pikkupuron poistoputken alaisen pikkupläntin). Tämä sijaitsee melkein tämän pihan alimmalla tasolla. Mutta ei ihan. Alakuvasta saa vähän käsitystä tämän sijainnista. Kuvasta poiketen tuolien alla on tasainen tila, muuten pihalla on korkeuseroja.

Eilen jo vähän tarkastelin myynnissä olevia allasmuoveja. Ja reunojen suunnittelu ja tasaus olisi vielä tulossa (onneksi savesta saa muotoiltua vaikka mitä). Kiviä voisi sitten reunoille hommata jne. Mutta altaan täyttö sujuikin tänään sitten ihan itsekseen. Ensin tuli monta tuntia vettä ja sen jälkeen monta tuntia lunta. Joten nyt meidän pihalla on jättikokoinen mutalätäkkö. Oispa kiva ollut lapsena litsuttaa tuollaisessa kumppareissa. Nyt ei kiinnostaisi yhtään kylmässä ja mutaisessa lammikossa rypeminen. Vaan sellaisen kauniin pihalammen ihailu aurinkoisena kesäpäivänä.

Joskus hyvin ajoitettu on siis melkein valmis. Kuten näiden narsissien avautuminen.

No. Emme oikeasti jätä tuota ihan vain mutalammikoksi, vaan ne allasmuovit ja muut härpäkkeet (sekä kasvit) ovat varmasti tämän kesän juttuja. Lapsi haluaa tuonne myös suihkulähteen.

Nämä koiranhampaat kukkanuput pilkistävät kuten pionien punaiset varret.

Tänään meillä on ollut kaunista kuin talvella konsanaan, vaikka jostain aina pilkisti jotain vihreää. Ehdin kuvailla vähän kasveja. Osa kasveista on tiukasti vielä lumen alla.

Ehkä myös minun hanamini säilyy vielä, tuolla lumen alla tallella.

Isohelmililjat näyttävät nyt kovin ryhdikkäiltä, kun lumi ei ole painanut niitä kumoon.

Joskus vuorokaudessa tapahtuu paljon. Tänään aamulla vasta huomasin, että eilen melkein poltin nenäni. Tänään lapsi kaivoi lumilapion esiin

Tämän päivän kukkijat

Mysteerinen narsisissini ikkunan alla avautui. Eli en muista tähän laittaneeni narsisseja, mutta tässä kohtaa kasvoi narsisseja edellisen omistajan jäljiltä. Sitten tuli talvi tai oikeastaan kai kevättalvi, joka tappoi tässä kasvaneet narsissit. Kaikki skillat jäivät kyllä henkiin ja niiden seassa mahdollisesti oli tämä narsissi majaillut.

Tämä taas on kuva narsisseista, joita tässä on aiemmin ollut. Nyt ei ainakaan näytä ihan täsmälleen samalta, ehkä johtuu valotuksesta. Kuitenkin narsisseissa on myös se puoli, että osa niistä hieman vaihtaa väriä tai terävöittää värejään kukinnan edetessä. Jään siis ehkä epätietoisuuteen.

Tänään oli viileä tuuli, aurinkoinen ilma ja hyvä sää tehdä myös sellaisia hommia, joissa voisi lämpimällä säällä tulla liian kuuma. Hommien lomassa tarkkailin hieman kasveja. Ostin muutama vuosi sitten pienen magnolian. Suojasin sen huonosti, joten jänöt sitä verotti. Magnolia oli myös aika varjossa, eikä oikein ehtinyt kasvaakaan. Siirsin sen viime syksynä. Nyt oli juuripaakku vähän liian esillä ja se on nyt niin elottoman näköinen, että olen tainut menettää sen. Vähän harmittaa, mutta onneksi tämän kasvin osalta osasin menetystä odottaa, varsinkin tuon siirron takia. Myös tämä kevät on saattanut saada pari kasvia heittämään henkensä, kun maaliskuussa oli tosi lämmintä ja jotain kasvua jo alkoi tapahtumaan ja sitten tulikin huhtikuussa kylmiä ilmoja. Onneksi on kasveja, jotka ovat kertoneet olevansa hengissä. Ensimmäinen Persian Pearl pikkutulppaani kukkii ja tämä sai heti perään muutaman lajitoverinkin kukkimaan.

Tämän lähellä tarhakylmänkukka on pian myös kukkimassa. Pidän näiden karvaisista nupuista.

Myös ensimmäiset kirjopikarililjat ovat jo kukassa. Ja muuallakin näistä on jo näkyvissä lupaavia kukkavarsia ja jossain jopa nuppua. Osa on vain kovin lyhyen näköisiä. Taitaisi olla pienen tai suuren sateen paikka, että kasvit saisivat vähän vettä. Täällä on ollut kovin vähän sateita ja maa on aika kuivaa.

Kuivan savimaan kaivaminen näin keväällä on kuitenkin selkeästi helpompaa kuin kesäisen kovan savimaan tai hyvin märän savimaan. Se saattaa tarkoittaa sitä, että huomenna olisi hyvä sää hieman kaivaa maata.

Mukavaa äitienpäivää sitä huomenna viettäville ja hyvää sunnuntaita, jotka eivät huomenna äitienpäivää vietä.

Minun rusokirsikassani oli tänään jo yksi kukka auki, joten taidan huomenna viettää pientä kirsikankukkajuhlaa ihan omassa pihassani.

Kevättä ilmassa

Kevättä on ilmassa ja minun päässäni. Päässäni oikein surisee jo, vaikka tänään kovin surina kuuluikin maassa lojuvasta multapussista, jonne kimalainen oli jäänyt jumiin. Vapautin sen pörröisen olennon ja toivotin hyviä mesimatkoja. Onneksi tälläkin tontilla alkaa olla jäniksen ryökäläiden tuhoja jo vähemmän. Ehkä luonnosta alkaa löytyä parempia ruoka-apajia, mitä minun kukkapenkeistäni. Kuvassa lähes kaikki valkoinen maassa on valkovuokkoja. Kaikki ne ovat ihan itse löytäneet paikkansa, enkä kitke niitä. Muutama valkoinen saattaa olla styroxpala. Argh. Olen pyytänyt lastani keräämään ne kaikki, mutta meillä on ihan eri käsitys siitä, mitä se Kaikki-termi tarkoittaa. (Styrox-laattaan on tehty maalitaulu ja harjoiteltu pihalla hieman jousiammuntaa.)

Minua niin hykerryttää nyt kaikki ne kasvit, joita olen viime vuonna istuttanut. Kun tästä yläkuvasta katsoo tuota tuolin ja pöydän lähellä olevaa mullan väristä kukkapenkkiä, alkaa siellä pikkuhiljaa tapahtua muutakin kuin pupun papanoiden lisääntymistä.

Vihdoin kevätkurjenmiekat blue hill/ purple Hill - sekoituspussin kasveissa alkaa näkyä pientä avautumista.

Kun lähtee takaisin päin ja  lähestyy ensimmäisen kuvan etureunan kukkapenkkiä, voi kiitellä itseään. (Keinun jalat näkyvät tuolla ylhäällä.)

Sillä tajusin onneksi jo syksyllä, että tämä kivikkokohta voisi olla myös hyvä paikka esim. Georgelle. Siellä siis on näkyvissä pientä avautumista kevätkurjenmiekka Georgella. En edes muistanut, että olen ne tänne laittanut. Toiseen kohtaan tuohon viereen on avautumassa muutamia istutettuja vuokkoja anemone White Splendoureja. Muutehan tuolla penkissä on monia aarteita, mutta aika monia loppukesän kukkijoita. Ja osa toki on unohtunut talven aikana.

Joskus illalla ärsyttää huomata, että muka terävä kuva onkin suttuinen ja epätarkka, mutta vähäisemmällä valolla saa vielä epätarkempia kuvia. Joskus se kunnon kamera voisi olla ihan hyvä ostos.

Mutta mennään eteenpäin. Kerroin alussa, että kevättä on ilmassa ja minun päässäni. Nyt näytän muutaman kuvan, jossa kevät on päässäni. Alhaalla kuvassa on kohta, jossa kasvaa rusokirsikka ja sen alla ruusuherukka. Ruusuherukka parka on kärsinyt holtittomasta omistajastaan, joka on jättänyt pensaan usein suojaamatta ja lumisina talvina se on ollut pikku jänöjussien ruokalistalla. Tänä talvena holtiton ja unohtelevainen omistaja unohti sen suojata taaskin, mutta jostain syystä lumeton talvi sai jänöjussit riehumaan muualla talttahampaineen.

Kuvitelkaa tuo puu vaaleanpunaisin kukkasin ja alle ruusuherukka täynnä näitä kukkia, joita nyt löytyi tasan tämä yksi.

Olin aika kauan rusokirsikan juurella tuijottamassa puuta. Huomasin vasta myöhemmin, että naapurikin oli samaan aikaan pihalla. En tiedä, mitä naapuri ajattelin minun tekevän, jos näki, kun olin pitkään paikallani ja tuijotin puun oksia. En todellakaan meditoinut, vaan yritin katseella hakea mahdollisia kukkanuppujen alkuja. Ja löysinkin lopulta niitä. Vähän sama kuin syksyllä yrittää etsiä pudonneiden lehtien seasta suppilovahveroita. Ensin niitä ei ole yhtään, kunnes tajuaakin sienien tai nuppujen olevan vain ovelia piiloutujia. Nuppuja on siis tulossa. Ja jonain vuonna saatan nähdä samaan aikaan kukassa rusokirsikan sekä ruusuherukan. Ooh. Ja heti meni pää täyteen kevättä.

Pää villiintyi myös vallan, kun tajusin, että olin tietämättäni ostanut orvokkeja, jotka tuoksuvat. Nämä ovat amppelissa hyvin mukavasti nenän lähellä. Voi, kun saisin välitettyä teillekin sen tuoksun.

Näiden orvokkien lisäksi skillat ovat tuoneet ihanaa kesän tuoksua jo jonkin aikaa. Toki täytyy olla todella sopiva kohta ja tuuli, että sen pystyy haistamaan. Näiden skillojen seassa kasvaa nyt narsissi, jota en muista siihen laittaneeni. Silloin se kamala tappotalvi muutamia vuosia sitten, vei tästä paikasta kaikki vanhat narsissit, joita tässä kasvoi edellisen omistajan peruja. Ja nyt olen yrittänyt katsoa vanhoja kuvia, että oliko tässä yksinäinen narssissi viime vuonnakin. En ole itse tähän narsisseja laittanut. Tai mitään uutta pitkään aikaan, sillä tämä penkki olisi ylöskaivamisen kohdalla. Nyt sitten mietin, että voiko olla, että jokin pienen pieni sivusipuli on jäänyt maahan talteen ja vuosien saatossa kasvattanut itsensä taas valmiiksi kukkimaan. Odotan kovasti tämän avautumista. Niistä vanhoista narsisseista minulla on kuvia, koska niitä vielä löytyi muualta tontilta.

Koska olen alkupostauksen esitellyt teille lähinnä multaa, jänöjen papanoita ja melkein auki olevia kukkia, niin pakko myös kertoa, että meillä kukkiikin jotain. Tosin valkotäpläimikät ovat selvästi kärsineet talvesta. Onneksi osa on pystyssä ja niille on nyt tilaa levittäytyä niihin kohtiin, joihin talven aikana tuli aukko.

 Valkovuokot pistävät nyt parastaan. Tässä kohtaa täytyy olla nyt jotenkin erityisen lämmintä tai sitten lumeton talvi on muuttanut taas kerran tämän pihan lämpö- ja kosteusolosuhteita. Usein ensimmäisen kirjopikarililjan näin lähellä avautumista olen nähnyt ihan muualla tätä tonttia. Iloitsen nyt näistä.

En ole puutarhassa(kaan) se järjestelmällisin ihminen. Ja se näkyy, jos hommat ovat kesken. Jostain syystä puutarhassa tuntuu hommat olevan kesken huhtikuusta lokakuuhun. Vähintään. Ehkä juhlia varten voin laittaa kastelukannut nätistä ja lapiot riviin. Muuten järjestelyt hoitaa puolisoni. Joskus jopa minäkin korjaan tavarat omille paikoilleen. Mutta nyt se taas alkoi kunnolla, se puutarhapyöriminen. Eli se, että vähän aloittaa homma numero 1. Sitten pysähtyy tuumailemaan hommaa numero 2-10, jotka saattavat sijaita homman numero 1 lähellä. Tai sitten pihan toisessa päässä. Vähän suunnitelee hommaa numero 3, johon liittyy homma numero 6 ja sitten jatkaa hommaa numero 1 huomatakseen, että on ihan väärät vaatteet päällä puutarhahommiin. Joten on pakko jättää hommat kesken ennen kuin vaatteet ovat ihan likaiset. Joskus käy hyvin, että tulee vaihdettua puutarharönttökuteet päälle ja homma numero 1 tulee valmiiksi. Joskus, kuten tänään, niin ei käynyt.

Sääennuste näyttää nyt tälle viikolla mukavia puutarhasäitä, joten iltaisin myös puutarhapyörimisen yhteydessä jokin homma on mahdollisesti jopa valmistumassa.