tiistai 10. syyskuuta 2019

Ihan nopee homma

Tämän postauksen kuvat ovat otettu lähinnä tänään, sillä tehdessä ei aina ehdi.

Niin olen tykännyt kukkasipuleiden istuttamisesta, että ryhdyin siihen hommaan tänäkin vuonna ajoissa pikkusipuleiden, laukkojen ja narsissien osalta, jotka minulla jo oli kotona. Kun työn jakaa on, se on lopulta aika nopea homma, varsinkin vapaapäivän aikana. Yllättävän suuri muovikassi on täynnä pikkupusseja täynnä pikkusipuleita ja muutama vähän suurempi sipuli. Ja sitten tuumailemaan, että mihin mikäkin voisi sopia. (Pikkasen toki samalla pistin merkille asioita, kuten keltakurjenmiekan repsahtanutta ulkonäköä voisi siistiä.)


Tietysti on ihaninta aloittaa sellaisesta mustan mullan kohdasta, jossa ei tarvitse varoa mitään. Sipuleita maahan. Pieniä sipuleita pienien kasvien lähellä. Riipparaita sai alleen pieniä kasveja, kuten pikkuiset kuunliljat sekä pihaesikoita ja kääpiöpunaluppio Tannan ym. Sen alle upposi mm. krookuksia ja Persian Pearl-tulppaanien sipuleita. Piti vähän hengähtää ja tuumailla kukkimisajankohtia.


Suurempia kasveja vähän suurempien kasvien lähelle. Vaikka taustalla oleva saniainen ei olekaan vielä ukkolaukkojen aikaan noin suuri, on se ryhdikkäämpi ja heleämpi. Joten se sai etualalleen mm. ukkolaukka Purple Sensationeja. Silloin edessä siirrosta retkottavat syysleimut ovat vasta kasvun alussa ja ryhdikkäämpiä.


Äänikirja korville ja istutuslapio käteen. Sinne menee useampia sipuleita. Multaa on kiva kaivaa. Siinä samalla kuitenkin käy jotain. Mallailen isojen laukkojen (Gladiator) sipuleita, eikä niitä ehkä voikaan istuttaa siihen, mihin alun perin ajattelin. Jos suuret laukat nousevat, niiden suuret lehdet voivat peittää alleen sellaisia perennoja, jotka eivät niin varjoisasta pidä. Alan kävellä laukan sipuleiden kanssa ympäri pihaa. Mittelen penkkejä ja melkein lähden jo sisälle etsimään kuvia, että miltä penkit näyttävät toukokuussa ja kesäkuussa. Kun en enää muista. Tiedän vain, että sohvalle ei kannata nyt istahtaa, vaan toimiminen ulkomuistin varassa olisi parempi juttu. Pitää vain vähän raivata täydestä penkistä tilaa. Yllätyn vähän kuinka monta piilossa olevaa kasvia huomaankin.

Kuva otettu tänään, eli raivauksen jälkeen. Ihan kuin tuolla ei olisi ikinä mitään raivattu.
Katselen nykyisiä kasveja, haen ämpärin ja isomman lapion. Täytän kastelukannut. Ei kestä kauan, kun kiikutan ensimmäisen täyden rikkaruohoämpärin pois. Samalla silmä hakeutuu aiemmin kitkettyyn penkkiin, joka näyttääkin ihan mukavalta, kun se on kitketty. (Ja miksi en ostanut tuonne Mustilasta pari saniaista lisää?)


Kitken muitakin penkkejä. Metsämansikka on levinnyt vähän sinne ja tänne. Myös maahumalaa saa koko ajan olla repimässä pois, ettei se saa juuriaan kivien rakoon, joita pitkin se voi kiivetä myös ylöspäin. En suosittele maahumalan ja nurmikon sekoitusta. Siinä samalla löydän perennoja muiden takaa. Mallailen niille uusia paikkoja, joka tarkoittaa toisten perennojen siirtoa tai hävittämistä. Harmittaa vain, että moni kasvi on uudelleen istutuksen jälkeen vähän kumollaan. Ja näyttää ihan kamalan rumalta. Ensi vuonna on sitten taas toisin.


Jossain vaiheessa ymmärrän etsiä niitä suuria laukan sipuleita. En ole vielä niitä istuttanut, mutta  en muista, mihin ne oikein laskin. Onneksi ne löytyy penkin keskeltä askelkiven päältä pienen rikkaruohomytyn vierestä. Muistan taas sen, mitä minun piti tehdä. Laukat maahan ja huomaan, että aika monta sipulipussia on istuttamatta.


Seuraava paljas multamaa odottaa. Mutta eihän ihan vielä voikaan tuonne upottaa sipuleita, vaan olisi hyvä tehdä nyt suunnitellut perennasiirrot, jotta ei tarvitse jo kaivettuja sipuleita kaivaa taas pois. Lapio käteen siis. Ikivihreitä jouluruusuja voi laittaa tummalehtisten kasvien kaveriksi. Pääsevät esille penkistä, jossa eivät kukkineet. Välillä toki teen ruokaa, syön, seurustelen lapsen kanssa. Kuulokkeet lataantuvat silloin. Jatkan hommia äänikirja seuranani, kun alan olla tietoisempi siitä, että minun piti istuttaa ne sipulit. Jotka ovat pusseissaan pitkin pihaa. Ja sadettakin on luvattu muutaman tunnin kuluttua.


Tämäkin jouluruusu on tehnyt kovasti lehtiä, vaikka ei ole kukkia tehnyt.


Pakko kuitenkin istuttaa aiemmin ostetut kasvit, onhan jo syyskuu. Äänikirja jatkaa, mutta puhelin on tippunut löysästä taskusta. Haen perheenjäsenen pihalle, joka soittaa puhelimeeni, jotta löydän luurini kasvien keskeltä (vihreät kuoret eivät helpottaneet löytämistä). Puhelin löytyy ja perheenjäsentä huvittaa. Jatkan taas hommia. Naapuri käy hakemassa kasvin, jonka hänelle jo lupasi keväällä. Sama naapuri tuo muutaman perennan siementaimen ja taas pyörin pihalla kuin väkkärä ja mietin, että minneköhän nämä mahtuikaan, kun piti olla aurinkoinen paikka. Sen paikan löytäminen puolivarjoisella pihalla on aina sellainen pieni haaste. Huomaan samalla kuitenkin, että joskus kannattaa ostaa sika säkissä. Ostin Mustilasta toiselta harrastajalta esikon, jonka väriä hän ei tiennyt. Ostin riskillä ja näköjään hyvä, sillä tämän väristä esikkoa minulla ei pitäisi ollakaan. Ihania nämä syksylläkin kukkimaan erehtyvät esikot. Ja löydän kuitenkin myös uusille kasveille paikan.


Pyörimisen jälkeen huomaan, että yhä osa sipuleista lojuu pitkin pihaa. Yhä. Nyt sitten pakko tehdä tämä loppuun, kun sadepisaroita jo tippuu päähän. Huppu päähän, pikku kumarrus ja pyllistys, ja paljaaseen selkään tippuu vesipisaroista. Ei tunnu kivalta märkä selkä.


Vesisade saa loppujen sipuleiden kaivamiseen sen oikean vauhdin. Eihän yhden pussin multaan upottamiseen mene oikeasti montaa minuuttia. Suuremmat narsissit vaativat vähän syvemmän kuopan, mutta pikkusipulit sujahtavat helposti multaan. Viimeisten sipuleiden istutus sujuu oikein nopeasti. Silti istutusprojekti kesti arviolta 6-10 tuntia, riippuu miten sen laskee. Moni penkki tosin näyttää ennen projektia joko väljemmältä tai vastaavasti olevan enemmän kasvitettu. Penkkeihin on ilmaantunut kraatereita, joihin ei tietysti ole puutarhassa ole valmiiksi multaa. Onneksi minulla on tulossa se toinen ja ehkä kolmaskin sipuleiden istutuspäivä, jota ennen ehkä se multakin on hommattu. Kuvassa näkyvät multapussit ovat havumultaa, joille on kohde jo olemassa.


Viime yönä heräsin kunnon ukkoseen, joka jyrisi kunnolla. Iltapäivällä ei tullut helle, mutta lämmin ja ehdin nähdä vielä perhosenkin. Hyvin säät vaihtelevat näin syyskuun alussa.

20 kommenttia:

  1. Heh, olipahan urakka! Ja juuri noin se menee. Täällä aloin istuttaa uusia taimia ja päädyin korjaamaan yhtä porrasta. Yksi työ poikii seuraavan.
    Römpsähtänyttä keltakurjenmiekkaa täälläkin on kaivettu, tänään ystävä kävi onneksi hakemassa siitä ison palan. Säästyy minun selkä, kun muuten olen kaivanut sen jakopaloja ojiin, niiden kaivuu on aika raskasta etenkin, kun heinä, ohdakkeet ja nokkoset ovat pitkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummasti urakat vain paisuu. Ja mieleen tulee koko ajan uutta projektia tai sen tynkää. Ei lopu hommat puutarhassa kovin nopeasti.

      Ei aina uskoisi, että uusien taimien istutuksesta on lyhyt matka portaiden korjaamiseen. Teoriassa asiat ovat kaukana toisistaan, mutta käytännössä eivät. Onneksi ystävä pelasti sinut rasitukselta.

      Poista
  2. Tutun kuuloista :D Täällä pitäisi vielä odotella ennen loppujen sipuleiden istuttamista (tulppaanit), on vielä niin kovin lämmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulppaanien istuttamisen aikana olisi hyvä, että ei enää innostuisi uusia siirtoja tekemään.

      Poista
  3. Olikin hengästyttävän puuhakas päivä sinulla! Joskus kuvittelee ehtivänsä/jaksavansa tehdä enemmän kuin kuvittelee. Äänikirja varmasti oivallinen seuralainen.Keväällä sinulla on sitten kukkaloisto pihallasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus hommia onkin enemmän, mitä luuli. Ja eihän kaikkea olisi tarvinnut tehdä, jos ei aikaa olisi ollut.

      Poista
  4. Luulin sinun seuraavan minua, oli niin tutun kuulloista puuhaa:) Minulla on vielä yksi Mustilan taimipäiviltäkin ostettu kasvi istuttamatta, kun siitä seuraa niin pitkä ketju, ettei enää ajatuskaan jaksa seurata. Mietin näin jälkikäteen, että kannattiko ostos lainkaan, kun ei sille ole valmista paikkaa ennen maansiirtohommia:D Minulla on vielä KAIKKI sipulit istuttamatta! Onnea vaan sinulle tehdystä urakasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että en ole ainoa, joka saa aikaa kulumaan pihahommissa myös niihin asioohin, joita ei tiennyt tekevänsä juuri silloin. Muistinkin juuri, että pari täyttä purkkia taitaa vielä tuolla olla, hups.

      Poista
  5. Kuulostaa niin tutulta!:D Nyt vain odottamaan keväistä kukkaloistoa. Minulla on vielä kaikki sipulit istuttamatta. Mukavaa viikonjatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi sipuleita ehtii istuttaa pitkän ajan. Minä kiirehdin nykyisin niiden pikkuisten sipuleiden kanssa. Tulput ehtii hyvin myöhemmin. En taida olla ainoa, joka jumppaa puutarhassa kaivaen kasveja.

      Poista
  6. Sinäpä olet ollut ahkera. Minä olen funtsinut, saisinko viikonloppuna inspiksen istuttaa kukkasipuleita. Kun on liika paljon istutettavaa niitä n helposti uupuu ajatukseen työn aloittamisesta. Pitäisi vaan laittaa hiljalleen. Silloin ja tällöin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnistuu istuttaminen onneksi vaikka pussi kerrallaan tai kukkapenkki kerrallaan. Pikku happihyppely tulee samalla. Tämä kasvien siirtely tekee hommasta paljon raskaamman.

      Tänä vuonna en tunge lisää sipuleita jokaiseen penkkiin. Sekin helpottaa vähän hommaa.

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Kyllä ne paisuu. Tai tulee mieleen asiat, jotka on ollutkin tarkoitus tehdä jossain vaiheessa.

      Poista
  8. Kerropa jollekin ei-puutarhaihmiselle käyttäneesi 6-10 tuntia kukkasipulien istuttamiseen, niin hän kuvittelee sinun istuttaneen vähintään kuution suursäkillisen niitä :D Näinhän se menee puutarhassa, että eteen tulee vähän sitä sun tätä, joka pitääkin tehdä siinä samalla ja alkuperäinen homma unohtuu tai vähintäänkin viivästyy. Täällä on ollut nyt hyvin tasaisesti sadetta ja harmaata. Toivottavasti viikonloppuna olisi selkeämpää, että pääsisin itsekin puutarhaan jatkamaan niitä keskeneräisiä projekteja (ja varmaan tulee vahingossa aloitettua uusiakin... :D). Mukavaa perjantaita ja tulevaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin luulin, että minulla menee hommaan maksimissaan tunti. Ei mennyt. Joku muu tosiaan voisi luulla, että meillä on keväällä Keukenhoff täällä. No, ei ihan ole.
      Toivottavasti pääset taas jatkamaan hommia. Kivaa viikonloppua!

      Poista
  9. Ahkeroinu oot kovasti, mie en vielä oo kukkasipuleita istuttanu. Ei vielä kaikkia oo hankittukaan. Tiälläkin rönsyillään noissa hommissa ja joku kohta on aina levällään. Sipulikukat onkin helepointa istuttoo multaan jossa ei kaikenlaisia kukkien juuria oo. Kaikki aikanaan valamistuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun olisi vaikea elää ilman rönsyilyä. Vielä on kasa sipuleita odottelemassa. Nyt sää muuttui sen verran viileäksi, että minunkin puutarhainto voi alkaa pian olla ohi.

      Poista
  10. Kuulosti niin tyypilliseltä, kännykän haeskeluineen kaikkineen. Mietin joskus, että toivottavasti joku naapuri ei katsele, kun pyörin ympyröitä ja edestakas tekemässä sitä, tätä ja tuota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun olisi vaikea joskus etukäteen tietää, mitä kaikkea tulee kulloinkin puutarhassa tehtyä, sillä näillä hommilla on joskus kummallisia domino-efekti-vaikutuksia.

      Poista