keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Syyskuu

Syyskuu on mennyt vähän kaikissa muissa jutuissa kuin blogimaailmassa tai puutarhassa. Tänä vuonna otan syyskuun vastaan kyllä selvästi haikeissa tunnelmissa. Kesää on ollut vaikea hyvästellä. Tylsää on, kun mietin enemmän sitä ehtiikö nuput avautua kuin sitä, että yksi kukka sentään kukkii. Enkä kuitenkaan tee mitään.


Toissayö oli kuitenkin selkeä varoitus, että olisi hyvä tämänkin kotipuutarhurin toimia, jos ei halua hallan vievän kasveja. Meillä ei mikään kasvi vielä paleltunut, mutta kylmä oli. Nostin pari kasvia sisään. Kasvit on päällisin puolin tutkittu, mutta en uskalla tonkia multia, jotta kypsyvät paprikat ja chilit eivät suutu. En ole vielä nähnyt painajaisia siitä, että lehtokotiloarmeija kuoriutuu mullasta yön aikana ja vyöryy joka paikkaan kotia. Ehkä se ajatus ei tule uniin, kun mietin sitä päivisin, että montakohan kotiloa on noihinkin ruukkuihin ehtinyt munia.

Sillä meillä on kotiloita. Voi jestas. Nyt harmittaa, että en ole raaskinut raahata kaupasta sitä satasen säkkiä kotilontapporakeita. Ehkä se on vielä tehtävä, jos se edes himpun auttaisi nyt syksyllä ja kevättä varten. On nimittäin reikäisiä ja ruttuisia ja kurjan näköisiä kasveja.  Jotta en aiheuttaisi muille painajaisia, on alla olevan kuunliljan lehti vain vähän nakerrettu. En halunnut niitä kurjia ilmestyksiä edes kuvata.


Syyshohdekukka Rubinzwerg näköjään kukkii myös punaisemmassa että vähän keltaisemmassa asussa. Ellei ole taimissa sattunut erehdystä.


Myös kärhö Jacmanii jaksaa, on päättänyt avata kaikki nuppunsa. On puutarhassa muitakin kasveja, mutta osa kasveista on myös niiden kotiloiden ruokalistalla. Jopa pihalla hitaasti etenevä jänis osaa tähän aikaan vuodesta syödä vain ruohoa. Se onkin ollut viime aikoina ainoa ruohonleikkuri. Jos vaikka huomenna saisi ruohon siistittyä.


Syyshortensia grandiflora paleltui tapille viime talvena. Se versoi silti ja teki myös kaksi kukkanuppua. On vielä niin matala, että mahtuisi mihin vain. Mahdollista tulevaa kasvua varten se saattaa kuitenkin saada esim. ensi keväänä siirron. Kunhan vain aivot tekisivät hyvän suunnittelutyön, että saisin ymmärrettyä sen järkevän paikan. Tänä vuonna en edes uskaltanut miettiä siirtoa, ettei kasvi heitä lopullisesti veiviään.


Syyskuussa on ollut sadetta ja aurinkoa. Viikonloppumatkan aikana sademittariin oli tullut 24 milliä vettä ja lehtokotilo oli päättänyt majoittua samaan sademittariin. Matkan aikana näimme tuplasateenkaareen muualla Suomea, joka ei kuitenkaan mahtunut yhteen kuvaan. Kuvissa on siis oikea puoli ja vasen puoli.


 
Näky oli sen verran komea, ilma erikoinen. Sen verran erikoinen, että ketään ei haitannut pysähtyä kuvaamaan tuota luonnonilmiötä.

16 kommenttia:

  1. Ihmeellinen oranssi valo! Tuollaiset hetket ovat hienoja, maailma on hetken aikaa erilainen kuin yleensä.
    Voi hitsi teidän kotiloarmeijaa. Toivottavasti ne häviävät...
    Ihanan väriset auringon- ja syyshohdekukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taivas oli niin erikoisen värinen, että sama ilmiö ei heti toistu.
      Kotiloarmeija se on tosiaan. Tänä vuonna ollut myös etanoita, niiden määrä on paljon pienempi.
      Ehkä ensi vuonna on enemmän valoa pihalla (pari puuta lähtee) ja voisi ehkä useampia auringonkukkia ehtiä avautuakin.

      Poista
  2. Ihan mielettömän upea kuva sateenkaarista. Nuo etanat ovat kyllä inhottavia, toivottavasti eivät syö koko puutarhaasi. Yöt ovat selvästi viilentyneet ja kohta täytyy siirtää kukkaset sisälle suojaan, ennen kuin on myöhäistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sateenkaaret olivat hienot. Aina pitäisi olla aikaa ihailla harvinaisuuksia.
      Jännää aikaa tämä on aina hallan vaaran kanssa. Kuten keväisin.

      Poista
  3. Upeat kuvat sateenkaarista. Kotiloarmeijat on ärsyttäviä, omalla pihalla olen todennut tehokkaimmaksi kevätmyrkytyksen ferramolilla. Ovat keväällä nälkäisiä ja syövät ahkerasti myrkynkin, syksyllä ei kelpaa ihan niin hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotilot pääsevät meille myös metsästä, joten ei useinkaan saa koko vuotta olla vähäisimmillä vaurioilla.

      Sateenkaaret olivat kyllä hienot.

      Poista
  4. Ei syysmasennusta kun sinulla on vielä vaikka mitä kukkivaa ihanuutta! Kotiloita on tänä sadekesänä ollut kyllä enemmän. Kaipa niitä pitäisi ahkerasti alkaa poimimaan. Yöks. Mä aion satsata olutansoihin ensi keväänä kun se ferra on niin törkykallista. Syyshohdekukka on tosi nätti. Ja sateenkaari hyvin erikoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei ole elokuu ollut edes sateisempi kuin tavallisesti vesimäärien mukaan. Helle kyllä puuttui. Kotiloiden tuhot alkavat nyt olemaan aika isot.

      Syyskukkia olen istuttanut lisää. Varjoisa piha syksyllä alkaa olla haastava jo syyskukille.

      Poista
  5. Voi kotiloita, toivottavasti kokevat jonkinlaisen joukkotuhon. Meilläkin on ilmestynyt ensimmäistä kertaa reikiä kasvien lehtiin. Kotiloita en ole bongannut, mutta etanoita on ensimmäistä kertaa ihan joka paikassa, esim. ruukkujen alla. En tiedä onko tuhoista syyttäminen niitä vaiko perhosten tms. toukkia.
    Syyshortensia on kaunis!

    VastaaPoista
  6. Kyllä etanatkin ehtivät. Kostealla säällä etanat kiipeävät syömään kasveja.
    Syyshortensiat ovat ihania. Ihailen muiden pihoilla suuria syyshortensioita, kun oma on vielä tosi mini.

    VastaaPoista
  7. Samanlainen syysväsymys on täälläkin vaivannut. Mutta kukkienkatselu piristää mieltä, vaikka mitään ei oikein jaksaisi enää tehdäkään. Täällä ei onneksi vielä ole ollut hallaa, vaikka yöt ovatkin olleet kylmiä. Minulla on kaikki kasvit vielä ulkona...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt onneksi ehdin jo vähän tekemään jotain. Ehkä vielä teen tänä syksynäkin jotain. Tai sitten vain istutan sipulit teen muuta keväällä.

      Poista
  8. Aivan huikean hienot sateenkaarikuvat! Eipä niistä kotiloista pääse rakeillakaan eroon, kokemusta on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kolilot rakeillakaan häviä. Pitää kantaa pikkaisen kurissa.

      Poista