Pätkimistä

Pätkii kovasti. Siis nettiyhteys. Asiaan tulee toivottavasti taas muutosta, mutta tuo yhteys selkeästi on hidastanut bloggaamista.

Koko viikonlopun oli harmaata ja viileää. Istuttelin sipuleita. Teen usein sekoituksia, joissa kippaan pari-kolme pussillista sipuleita sekaisin. Heitän ne perennapenkkiin, jotta asettuvan luonnollisemman oloisesti. Sen jälkeen yritän laskea, että upotan multiin yhtä monta kuin olen sinne penkkiin heittänyt. Ja unohdan tietenkin jossain vaiheessa laskea sipuleita. Joskus saan upotettua kaikki sipulit. Usein tarvitsen vielä seuraavana päivänä tarkistaa, että en löydä sipuleita jostain mistä sattuu.

Olen laiskistunut hieman muistiinpanojen tekemisessä. Joskus teen muistiinpanot kuvallisina. Multaisilla käsillä on niin surkea kirjoittaa. Musta-valkoisia yhdistelmiä tulee yhteen penkkiin.

Puutarhaan tuli viime viikolla (ehkä) ruska. Olen tästä vähän epävarma, sillä olen joitakin päiviä aina silloin tällöin ollut niin laput silmillä, että en ole oikein hahmottanut, missä vaiheessa rusokirsikka punertui. Ei hajuakaan, että punertuiko vähitellen vai kerralla. Nyt se kuitenkin erottuu.

Myös etupihan rusotuomipihlajat ovat syysvärissä. Pienesti tästä on myös haikea olo. Ruska on kaunista. Kovin kaunista ei ole lehdettömät puut ja pensaat. Tätä ajatellen olen alkanut miettiä erilaisia havuja. Niitä kyllä jo joitakin puutarhassa kasvaakin.

Viikonlopun sipuli-istutusten aikana myös jaon ja siirsin perennoja. Vähän mietin kauhulla, että miten ne tulevat pärjäämään. Kuitenkin eilisen päivän lämpöaalto yllätti niin positiivisesti, että ehkä uskon niiden kasvien vielä jaksavan vähän juurtua ennen talvea.

Samalla löysin myös jonkin kasvin juurakosta lappuja. Joten selvisi, että minulla kasvaa vierekkäin kahta erilaista syyshohdekukkaa. Lappu on nyt siellä pihalla, joten en enää muista , enkä kuvistakaan erota lajeja toisistaan.