tiistai 4. kesäkuuta 2013

Tomaattiprojekti

Projekti: istuta tomaatit osottautui tänä keväänä aika pitkää suunnittelua vaativaksi. Sain neljä taimea terasille istutettua kuitenkin viime kuussa (5 päivää sitten) ja ihan pian piti laittaa loput viljelylaatikkoon. Ihan pian oli onneksi aika suhteellinen käsite. Tänään oli tarkoitus vain nautiskella helteestä, mutta ei malttanut vain istua, joten aloitin projektini. Ihan helppoa sen luulisi olevan.

Piti kuitenkin kunnostaa multa. Kärrätä sitä.

Sitten tajusin, että ne prkln kotilot pitävät myös tomaateista, joten kokeilin sitten reunustaa viljelylaatikoita etanansulkumuovilla. Ei ole helppoa, rikkaruohojen päälle asetelle, ei. Ja laskin taimeni. Ei taida mahtua kaikki, joten ruukkuja kehiin.



Sitten tuli ne hyttyset. Ja piti huilata sen verran sisällä, että allergialääke tehoaa.

Sitten alkoi jo sylettää koko touhu.

Mutta kun alkuun oli päässyt, oli muka pakko jatkaa.

Viiime vuonna samaan aikaan oli myös hyttysiä ihan hyvät määrät. Silloin oli vain niin kylmä, että tuulitakkiin pukeutuminen oli ihan sään mukaista.

Tänään illalla kahdeksalta oli varjossa vielä noin 25 astetta. Mutta sellainen kuhina kävi silmissä ja korvissa ja niskassa, että samainen tuulitakki oli pian päällä, huppu päässä ja silti tikkauksia tuli. Ja tuli hiki ja yhä enemmän hyttysiä.

Saakohan Guinesin ennätystenkirjaan osallistua maailman parhaimpana hyttyshoukuttimina?

Kun on vielä toi taipumus anemiaan, niin en tajua, mitä iloa minusta niille on. Olen kuitenkin auttanut varmasti aika monta uutta hyttyspopulaatiota alkuun.

Ai, niin ne tomaatit. Siellä ovat ja pysyvät.



Ne ovat siis niitä tomaatintaimia ja pari basilikaa, jotka nyt ovat vihdoin ja viimein omilla paikoillaan. Ja toivottavasti pysyvät nämä helteet vielä hetken hengissä kasteluveden avulla. Huomiseksi luvattu +30 astetta. Viereisessä viljelylaatikossa on lähinnä yrttejä ja salaattia, mutta loppui tila kesken, joten yksi taimi päätyi myös yrttien seuraksi ja pari ruukkuihin jne. Ja silti olen antanut pari taimea pois.

Vielä pitäisi kitkeä kukkapenkit elämänlangoista, ettei kaikki vikatkin tulppaanit ja muut kaatuile, kitkeä ja laittaa kuntoon kasvimaat, perata mansikkapenkit. Kuvan tulppaanilla on kaverinaan elämänlanka, jos saatte selvää. Tulppaanin lehdet eivät siis ole muuttuneet. En ole paras esimerkki siitä, miten pihaa hoidetaan.



Joten saatan yrittää parantaa tapani ja huomisen helteelläkin minut saattaa löytää pihalta tai puutarhasta



tai sitten hyttysiä paossa lähimmästä järvestä.

4 kommenttia:

  1. Minusta tuntuu, että hyttyset syntyvät kaikki alkukesällä samaan aikaan ja sitten niitä on biljoona, loppukesällä niitä on jotenkin maltillisemmin, tai sitten kuvittelen vain. Onhan loppukesällä niiden pistoihinkin paremmin tottunut. Mietinkin pihalla kyykkiessä, että miksi kukaan ei ole keksinyt sellaista puseroa, jossa olisi panssariselkä, mistä hyttyset eivät pääse läpi? Kun paidanselkä on hikinen ja liimautuu ihoon, on selkä hyttysille houkuttelevin paikka ja sieltä ei niitä ylety edes läiskimään.
    Hienosti loppuun saatu projekti, onnittelut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä hyttyset vaan kertakaikkiaan tekevät minulle monet pihahommat vaikeaksi. Olen todella kateellinen niille, jotka eivät edes tunne pistosta.

      Toivon, että tämä helle vähän hillitsee uusien polvien syntymistä.

      Poista
  2. Tämähän näyttää kivalta blogilta, piipahdan toistekin.

    Mitä toi etanansulkumuovi on, auttaako kotiloita vastaan? Meillä on miljoona kotiloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tervetuloa, milloin vain.
      Oikea nimi taisi olla etanansulkumatto
      Kuva tässä postauksessa ihan siellä lopussa. http://vaaleanvihrea.blogspot.fi/2012/06/lahikuvia.html
      Ostin jo viime vuonna, toivottavasti teho ei ole muuttunut. Oli viime vuonna ihan uutuustuote. Pitäisi sisältää jotain kotiloille ikävää tuoksua? Tai jotain. Pitää nyt tarkkailla, että onko siitä apua. Vielä on ollut kovin vähän aikaa aktiivikäytössä.

      Poista