tiistai 2. lokakuuta 2012

Kiintymystä

Olen huomannut (ihmeekseni), että olen alkanut kiintyä joihinkin kasveihin. Ennenkin olen fanittanut pihan pioneja, mutta nyt mietin jopa verenpisaran talvettamisen kokeilua. Meillä vain on vähän niukasti tilaa. Tämä SarahBlue vain on ollut aika helppo alun kasvattamisen jälkeen.

 Myös pelastin/ostin yhden vikan pelargonin, jossa on kirjavat lehdet ja vaalenpunaiset kukat. Senkin pistokkaan ottoa ensi vuotta varten jo mietin. Saa nähdä jääkö miettimisen asteelle, vai yritänkö niitä talvettaa meillä vähän nihkeissä oloissa. Sisällä on ydintalvella ihan sopivia paikkoja, joissa ei siis ole liian lämmin, mutta sitten lämpötiloissa voi sisällä olla aika lailla vaihtelua. Kokeilu tosin ei maksa mitään. Ja parhaimmassa tapauksessa säästää jotain ensi vuonna.

Lokakuun tuli, ja sen kyllä huomaa pihalla. Tänään ilma oli illalla sateeton (!) ja lämmin(!), outoa. Syyskuussa meillä päin oli kai 8 täysin sateetonta päivää, joten tällainen ilta tuntuu ihan hassulta oikulta. Värit pihalla kyllä muistuttavat, että mikä vuodenaika on menossa.


Kalliokielo on tänä vuonna saatu ja maahan kaivettu. Sen juurelle laitettu muutamia muita juuria/sipuleita. Vieressä oleva keltakurjenmiekka alkaa jo repsahtamaan ja vaipumaan talvilevolle. Etualalle siirretty, puun varjosta, osa punaviinimarjapensasta, joka siirron yhteydessä jakautui kahdeksi, eikä kuollutkaan. Tuota puuraukkaa vaan joka vuosi vaivaa joku ötökkä, joka syö sen puun lehdet reikäiseksi. Se puu on kaunis, mutta ötökkäongelman ei toivoisi leviävän. Kun puuhun on vähän kiintynyt, sen hävittäminenkään ei olisi mukavaa.



Saa nähdä saanko nähdä tuon pihlajan juurelle istutettujen kasvien olevan keväällä elossa.. Sinne olen kuitenkin jotain jo laittanut.


Kuunliljat ovat kasveista se, joka ei vielä ainakaan ole ansainnut suurta kiintymystä. Tämäkin yksilö on vuoden ollut jossain, jos sille tulisi parempi paikka / jos jaksaisin kaivaa penkin sipulikukille ja kuunliljoille talon luomana varjopaikkaan. Jos jaksan ja jos haluan ja jos kotilot eivät syö noiden lehtiä kokonaan.

2 kommenttia:

  1. Kyllähän niihin kasveihin kiintyy aina toisinaan... sitten taas tulee kausia että tietyt kasvit suorastaan ärsyttävät ja ne tulee heitettyä menemään, kun ei jaksa katella niitä enää ;) Mutta semmosta se on tämä puutarhan laitto, joka vuosi vähän eri mietteet.
    Ja kiitos käynnistä blogissani. Nyt ois taas vajaat 100 tulppaania oottamassa istuttamista, niihin ei pääse kyllästymään. ;)

    VastaaPoista
  2. Ihana määrä tulppaaneita. Pihasi on varmasti aivan hurmaava keväällä ja kesällä tulppaaniloistossa. Toivottavasti tämä vetinen syksy meillä ei mädännytä suunnitelmiani oman pihan tulppaanimäärästä.

    VastaaPoista