Voihan sade

Meilläpäin on satanut ja satanut ja satanut. Heinäkuu rikkoi sade-ennätyksiä. Syyskuu vie toiseksi vetisimmän syyskuun tittelin 50 vuoteen ja piha on ihan litsläts-märkä. Takapihalla pitäisi yksi kohta kaivaa ensi kevättä varten. Koska maa on savinen, olisi se ollut toisaalta järkevää tehdä syksyllä. Mutta vesilätäköiden kaivaminen tuntuu vähän hölmöltä. Onneksi olen tehnyt takapihalle kohopenkkejä. Silti pelkään joidenkin kasvien heittävän henkensä tänä talvena. Meidän pihalla on niin kivasti lätäköitä, että sateella linnut tulevat pihalle kylpemään. Etsi lintu kuvasta. (etualan auton nokka kuuluu polkuautoon)

Vuodenajasta harhautunut lupiini kukkii tien vieressä, lähes ainoana tienvierustan kukkana.

Metsä, siis meidän lähimetsä, on taas putsattu kerran aarteista, sadekuurojen lomassa. Jotenkin pihatyöt eivät nappaa yhtään.. Ja se johtuu ihan tuosta savimaan liukkaudesta. Metsässäkin pysyy paremmin pystyssä.

Ehkä mieli muuttuu huomenna. Saan paketin postista ja sitten on kaikki sipulit saatu ja hommattu. Hyötykasviyhdistys toimi erittäin nopeasti, tilauksen tein perjantai-aamuna ja heti maanantaina sitä yritettiin jo jakaa laatikkoon (johon se ei kyllä mahtunut). Korpikankaalta kesti sen verran kauemmin, etten edes oikein ole varma, että mitäköhän tilailin. Huomenna se selviää. Onneksi lähiposti on lauantaisinkin auki.

Olenkohan ainoa, jolla on hyvät suunnitelmat netin tai kaupan hyllyjen ääressä ja sitten myöhemmin joutuu vähän enemmän miettimään, että mitäköhän sitä tuli suunniteltua.