Ensimmäisiä kertoja shoppailin mielialan piristykseksi kasveja viikonloppuna. Olin koulutuksessa työviikon päätteeksi ja ihan raatona myös kassien raahamisesta jne. Eksyin tosiaan ihan vahingossa kukkasipulien äärelle (en vielä tajunnut, että syyssipulit ovat jo kaupoissa) ja pari pussia sai mielen ja kropan jaksamaan loppuillan ja seuraavan päivän. Nyt tietenkin toivon, että etteivät mene pilalle säilyttämisestä sisällä, kunnes isken ne multaan. Ostin tuoksulaukkaa (Nectaroscordum siculum) ja vain yhden jättilaukan (alliun gigantheum)
Terassilla hehkuu pinkkiin ja lilaan vivahtavat sävyt.
Verenpisara Sarah Blue on sinisempi nuorena. Kukat tässä keijunmekon lehteä vasten.
Keijunmekon kukat ovat nuorena kauniin hillittyjä ja enemmän pinkkiin lilahtavia.
Ja vanhempana sitten tummempia, kun tuo muoto muuttuu.
Keijunmekkoa pitänee kasvattaa useammankin. Ihan pienen alun sain pidettyä hengissä ja nyt korkeus on pitkälle kahden metrin. Alkaa tukikepit jo loppua kesken ja pari narua voisi kai viritellä. Kahdesta pienestä alusta tuli ruukkuun täytettä yllättävän paljon. Keijunmekkoa ja verenpisaraa esittelin jo ennenkin, mutta nämä ovat selvästi loppukesän kukkijoista aika upeita ja kestäviä. Kohta tai nyt on kuitenkin jo syksy.
Olet onnistunut kasvattamaan Keijunmekon valtavaksi. Ihanan värisiä kukkia. Jatkuispa vielä lämpimät ilmat kauan.
VastaaPoistaHämmästyttää kovasti oma keijunmekko. Olen nähnyt nyt paljon pienempiä yksilöitä. Olisi pitänyt kirjoittaa ylös, mitä ihmettä sinne ruukkuun laitoin mullan lisäksi. Kanankakkaa varmaankin. Ja kesäheinäkuun kastelin joka viikko tai joka toinen viikko ravinneliuoksella. Nyt enää en ole lisäpotkua antanut, vain vettä.
Poista