Ensimmäinen tutustuminen tähän paikkaan tapahtui kyllä hieman ruuhkaiseen aikaan. Samaan aikaan koululaisten kevätlomaviikko (28.4.-6.5.12) + kuningattaren päivä (30.4.12) + vain 20% mahdollisuus sateeseen
Suomalaisista huvipuistoista poiketen, on tuolla valtavat kävelymatkat. Juomaa ja jonkinlainen kärry pienille on loistava yhdistelmä. Meidän energinen 4,5-v jaksoi kyllä matkat kävellä, juoksemista piti ruuhkassa vähän rajoittaa. Me ehdittiin paikasta nähdä ehkä puolet, vaikka porukka olikin jakautunut kahtia. Hurjimpiin ja vähemmän hurjiin. Kaikille jotain. Paikassa työskentelee varmasti myös useampia puutarhureita.
Matka parkkipaikalta portille oli jo jonkinlainen. Tässä olemme jo suhteellisen lähellä porttia.
Osassa puiston eri paikkoja ei ollut ns. laitteita, vaan lapsille kaikkea, mitä pystyy itse käydä kurkkimassa ja osallistumassa. Näimme myös tyypin, josta Tähkän Lauri on ehkä saanut hiusmalliinsa vaikutteita.
Prinsessa Ruususen linna oli kyllä romanttinen ja kaunis.
Ja Ruusunen sekä muu henkilökunta oli vielä unten mailla. Satavuotinen uni ei kai vielä ollut loppunut, kun puisto on vasta 60 vuotta vanha.
Näimme myös puiston suurta kokoa vasta kunnolla yläilmoista. Yllä oikealla oleva laite (puun takana) ei roiku ilmassa, vaikka siltä näyttääkin. Se meni korkeammalle kuin kuvassa ja sieltä näki paljon. Oli siis näköalapaikka, ei ollut hurjaa menoa.
Näimme suuren puistoalueen. Tuo pilkistävä linna oli 1001 yhden yön satujen linna. Ja tuossa välissä muutama muu asia puiden välissä.
Ja tuo alla oleva logo oli tehty tulppaaneista. Ihan pari sipulia oli istutettu.. Näytti olevan vähän kaiken värisiä, myös lähes mustia tulppaaneja.
Eri asetelmiin, eri puolille oli laitettu tulppaaneja.
Koska oranssi kuuluu kuningattaren päivään, oli kukissa tähän aikaa oranssia näkyvillä.
Laitteissa olisi ollut hauska itsekin pyöriä enemmän, mutta sattuneesta syystä jonot olivat ajoittain piiitkäät. Rauhallisempaa kyytiä saimme veneajelulla, jossa veneet kulkivat kiskoja pitkin ja näimme ihan läheltä suoraan vesilintujen pesiin ja pieniä suloisia poikasia niissä.
Radan varrella oli kaunista nähtävää yllin kyllin.
Paljon oli kuvia kamerassa, mutta osa jää ihan perhealbumiin.
Menemme taatusti tuonne vielä uudestaankin. Silloin:
- lähdemme matkaan kukonlaulun aikaan
- syömme autossa tukevasti
- ja olemme ennen aukioloaikaa portilla
- ja olemme ostaneet liput etukäteen
- olemme tarkistaneet, että paikalliset lapset istuvat taatusti koulunpenkillä
- Alankomaissa ei ole loma-aika eikä kansallinen vapaapäivä
- tarkistamme erikoisaikataulut ym netistä etukäteen
Perille päästyämme
- jakaudumme joukkueisiin lasten ikätason mukaan
- ja syöksymme kartta iskostettuna päähämme heti siihen hurjaan vuoristorataan, johon tällä kertaa olisi pitänyt jonottaa 80 minuuttia, pienemmän kanssa jonotamme johonkin vastaavaan
- ja jätämme viimeiseksi kohteiksi ne paikat, joissa voi olla jonottamatta kuten satumetsän tai lasten labyrintin ja tonttujen mökit ja kaiken ihan pliisun
- otamme yhä mukaamme kaikille varapaidat ja talouspaperia.
- tarkistamme, että käteistä on tai visalla on limittiä
- tarkistamme, että kamerassa on patterit sekä muistikortissa tilaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti