Kaikkea viikon varrelta

Kun kulkee tieltä kotiin ja lähellä etuovea on nykyisin näkymä takapihalle ihan mukava. Mustialan ruusu bloggaa hieman näkymää keinulle. Kukkia kuitenkin näkyy myös edessä. (Yksi suuri kuiva oksa on ruusussa odottanut leikkaamista aika kauan.)

Tämä on kaunis ja tänä vuonna ei ole ollut sateita tätä ruskistamassa. Kurittaa tätä vanhaa puskaa täytyy, muuten se täyttäisi pikku hiljaa koko kukkapenkin. 

Tämän kanssa samassa penkissä kukki aikaisemmin pioni Coral Sunset, nyt tässä kukkii Austin-ruusu Princess Alexandra of Kent. Se hieman vaihtaa kukkiessaan myös väriään. Alhaalla kuvassa vaalein kukka on kukkinut kaikkein pisimpään. Tuossa näkyvät kaikki 4 avautunutta kukkaa, yksi nuppu vielä on. Ja se on aika hienoa, sillä tämä lähti versomaan ihan nollista keväällä. Tämä sopii nyt hyvin tässä penkissä keijunkukkien (Carnival Marmelade) kukintojen väriin.

Kuten myös aiemmin esiteltyyn espanjankurjenpolveen Wargrave Pinkiin. Ruusu harmikseni ei ole oikein kasvanut korkeutta, niin ei tule ihan yhtä korkealle esiin, joka oli toiveissa. Ehkä jonain vuonna, jos ruusu pysyy yhä hengissä.

Samassa penkissä on hieman tuhdimipiakin värejä nyt, täytyy vain vähän rajailla tämän postauksen pituutta. 

Minulla on uusi Austin-ruusu. Yhä purkissa, kun pitäisi kaivaa ensin uusi penkki. Ja nyt maa on todella kuivaa ja savimaa on silloin liian työlästä kaivuuhommiin. Tämäkin on kuninkaalinen, sillä se on nimeltään William and Catherine. Nyt tsemppasin ja ostin valkoisen ruusun. Olen usein todella paljon värien perään, mutta valkoinen sopii niin moneen paikkaan ja olen usein valkoisista kukista tyytyväinen. Tämän nuput tosin ovat vivahtavat shamppanjaan ja hieman oranssiin. Valkoisista kukista kiinnostuneiden kannttaakin lukea Riina Hifumin Valkoisten kukkien lumo-kirja. 

Tämän ruusun paikka siis on vielä pelkästään mielikuvituksessani. Kukkii meillä muutakin. Viimeisiä pioneja on kukassa. Tämä pioni Lavender Bouquet-pioni näyttää nyt lähes valkoiselta. En ollut kotona sen avautumisen jälkeen parina päivänä, joten en ole varma, oliko tämä haalean vaaleanpunainen juuri avautuessaan. Tämä on siis arpajaisvoitto, jonka tyttäreni voitti jo useita vuosia sitten pioniseuran arpajaisissa. Yhä en löydä tuolla hakusanalla juuri netin syövereistä mitään. Mutta sillä nimellä se annettiin. 

Samassa penkissä ovat auenneet seuraavat liljat varjo ja marhanliljojen lisäksi. Lollypopit kukkivat kaksivärisinä. Taustalla olevan nimettömän. pionin sivunupun kanssa samoissa värisävyissä. Tätä penkkiä mylläsin viime lokakuussa. Joiltain osin kasvu on ollut tänä vuonna nihkeämpää, mutta onhan kasvien juurakoita kovasti ronkittukin viime lokakuussa, kun kaikki kasvit kaivoin ylös. Luulin silti, että kasvu on nihkeämpää tässä penkissä tänä kesänä. 

Viimeisiä pioneja on muitakin. Lunta riitti yhdessä kukkapenkissä todella pitkään, sen ansiosta osa pioneista aloitti selvästi myöhemmin oman kukintansa. Toki nyt alkaa olla kukinnan loppumetreillä. Kuvassa todennäköisesti pionit Wladyslawa (pinkki) ja Krinkled White (valkoinen). 

Viikko sitten oli vielä tädykkeissä kimalaisilla kovat menot ja myös kurjenpolvi Orionissa pörisi. Samassa kuvassa myös tuettuna pioni Duchesse de Nemorous sekä idänunikko Royal Wedding. 

Nyt samassa penkissä tädykkeiden aika alkaa olla ohi. Talvesta kärsineet laventelit ovat osin toipuneet ja aloittavat kukintaa, mutta korkeammalla kukkii taas kurjenpolvi Orion kärhötuessa. Tässä penkissä kärhön juuristolla oli pitkään varjostuksena jättipoimunlehti. Kaivoin sen pois, koska sekin on silmällä pidettäviä kasveja. Toinen kurjenpolvi  (ehkä nyppykurjenpolvi) varjostaa tarpeeksi kärhöä ja saan tänne nyt siirrettyä varjoliljoja liian varjoisasta pois. Jouduin keväällä kajoamaan pioni Do Telliin. Mutta tuolla alakuvassa näkyy silti sen yksi kukka. Siirsin pionin entisen omenapuun rungon lähelle (puput söivät omenapuun) ja uusi omenapuu meni Do Tellin paikalle. Hävitän myöhemmin toisesta penkistä pois myös jättipoimunlehdet. Haluan jotain muuta tilalle.

Tarhavaleunikko on jatkanut kauan kukintaa uusien ja uusien nuppujen ansiosta. Onneksi. Menin nimittäin jotain tutkimaan tämän yksilön juurelta (ja se on aina taitolaji, kun on rinteessä). Kyykkiessä huomasin, että lähellä kasvaneen liljan lehden alapinnalla oli epäilyttävästi liljakukon jättämiä terveisiä. 

Yhden liljakukon listin täältä aiemmin. Se tai sen kaveri oli jo vähän ehtinyt puuhailla. Nyt nuo munat on tuhottu. 

Laukka Miami kukkii lähellä Tähkäkimikki Pin Spikea. Ostin näköjään vahingossa toisen vastaavan tänä keväänä, vaikka tämä yksilö onkin tässä ollut jo pari vuotta. Se ei ole ehtinyt kukkia kertaakaan. Kerran oli lupaava kukkavana. Jos tämä on taimistolla mennyt sekaisin, sitten tämä on syyskimikki Brunette. Nimittäin vaaleampi tähkäkimikki vierellä on tehnyt jo komeat kukkavanat. Lehdistö tosin sopii Miamin väreihin, olkoot kumpi tahansa.

Ostin viime syksynä Päivänpesän innoittamana pari uutta laukkaa. Vielä näiden Miamien jälkeen odottelen laukka PingPongia kukkivaksi. Ainakin kolme kukkavanaa olen bongannut, vaikka mielestäni sipuleita laitoin enemmänkin maahan. Toki minulla tuppaa taas penkit olemaan joissain paikoissa hieman liiankin taas tiiviitä, sinne helposti joku jää alle. Kiva on kutienkin, että Miamitkin kukkivat nyt. Näillä ei ole tapana olla minulla ihan kovin monivuotisia, joten uusia joudun aina istuttelemaan.

Martagon

Minulla on kasvanut vuosia aika varjossa varjoliljoja (Lilium Martagon)sitä tavallisista vanhojen pihojen varjoliljaa. Hieman vaaleampaa 

ja hieman tummempaa. Ne kasvavat valon puutteen takia tosi vinossa. Eli varjolilja voi tykätä varjosta, jos se ei ole syvää varjoa, vaan sellaista, jossa on myös valoläiskiä. Tiedän jo, mihin näitä voisin siirtää.

Valkoisen varjoliljan sain yllätyksenä Katjalta. Se on korkea ja ihana. Viime vuoden keräsi vain voimaa ja kukkii nyt ensimmäistä kertaa.

Sain myös pakkomielteen muista marhanliljoista, kun aloin nähdä niitä livenä muiden puutarhoissa. Jostain syystä niiden hankkiminen tuntuikin vuonna 2020 jotenkin superhankalalta. Tilasin innoissani eräästä ruotsalaisesta kaupasta useita marhanliljoja, mutta tämä kauppa sitten loppuikin omistajan kuoltua. Keväällä 2021 löysin Mustilasta pari marhanliljan sipulia, sitä perinteistä Claude Shirdeä. Laitoin ne heti maahan, kasvattivat silloin kesällä vain lehtiä. Syksyllä 2021 eli viime syksynä löysin sitten marhanliljoja enemmänkin. Tilasin Suomesta Orange Marmeladen, joka nyt kukkii ensimmäistä kertaa. Tämä on nyt melko isokokoinen verrattuna siihen, että kukkii ensimmäistä kertaa ja joskus sipuli suurenee vanhetessaan. Tässä illlalla varjossa.

Ja tässä iltavalossa.

Myös nyt puutarhasssani on useaemmassa paikassa sitä Claude Shridea, kun löysin edullisesti sen sipuleita. Luulin, että pussissa on vain 1kpl, joten ostin niitä kolme pussillista. Kun sitten jokaisessa pussissa olikin 2kpl, olikin minulla nyt sitten sipuleita aika lailla. Osa niistä on nyt aika pieniä. Joku on selvästi väärässä paikassa, kun kaatuilee. Siirtoja on nyt sitten tulossa jatkossa. Tässä yksi näistä illalla varjossa.

Ja toinen yksilö muualla illalla valokeilassa.

Nämä luultavasti viihtyessään kasvattavat kokoaan. Osa on luultavasti taas huonoissa paikoissa. 

Ai niin, ostin minä pienen alun jotain nimetöntä marhanliljaa myös Porkkalan kartanon puutarhamyymälästä. Se tulee joskus selviämään, että mitä lajia se mahtaa olla. Se nimittäin kasvattelee vielä kokoaan. 

Muokattu 7.7: Löysin puutarhasta varjoliljan, joka oikeasti näyttä Orange Marmeladelta. Ja nuo, jota luulin Orange Marmeladeksi, voisivatkin olla Arabian Nightiä tai vastaavaa. Joita en ole mistään ostanut tai tilannut. 

Ehkä oikea orange Marmelade:

Ehkä väärä orange Marmelade:

Pionit

 Viimeeksi kirjoittaessa olin varma, että pioni, jonka piti olla Coral Sunset, on Coral Sunset. Nyt se ei ollenkaan kuitenkaan muuttunut korallipunaiseksi vaan kermanvalkoiseksi. Alla kuvia.

27.6.

29.06

Tänään aamulla 2.7. Tämä valkaistui jo varmaan pari päivää sitten.

Puutarhassa on useita pioneja kukassa. Osa vielä nupussa. Ja jotkut, kuten yllä, kukinnan lopussa tai kukinta on jo ohi. Samaan aikaan aloittelevat osa ruusuista nuppujensa avautumista. Duchesse de Nemoursin tuin aika myöhään. Osa varsista retkotti maassa. Siksi se kukkii ihan solmulla.

Hassua kerroksellisuutta saa, kun matalan puun alle laittaa pitkän (nimettömän) tuettavan pionin, joka vielä kasvaa tänä kesänä ennätyksellisiin mittoihin. Kuumuus ja kuivuus etupihalla saavat tämän rusotuomipihlajan jo hieman kärsimään.

Olen tänään herännyt aikaisin leipomaan, ettei tarvitse tehdä sitä kuumimpaan aikaan. Meillä huomenna taas juhlitaan. Puutarha on laittanut parastaan kukkien suhteen, joten vaihdoin vain osan huonokuntoisista kesäkukista. Osa  saa olla vähän sinne päin. Koska kukkapenkeissä kukoistaa. Etupihan ensimmäisen kukkapenkin mylläsin lokakuussa. Silti siellä pionit kukkivat aika hyvin, vaikka ovat nämä joskus suurempiakin olleet. Samalla osa juurakoista hajosi, joten tuolla on useampia jakotaimia jatkoa ajatellen, jos alkavat kovasti kasvaa tuuheutta. Taustalla näkyy hieman varjoisen penkin varjoliljojen pullistuvia nuppuja ja muita kasveja.

Osa pioneista on nimettömiä, kuten tämä valkoinen. Osa ei tänä vuonna kuki ja osa saa syksyllä vähän siirtoja. Ensi vuonna ehkä kukkisi muutama sellainenkin pioni, joka tänä vuonna ei kuki. TÄmä valkoinen on ilman nimeä.

Ja tämä tumma. Tummia yksilöitä minulla onkin nimettöminä sen verran, että niitä en ehkä enää tarvitse lisää. Valkoisia ja vaaleitakin minulla on jo monia. Mutta silti pioneista löytyy aina vain uudestaan jokin, jonka vielä voisi haluta, vaikka niitä riittäisi kyllä näistä omista kukkimattomista.

Ehkä hassuimman pionin tittelin saa Bad hair Daytä viettävä Green Lotus. Tuon terälehtiä tekisi mieli vähän laittaa parempaan järjestykseen.

Minä lähden nyt ottamaan piiraan uunista, kauppaan täydennysostoksille sekä kukkakaupasta hakemaan pöytäkoristekimpun. Mukavaa viikonloppua!