keskiviikko 13. huhtikuuta 2022

Kukkijoiden veikkaushaaste

Sain Päivänpesästä haasten veikata kevätkukkijoiden aikataulua. Haasteen laittanut liikkeelle Hiidenkiven puutarhassa. Nyt onkin vaikea ennustaa, kun lunta on paljon monien kukkapenkkien päällä. Toisaalta voi heittää todellakin hatusta nämä veikkaukset.


Viimeisimpien kevätkukkijoiden veikkaukseen lähtee kuitenkin korkeat, valkoiset tulppaanit: Clearwaterit. Niitä ostin ensin syksyllä 80kpl, mutta löysin niitä myöhemmin lisää ja muistaakseni istutin niitä yhteensä 110kpl. Nämä taantuvat helposti, mutta istutin ne sitä ajatellen, että ne kukkisivat la 4.6., kun meillä on juhlat. Veikkaan ja toivon, että ensimmäinen näistä avaa kukkansa 2.6. Näistä kirjoitin jo vähän syksyllä.


Vaikea on tietää, miten jouluruusu Douple Ellenistä olen yhä kovin fiiliksissä. Sen kukan aukeamisen huomaaminen tulee vaatimaan kyllä aktisiiisuutta, sillä alaspäin roikkuvat, tummat kukat voivat jäädä huomaamatta, ellei niiden luona käy ahkerasti. Viime vuonna ovat olleet jo kukinnan alussa huhtikuun puolella, ainakin 24.4 on kuvatodistetta. Yllä samainen jouluruusu kukkii toukokuun alussa jo hyvin pörheänä. Ja viime vuotinen ilo oli löytää tämän siementaimia useita tämän läheltä. On ihana päästä pian tarkastamaan, että ovatko pienet taimet elossa. Veikkaan, että tämä jouluruusu kukkii 2.5.


Kun jouluruusu on kukassa, kukkii meillä esikotkin. Tämän haasteen sain eilen ja meinasi yö mennä pipariksi. Aloin liian myöhään illalla haaveilemaan ihan kunnolla kevätkukkien ilmaantumisesta ja sen jälkeen yritin miettiä, että mihin olen istuttanut sitä ja tätä. Ja mihin mahdoin siirtää minkäkin kasvin. Sain kyllä ihan hyviä kasvisiirtoihin liittyviä ideoita, joita pääsen toki toteuttamaan vasta hieman myöhemmin. Olin oikein innoissani kyllä haaveilemassa keväästä ja ihmeen pirteä tänään.


Yllä oleva esikko, joka näkyy hieman jouluruusukuvan taustallakin, kukkii runsaasti ja matalana ja useassa paikassa puutarhaa. Tämä lisääntyy ja tiivistyy hyvin, joten olen siirtänyt sitä lähinnä vain etupihalle. Tätä riittäisi jaettavaksi muuallekin tuomaan aikaisin keväällä väriä. Täytyy vain laittaa sellaisiin paikkoihin, jossa myöhemmin esikon lehdet eivät niin näytä hassuilta. Veikkaan tämän kavaavan ekan kukkansa 29.4. (Tuntuu toki utopistiselta, kun kaikkien paikkojen päällä on vielä lunta.)



Seuraavaksi mielessä pyörivät valkeat kirjopikarililjat. Niitä on minulla yhdessä penkissä ilman tummia kavereitaa. Pidän nämä vaaleat erillään, jotta ei vahingossakaan ne tulisi tummien jyräämäksi, vaikka ei tummissakaan mitään vikaa ole. Päinvastoin. Niitä lisäilen joka vuosi. Näiden ilmestyminen tulee olemaan hidasta joka vuosi, sillä ei ole kaikkein nopeiten sulavalla paikalla.  Yllä oleva kuva on otettu viime vuonna 21.5. Alla oleva kuva (16.5.) taas on toisesta kohtaa ja siinä on muutama valkoinen kirjopikarililja, muutama tumma ja keltavuokkoja. Tämä on tehty koemielessä muutamia vuosia sitten hieman märälle nurmikolle, jossa on lähinnä savimaata. Kesäkuussa tästä ajetaan jo yli ruohonleikkurilla ja silti nämä nousevat joka vuosi. Keltavuokkoja on tarkoitus nyt siirtää kuivemmalle etupihalle myös. (Keltavuokkojen juuret saatu tätini kukkapenkistä.) Veikkaan, että ensimmäiset valkoiset kirjopikarililjat avaavat kukkansa tänä vuonna 17.5.


Eli yhteenvetona eka matala esikko kukkisi jo 29.4 (lunta on vielä päällä).

Jouluruusu Douple Ellen (jos on hengissä) 2.5.

Valkoinen kirjopikarililja 17.5.

Ja suuret ja korkeat Clearwater tulppaanit aloittaisivat 2.6. 


Alla säännöt ja haastan mukaan Rikkaruohoelämää sekä Kukkia ja haaveita - blogit. Sekä tämän saa ottaa mukaansa myös se, joka tästä innostuu.

Säännöt ovat seuraavat: Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuiksi tunnistettavia osia. Valitsemasi kasvien kohdalla olisi hyvä olla vielä lunta/jäätä tai edes sen verran routaa, ettei kasvi olisi lähtenyt kasvuun. On nimittäin aivan eri asia veikata kukinnan alkua lähipäiville kuin viikkojen päähän ja tässä haasteessa nimenomaan tarkoitus on luoda pitkäkestoista jännitystä. Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä (sitähän me kaikki teemme jossain vaiheessa kevättä), mutta harsoviritelmät ynnä muut, joita et normaalisti tekisi, lasketaan dopingiksi. Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi myös kiva, jos kävisit laittamassa Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen kommentin osallistumisestasi. Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui.

tiistai 12. huhtikuuta 2022

Elon merkkejä

Olen taas ollut pidempään pois blogimaailmasta. Tai olen lukenut silloin tällöin muiden blogeja, mutta uuden puhelimen myötä olen huomannut, kuinka vähän nykyisin luen enää blogeja koneelta. Enemmän käytän siihen puhelinta. Kun puhelin vaihtui, en ole vieläkään jaksanut kirjautua blogin osoitteella puhelimeen, joten kaikki kommentointi on ollut hyvin vähissä. Elossa olen. Kevään surkea edistyminen täällä meidän kakkosvyöhykkeellä on ollut myös jopa lannistavaa. Aina, jos lumikinos vähän laski, uutta lunta satoi viikon sisään lisää. Mutta nyt on jo pientä muutosta tapahtunut. Ajotiet meidänkin pihalta alkavat luovuttaa lumesta ja jäästä (ei nyt kokonaan, mutta toiveikkaasti). Sekä kukkapenkkien kulmia tai osia alkaa näkyä lumen alta. Toisaalla sitten lunta on kasoissa enemmän kuin ikinä, mutta ei mietitä nyt sitä.


Ikkunan vieressä oleva kukkapenkki ei saa lunta oikein päälleen, mutta ilmat ovat olleet niin kylmät ja lumimassat alkavat ihan viereltä blogaten myös osin valoa, että kovin aikaista kukintaa ei ole ollut vielä sielläkään. Eka krookus (edellisen omistajan jäljiltä) alkaa olla kohta avautumiskunnossa.



Samassa penkissä heräilevät aivan suurimmassa lämmössä myös skillat, vaikka niiden kaverit ovat sellaisen puolen metrin lumikinoksen alla.


Onneksi muistin kai viime vuonna, että erään varjopenkin viipale tulee esiin aika aikaisin, sillä sen viereltä kolaillaan kulkuväylää myös lumisina talvina. Nyt siellä törröttää yksinäinen kerrottu lumikello. Taustalla ikivihreä puksipuu alkaa päästä kohta lumen alta vapaaksi, tosin aika hitaasti.


Lämmitetty kukkapenkki saa lämmön vieressään olevasta kakkakaivosta. Tämä samainen kulma heräilee aina ensimmäisenä kevääseen. Vaikka vierellä lunta on riittävästi. Nyt siellä on jo muutamat talventähdet hereillä ja krookukset ovat melkein valmiina. Ymmärrän krookusten vastahakoisuuden avautua, sillä nekin ovat ehkä nähneet tulevien päivien säätiedotukset. Olen myös iloinen tuon aina keskellä kuvaa olevan krookuksen vieressä olevista lehdistä, jotka ovat selvästi uusia talventähtiä. Vaikka eivät ehkä vielä kukkimiskunnossa.


Jotta kellään ei jäisi luuloja, että meidän piha on vapautunut lumesta, niin suurin osa kukkapenkeistä on yhä lumen alla. Vaikka jokin kulkuväylä onkin vapaana. Tuolla kuvassa on myös talventähdet, jos oikean kohdan löytää.


Takapihalle voisi lähteä kävelemään vain ainostaan kahluusaappaat jalassa, ellei halua sukkien kastuvan. 

lauantai 19. maaliskuuta 2022

Kärsimättömyyttä ilmassa

 Ilma on ollut niin keväinen (paitsi yöpakkaset) lähes koko maaliskuun. Tammi-helmikuun lumisateet meillä päin pitivät kyllä huolen siitä, että lunta riittää meillä yhä. Noin kaksi viikkoa sitten kävin heittelemässä kasvimaalle tuhkaa. Vaikka kaikki kasvit eivät siitä pidäkään. Minun piti vaihtaa kasvimaalle laatikot viime syksynä. Puhti loppui kesken. Oli optimistia ajatuksia, että voihan kasvimaalle päästä jo maaliskuussa mittailemaan ja viimeistään huhtikuussa rakentamaan. Tänään otetussa kuvassa näkyy jo noiden tukikaarien muoto. Kaarista näkyi vain korkein kohta hieman kaksi viikkoa sitten, joten on aurinko tummista kohdista ainakin lumia sulattanut. Kovin lähelle kasvimaata en iltapäivällä uskaltanut, etten hupsahda lumeen kovin syvälle.


Ihan seinän vieressä on tietenkin myös katolta pudonneita ja pudotettuja lumia. 



Ihan lähellä seinää/ikkunaa on kuitenkin muutamien senttien maakaistele. Kukkapenkki pitäisi tästä kaivaa pois, silti nuo pienet vihreät alut ilahduttavat. Lähelle ei pääse, koska joko tallaa jotain, mitä ei pitäisi tallata tai joutuisi tasapainoilemaan jäisillä katolta tippuneilla jäälaatoilla.


Ja tässä lumikasasta (aika alhaalta) pilkistää jo puksipuu. Sen päällä on vain vielä pikkasen lunta.



Takapihalla on vielä enemmän lunta kuin etupihalla puksipuun luona. Olisipa intoa möyriä lumessa. Nyt alkaisi olla intoa möyriä jo puutarhapuuhissa. Kovin kärsimättömästi koetan jotain tehdä ulkona, mutta en oikein keksi kohta, mitä siellä voisi edes tehdä. Ensi viikonloppuna taitaa olla viileämmät säät ja silloin into varmaan taas laskee.


Olen välillä ihan luokattoman laiska puutarhanhoitaja. Syksyllä jäi kaikki kukkaruukut kasveineen ja multineen terasille. Ensin piti odotella, että ne irtoavat taas paikaltaa, kun olivat jäätyneet kiinni. Nyt sitten olen huiskinut niistä multaa lumelle, sen verran kuin niistä multa sulaa. 


Ennnätystalvi lumen määrän suhteen koetteleekin kummasti kärsivällisyyttä. Onneksi lumet kuitekin vajoavat, vaikka joskus täytyy olla todella skarppina, että sen huomaa.