Kesäkuun loppupuolta

Minulla on selvästi pieniä ongelmia laukkojen kanssa. Näin alla olevan kuvan valkoisesta laukasta kuvia selatessa ja samalla tajusin, että olen jo nyt unohtanut lähes kaikki uudet laukat, jotka istutin. Onneksi on muistiinpanoja, että voin tarkistaa, mitä laukkoja olen istuttanut tänä syksynä, en kuitenkaan muista kuin parin suuren laukan istutuspaikan. Muisti on lyhyt. Kesäkuussa kukkapenkit ovat vielä siinä kunnossa, että monet laukat tulevat esiin. Meillä ei moni laukka ole ollut pitkäikäinen. Aina uuden lajikkeen kanssa on myös hyvin epävarmaa, milloin kukin laukka kukkii. Tässä yksi laukka kesäkuun puolivälissä. 

Ja tämä Allium Atropurpureumilta näyttävä taas kukki aivan kesäkuun lopussa. 

Syksyllä on vaikea tajuta aina, että mihin nämä mahtuvat. Meillä kukkapenkit ovat syksyllä tosi täynnä, mitä ne eivät kuitenkaan ole vielä alkukesästä. Myös syksyllä on vaikea muistaa, mitä kaikkea muuta kukkapenkeissä jo olikaan. Ja kesällä voi olla niin lämmin ja häikäisevää, että tarvitsee suojautua auringolta. 

Sama Iiris toisesta suunnasta pari päivää myöhemmin. Tämän pitäisi olla Iris Depute Nomblot. Osa hankkimistani Iriksistä ei ole kovin elinvoimaisia. Puolivarjon puutarhassa, keräilijäluonteella ja sullojalla, on vaikea välillä löytää kasveille sopivia paikkoja. Alan pikkuhiljaa myös huomata, mitkä värit minua kiehtovat. Värikylläinen kasvi on usein mieleeni. Toisin kuin haaleat ja kylmäsävyiset. Toki valkoisella on oma tärkeä paikkansa, valkoisen sävyjäkin on kuitenkin hurja määrä.

Alla olevaa kukkapenkkiä on vaikea saada mitenkään muuten samaan kuvaan kuin ottamalla kuvaa keittiön ikkunasta. Se on sen verran pitkä suhteessa tilan leveyteen. Kukkapenkki näkyy myös meidän etuovesta, mutta on sellaisen sivupiha osa. Tässä kohtaa on myös hyvin suojaista, sillä meidän ja naapurin talon väliin jää hyvää pienilmastoa. Kuva näyttää myös vinolta, johtuu vain keittiön ikkunan sijainnista. 

Kesäkuun lopussa tuolla kukki iiris Louivos, taustalla Jasmike, kolme pionia. Pioneista yksi on Coral Sunset. Parin muun pionin nimen olen unohtanut. Ne löytyvät sen verran kauempaa. Myös kurjenpolvi Wargrave Pink on vuosien varrella muuttunut aika suureksi puskaksi. Siellä täällä kukkii myös sormustinkukkia, niiden väri on aika yllätys. Ruukkuun ostin jo keväällä syyssyrikän, kun oli sen verran edullinen. Nyt sitten en tiedä, miten ja missä sitä koettaisin talvettaa, vai luovutanko sen suhteen jo nyt. Laitoin puutarhaystävän vinkistä kuitenkin veteen tästä pari oksaa noin kuukausi sitten. Ja kappas, nyt yhdessä on pienet juuren alut. Joten ainakin kokeilen talven yli pistokasta. 

Oletteko ikinä miettineet, miltä tuntuisi joutua suljetuksi pionin kukan sisään? Tässä kuvapari, jonka kautta sitä voi miettiä. 

Kuvassa siis pioni, jonka nimeä en tiedä. Taustalla marhanlilja Claude Shride, tummalehtinen peruukkipensas sekä hiema näkyy jotain ängelmää sekä laukkapallot. Ja meidän lintuallas, jonka koriste jäi pionin sisään illalla, kun aurinko ei enää paistanut. 

Se vaihe kesällä, kun auringon lasku saa kaiken näyttämään suorastaan ihanalta. Sitä kaipaan myös. Samalla huomaan, että kuvassa ennen portaita oleva japaninsara on lähtenyt lähes kokonaan tuolta paikalta tämän kuvan ottamisen jälkeen josssain vaiheessa. Nostin sitä kottikärryllisen, silti siitä jäi pari pientä paakkua, mitä en huomannut. 

Kuvassa pionit Duchesse de Nemours sekä matalampi vaaleanpunainen on Do Tell. Joitain nimiä sentään muistan vielä. Kukassa sinisenä on geranium Orion. Orion rötköttäisi muuten maassa, mutta se kasvaa kärhötuessa. Orion tekee helposti yli metrisiä varsia, jotka eivät jaksa ilman tukea kasvaa pystyssä.

Kesäkuun lopussa sitten aloitin pieni uudistustöitä puutarhassa. Vaikka aloittaa vain parista neliöstä, tulee joskus sitten tehtyä enemmänkin vuoden mittaan. Huomasin, että rikkaruohot olivat vallanneet aivan valtavasti tilaa kukkapenkeistä sekä myös lähes tappaneet tuoksumataran. Syreeni oli alkanut tehdä juurivesoja turhan reippaasti ja yksi pioni taantunut. Kukkapenkin ja nurmion raja oli hävinnyt. 

Homma ei tullut valmiiksi, mutta ensi vuonna täytyy katsoa, miten kasvit voivat ja mitä täytyy pitää silmällä. En muuten suosittele laittamaan maahumalaa maahan, ikinä. Vanhassa pihassa se kiemurtelee joka paikkaan ja sen seassa sitten muutkin rikkikset menevät huomaamatta kukkapenkkeihin. 

Palaan taas seuraaviin kesäkuviin.